Kirjoitin tämän Vauvan av:lle, mutta koska se varmaan on poistettu jo sieltä, kopioin sen nyt tännekin.
Kun Helena huutaa, että hän ei saa apua, Helena ei ehkä sittenkään tarkoita sitä, että kaikkien hänen rikosilmoituksiensa pitäisi johtaa syyttäjälle, vaan sitä, että kukaan ei vihellä tätä peliä poikki. Ja siksi hän lisää kierroksia koko ajan. Eikä siltikään mikään muutu, vaan hän on edelleen jumissa Kakskerran vierastalossa lasten kanssa.
Helenan ajatusmaailma on erilainen kuin muiden. Enkä ala diagnosoimaan, mutta jokainen vähänkään sivistynyt ymmärtää, miksi. Helenalla on ollut suunnitelma jo kauan sitten ja se suunnitelma kosahti. Pahasti. Siinä suurimpana syynä on Helenan persoonallisuus, näin uskallan sanoa.
Helena on kuitenkin osa tiivistä perheyhteisöä, missä perhe on arvoasteikossa korkealla. Helenan itseluottamus on niin alhaalla, että hän ei vain kykene myöntämään, että äitiys ei olekaan sitä, mitä hän kuvitteli sen olevan eikä varsinkaan nyt, kun lapset ovat jo isompia ja hoitoresurssit ympäriltä ovat kadonneet. Tämän Helenan sodan alkuvaiheessa lapsilla oli vain yksi tarkoitus ja se oli kiristää Mikolta lisää resursseja Helenalle itselleen ja myös kostaa Mikolle. Helena meni vain liian pitkälle ja homma kusi.
Helena tekee näitä temppujaan ja vetää lapsensa mukanaan enää siksi, että joku ottaisi lapset häneltä pois. Hänessä ei ole naista sanomaan, että en pysty tähän, ainakaan nyt, hoitakaa muut lapset. Helena tarvitsee uhritarinan säilyttääkseen kasvonsa ITSELLEEN. Ja koska rattaat pyörivät täällä hitaasti ja Suomessa kaikenlainen kiusanteko on mahdollista, Helena menee koko ajan pidemmälle ja ampuu itseään siinä sivussa jalkaan, päähän ja rintaan. Ei Helena tietenkään sano suoraan, miksi hän kokee, ettei saa apua, koska se ei sovi hänen exit-suunnitelmaansa.
Kun ymmärtää, mitkä Helenan todelliset avunpyyntömotiivit ovat, tämä koko kuvio avautuu paremmin. Se ei ole terve kuvio, mutta ei hän näytä oikein muuhunkaan kykenevän. Helena ei ole hankkinut itselleen kotia, koska hänellä ei ole aikomustakaan jäädä Suomeen. Siksi ei ole hakenut duuniakaan. Helena ei halua elää tavallista elämää, vaan haluaa luksusta. Eikä se enää ole ainakaan Suomessa mahdollista. Mutta se ei Helenaa kiinnosta, onhan hän kansainvälinen nainen. Helena ymmärtää, että kilpailu on kovaa niissä piireissä, mihin hän haluaa ja jokainen päivä, viikko ja kuukausi vaikeuttaa Helenan asemaa niillä markkinoilla.
Helena haluaa pois. Miksi kukaan ei auta häntä siinä?
Kun Helena huutaa, että hän ei saa apua, Helena ei ehkä sittenkään tarkoita sitä, että kaikkien hänen rikosilmoituksiensa pitäisi johtaa syyttäjälle, vaan sitä, että kukaan ei vihellä tätä peliä poikki. Ja siksi hän lisää kierroksia koko ajan. Eikä siltikään mikään muutu, vaan hän on edelleen jumissa Kakskerran vierastalossa lasten kanssa.
Helenan ajatusmaailma on erilainen kuin muiden. Enkä ala diagnosoimaan, mutta jokainen vähänkään sivistynyt ymmärtää, miksi. Helenalla on ollut suunnitelma jo kauan sitten ja se suunnitelma kosahti. Pahasti. Siinä suurimpana syynä on Helenan persoonallisuus, näin uskallan sanoa.
Helena on kuitenkin osa tiivistä perheyhteisöä, missä perhe on arvoasteikossa korkealla. Helenan itseluottamus on niin alhaalla, että hän ei vain kykene myöntämään, että äitiys ei olekaan sitä, mitä hän kuvitteli sen olevan eikä varsinkaan nyt, kun lapset ovat jo isompia ja hoitoresurssit ympäriltä ovat kadonneet. Tämän Helenan sodan alkuvaiheessa lapsilla oli vain yksi tarkoitus ja se oli kiristää Mikolta lisää resursseja Helenalle itselleen ja myös kostaa Mikolle. Helena meni vain liian pitkälle ja homma kusi.
Helena tekee näitä temppujaan ja vetää lapsensa mukanaan enää siksi, että joku ottaisi lapset häneltä pois. Hänessä ei ole naista sanomaan, että en pysty tähän, ainakaan nyt, hoitakaa muut lapset. Helena tarvitsee uhritarinan säilyttääkseen kasvonsa ITSELLEEN. Ja koska rattaat pyörivät täällä hitaasti ja Suomessa kaikenlainen kiusanteko on mahdollista, Helena menee koko ajan pidemmälle ja ampuu itseään siinä sivussa jalkaan, päähän ja rintaan. Ei Helena tietenkään sano suoraan, miksi hän kokee, ettei saa apua, koska se ei sovi hänen exit-suunnitelmaansa.
Kun ymmärtää, mitkä Helenan todelliset avunpyyntömotiivit ovat, tämä koko kuvio avautuu paremmin. Se ei ole terve kuvio, mutta ei hän näytä oikein muuhunkaan kykenevän. Helena ei ole hankkinut itselleen kotia, koska hänellä ei ole aikomustakaan jäädä Suomeen. Siksi ei ole hakenut duuniakaan. Helena ei halua elää tavallista elämää, vaan haluaa luksusta. Eikä se enää ole ainakaan Suomessa mahdollista. Mutta se ei Helenaa kiinnosta, onhan hän kansainvälinen nainen. Helena ymmärtää, että kilpailu on kovaa niissä piireissä, mihin hän haluaa ja jokainen päivä, viikko ja kuukausi vaikeuttaa Helenan asemaa niillä markkinoilla.
Helena haluaa pois. Miksi kukaan ei auta häntä siinä?
/img-s3.ilcdn.fi/0ea6cd59e286c14e2da6708fe3855d024146b3695f25c6622b30715a56767bcf.jpg)
