Eksyin tylsyyksissäni juhannuksena mökkilaiturilla Helenan Instagramin storyihin, kiinnosti että mistä ihmeestä on kyse, äärimmäisen poikkeuksellinen nimittäin on ollut tämä Koivujen eroriita (joskin olen itsekseni todennut, että yksinkin voi näemmä riidellä, ja sitähän Helena tekee) ja siitä syntynyt kohu medioissa, jolta tuskin yksikään vähänkään uutisia lukeva suomalainen on täysin säästynyt.
Seurasin Helenan Instagram -storyja viikon tai kaksi, kesälomalla. Jollain tavalla tuollaiseen jää koukkuun, vaikkei varsinaisesti haluaisi. Samalla tavalla kuin sivullinen vaistomaisesti jää katsomaan autokolaria ja paikalle saapuvaa ambulanssia ja poliisia, vaikka parempi olisi jättää katsomatta ja poistua paikalta. Kahden viikon juhannusstoryjen seuraamisen aikana mietin tosissani, onko Helena tässä uhri ja Mikko tosiaan kaltoinkohteleva narsisti, joksi Helena häntä väittää. Alussa olin melko vakuuttunut siitä, että Helena on se osapuoli, jonka puolelle olisi asetuttava moraalisesti (heikommassa taloudellisessa asemassa, heikommassa sosioekonomisessa asemassa, ei uutta puolisoa, vähävarainen yksinhuoltajaäiti), jos siis olisi pakko valita puoli, sillä kieltämättä Helena oli kohtuullisen vakuuttava maalaamaan tietynlaisen, kusipäämaisen kuvan Mikosta. Kaksi viikkoa storyja katselin ja pohdin, mitä muut tästä ajattelevat. Moni oli Helenan puolella, mutta moni kyseenalaisti Helenan toimia, ja moni vaikutti vakuuttuneelta siitä, että Mikko on tilanteen kärsivä osapuoli. Siihen päätelmään tulin itsekin. Juhannuksen jälkeen suljin Helenan Instagramin ja ajattelin, toivoin, että juhannus -24 oli jonkinlainen eskalaatio vain ja että tilanne rauhoittuisi pian, lasten vuoksi. Oli täysin selvää, että julkinen likapyykinpesu jopa lasten paikallaollessa ja nuo tilanteet videoituna ja julkiselle alustalle kaikille julkaistuna, tekee nyt tai viimeistään myöhemmin, kovastikin hallaa lasten mielenterveydelle ja institutionaaliselle luottamukselle. Helenan tarinoissa kun käytännössä jokainen valtion instanssi, joka ei toimi suoraan hänen edukseen, tai kieltää häneltä jotain, on automaationa Helenalle "pahis". Lastensuojelu, lukkosepät, sosiaaliviranomaiset, talonmiehet, oikeuslaitos - kaikki Helenalle epäedulliset päätökset vaikuttivat olevan "väärin päätettyjä", tilanteet, joissa Helena ei saanut suoraa hyötyä tai hänen puolelleen ei asetuttu, oli kaikki "suoraa vääryyttä" tai "väärin ratkaistuja tilanteita". Helenan päässä, siis. Tuli nopeasti hyvin selväksi, että Helenan ajattelu kulkee äärimmäisen mustavalkoista rataa, jossa ei muita värejä juurikaan näy.
Loppuvuodesta 2024 minulle täysin yllättäen Mikko, jonka en koskaan uskonut tuovan yksityisasioitaan missään mediassa esiin, antoi asiasta haastattelun. "Nyt puhuu Mikko", vai mikä otsikko nyt olikaan. Kuitenkin, vihdoin puhui Mikko. Luin haastattelun, ja minulle tuli kylmäävä olo. Se, mitä olin itse ajatellut, oli totta, ja totuus oli jopa pahempi kuin mitä olin päässäni koskaan ajatellutkaan. Haastattelun luettuani ymmärsin, että tämä sota ei tule päättymään ainakaan Helenan omasta tahdosta. Siirryin haastattelun jälkeen takaisin seurailemaan Helenan Instagram -storyja, sillä halusin nähdä, miten Helena reagoi siihen, mitä en itsekään uskonut koskaan tapahtuvan - eli Mikon antamaan haastatteluun - ja totesin lopullisesti, että lapset ovat Helenalle vain sosiaalista valuuttaa, ase Mikkoa vastaan, kaupankäynnin väline.
