Oho, minäpä innoskunnostauduin kirjoittelemaan.
Rummuista: itse myös muistan pienen ikäni kuulleeni JYPin rumpuja peleissä, 90-luvun alusta alkaa muistelot. Emminätiedä, rummut, sama rumpukomppi ja "taistele Jyppi" on soinut niin pitkään päässä, että kyllä se mun puolesta kelpaa kuulua JYPan peleissä. Eli vaikkei noilla rummutuksilla Keith Moonin fillejä vielä selätetä, niin kyllä se on jo aika tavaramerkki. Ja pyh, jotenkin tuntuu, että vasta nyt kun JYP on alkanut dominoimaan parin viimeisen kauden aikana (onko tämä ylimielisyyttä vai realismia, ken tietää?), on suurta porua alkanut siitäkin tulemaan. Yhteensattumaa(ko)? Rumpu on hei kiva soitin, ja pysyvät kaverit sentään sen verran rytmissä, että jopa minäkin tunnistan tutun pärinän.
Ja minusta oli ihan hianoa, että JYP-kannattajat kunnostautuivat tulemalla Hakametsään seuraamaan JYPin peliä. Ja voittoa. Hianoa.
JYPin pelitavasta: miksi JYPin pelityyli on "tylsää"? Olen jopa sen verran käyttänyt vähäisiä analyyttisiä harmaitani ja todennut sen johtuvan yhdestä varsin merkittävästäkin seikasta: JYP välttää virheitä. Vau mikä analyysi. Mutta tosi. Jääkiekko, kuten moni muukin peli, elää siitä tosiseikasta, että yleensä onnistumisia tulee muiden epäonnistumisista. Kun nuo epäonnistumiset karsitaan, peli muuttuu vastustajan kannalta aika tahmaiseksi. JYP pelaa yksinkertaisesti huikean hienoa kiekkoa. Olen muuttanut siis mielipidettäni, pidin sitä alun perin monien muiden tavoin tylsänä. Mutta mitä enemmän sitä katselee, sitä tyylikkäämpää ja hienompaa kiekkoa se on. Kurinalaista, vauhdikasta ja tarkkaa peliä.
Jos haluatte nähdä epäonnistumisten puolesta viihdyttävää peliä, suosittelen A-junnujen pelejä. Siellä on kavereilla vauhti päällä ja taitoakin jo löytyy.
Nämä tulivat nyt tähän otteluketjuosioon, koska näistä ollaan täällä puhuttu. Tästä perustelu kirjoitukseni sijoittamisesta tänne.
