Viestin lähetti mjr
Jos sota on lyhyt niin en usko, että Bagdadin kadut täyttyy Saddamin kaipaajista - voin kyllä olla väärässä tässä, täytyy muistaa, että vaaleissa Irakin miljoonakansasta ei yksikään tainnut äänestää edes tyhjää, eikä yksikään jättänyt äänestämättä. Joka ääni meni Saddamille.
Ehkäpä eräs kiperimpiä kysymyksiä on se, että mikä loppujen lopuksi onkaan kansan taistelutahto. Onko kansa valmis kuolemaan johtajansa puolesta vai ei.
Ongelmakimppua käsittelin hivenen Predatorille viikonvaihteessa kirjoittamassani vastauksessa:
"Tässäpä eräs kiperä ongelma onkin, kukaan ei oikein taida osata sanoa varmuudella mikä on Irakin kansan taistelutahto näinä päivinä. Ovatko he valmiit taistelemaan johtajansa puolesta hamaan loppuun saakka vai kääntävätkö he selkänsä hänelle kiperimmällä hetkellä.
Itseasiassa Irakin armeijan kyvystä taistella liikkuu hyvin erilaisia arvioita. Monet pitävät kykyä käydä sotaa hyvin rajoitettuna, (ilmatorjunnan osalla näin ilmeisesti onkin hyvin pitkälle), mutta jopa arvovaltaisissa lehdissä on esitetty arvioita sen puolesta, että Irakin asevoimien johto (viimekädessä Saddam) on ottanut opikseen edellisestä sodasta ja valmistautuu nyt sotaan paremmin kuin aiemmin. Osittain sodanjohtoa on hajautettu, vaikka Saddamilla on edelleen halu pitää lankoja liiaksikin käsissään - toisin sanoen, hän ei luota alaisiinsa ja heidän kykyyn tehdä uhrauksia Saddamin puolesta.
Tämän ohella suurista kaupungeista pyritään rakentamaan loukkuja sinne lähetettäville maajoukoille. Kokonaisista kortteleista tehdään linnoituksia joissa sotilaat ja siviilit sekoittuvat toisiinsa jolloin täsmäpommistusten suorittaminen on mahdotonta. Saddamin palatsit ovat entistä enemmän valtaisia taistelukeskuksia ja bunkkereita."
Saddam siis valmistautuu sotaan ja hänen aikomuksena on ilmeisesti houkutella vihollinen asutuskeskustaisteluihin Irakin suurimpiin kaupunkeihin. Niin Tasavaltalaiskaartin kuin Saddamille uskollisten turvallisuusjoukkojen sotilaita sijoitetaan avainkeskuksiin suurkaupunkeihin, toisaalla pyritään levittämään propagandaa siitä mitä irakilaisille tapahtuu siinä vaiheessa kun Saddam kukistuu, kun Irakin hallinto kukistuu, kuinka kurdit ja etelän shiiat aloittavat massateurastukset tms. "kivaa". Selkeästi Saddam pyrkii sitomaan kansansa kohtalon omaan kohtaloonsa. kansan tehtävänä on valinta - kumpaa uskoa. Siinäpä vasta pulma kun läntiset sotilasasiantuntijatkaan eivät varmuudella osaa sanoa kuinka maan käy siinä vaiheessa jos tai kun Saddam kukistuu.
Pyrkimällä houkuttelemaan vihollisen asutuskeskuksiin Saddam laskee voiton mahdollisuuksiensa kasvavan huomattavasti. Siinä missä Saddamille tuhat kuollutta on vain pisara meressä Yhdysvalloille (Bush'in hallitukselle) tuhat sinkkiarkuissa kotiin palaavaa sotilasta on lähes katastrofi.
Niin kauan kun Saddamilla on pakoreitti on oletettavaa ettei hän ryhdy summittaisiin kostoiskuihin joissa käytetään biologisia- tai kemiallisia aseita sekä mahdollisesti "likaisia pommeja". Tämä pakoreitti voi olla tarjous siirtymisestä maanpakoon johonkin muuhun maahan, esim. Libyaan. Onko nyt liian myöhäistä tämän kortin esille ottaminen? Ollaanko raja jo ylitetty eikä paluuta enää ole? Sen aika, seuraavat viikot ja kuukaudet, näyttää.
Saddam kokee mystistä yhteyttä Nebukadnessariin, Babylonian imperiumin hallitsijaan. Käykö hänelle samoin kuin Babylonian imperiumin hallitsijalle - elää elämänsä lopun vierailla mailla syöden ruohoa? (Vaihtoehtoa, maanpakolaisuutta, pohdittu Hesarin 19.01.2003 "Vieraskynä"-palstan kirjoituksessa E.W. Lefer'in toimesta).
vlad#16.