Helena meni tuolloin IL:n jutusta totaalisen kierroksille, ja sitä kesti melkein viikon. Sittemmin on talonmiehelle haettu oikeusteitse lähestymiskieltoa, ja tällä viikolla ilmeisesti kyseinen sarjahaastaja hakee lastensa isälle ja tämän vaimolle lähestymiskieltoa. Helenan jutut ovat yleensäkin kuin Kafkan romaanista, mutta mainittakoon tässä "aggressiivinen kävely", "hääkuvia, ja vielä monissa eri asennoissa!", "you picked a good girl Mikko, a good girl to manipulate, your next victim", "minkä ikkunan sä haluut et mä rikon Mikko?", "where is my 2,5 million, Mikko? Without conditions that restrict me, give it to me, and I'll end this". Hirvittää, että kyseisenlaisia ihmisiä kuin Helena, on olemassa. Ja hirvittää, miten paljon valtaa heillä on kiusata syyttömiä ihmisiä/uhrejaan, jos vaan niin päättävät, ja sen edessä ainakin Suomen oikeuslaitos ja viranomaiset ovat olleet hyvin kädettömiä ja avuttomia. Hirvittää, lasten puolesta.
Seurasin Helenan Instagram -storyja viikon tai kaksi, kesälomalla. Jollain tavalla tuollaiseen jää koukkuun, vaikkei varsinaisesti haluaisi. Samalla tavalla kuin sivullinen vaistomaisesti jää katsomaan autokolaria ja paikalle saapuvaa ambulanssia ja poliisia, vaikka parempi olisi jättää katsomatta ja poistua paikalta. Kahden viikon juhannusstoryjen seuraamisen aikana mietin tosissani, onko Helena tässä uhri ja Mikko tosiaan kaltoinkohteleva narsisti, joksi Helena häntä väittää. Alussa olin melko vakuuttunut siitä, että Helena on se osapuoli, jonka puolelle olisi asetuttava moraalisesti (heikommassa taloudellisessa asemassa, heikommassa sosioekonomisessa asemassa, ei uutta puolisoa, vähävarainen yksinhuoltajaäiti), jos siis olisi pakko valita puoli, sillä kieltämättä Helena oli kohtuullisen vakuuttava maalaamaan tietynlaisen, kusipäämaisen kuvan Mikosta. Kaksi viikkoa storyja katselin ja pohdin, mitä muut tästä ajattelevat. Moni oli Helenan puolella, mutta moni kyseenalaisti Helenan toimia, ja moni vaikutti vakuuttuneelta siitä, että Mikko on tilanteen kärsivä osapuoli. Siihen päätelmään tulin itsekin. Juhannuksen jälkeen suljin Helenan Instagramin ja ajattelin, toivoin, että juhannus -24 oli jonkinlainen eskalaatio vain ja että tilanne rauhoittuisi pian, lasten vuoksi. Oli täysin selvää, että julkinen likapyykinpesu jopa lasten paikallaollessa ja nuo tilanteet videoituna ja julkiselle alustalle kaikille julkaistuna, tekee nyt tai viimeistään myöhemmin, kovastikin hallaa lasten mielenterveydelle ja institutionaaliselle luottamukselle. Helenan tarinoissa kun käytännössä jokainen valtion instanssi, joka ei toimi suoraan hänen edukseen, tai kieltää häneltä jotain, on automaationa Helenalle "pahis". Lastensuojelu, lukkosepät, sosiaaliviranomaiset, talonmiehet, oikeuslaitos - kaikki Helenalle epäedulliset päätökset vaikuttivat olevan "väärin päätettyjä", tilanteet, joissa Helena ei saanut suoraa hyötyä tai hänen puolelleen ei asetuttu, oli kaikki "suoraa vääryyttä" tai "väärin ratkaistuja tilanteita". Helenan päässä, siis. Tuli nopeasti hyvin selväksi, että Helenan ajattelu kulkee äärimmäisen mustavalkoista rataa, jossa ei muita värejä juurikaan näy.
Loppuvuodesta 2024 minulle täysin yllättäen Mikko, jonka en koskaan uskonut tuovan yksityisasioitaan missään mediassa esiin, antoi asiasta haastattelun. "Nyt puhuu Mikko", vai mikä otsikko nyt olikaan. Kuitenkin, vihdoin puhui Mikko. Luin haastattelun, ja minulle tuli kylmäävä olo. Se, mitä olin itse ajatellut, oli totta, ja totuus oli jopa pahempi kuin mitä olin päässäni koskaan ajatellutkaan. Haastattelun luettuani ymmärsin, että tämä sota ei tule päättymään ainakaan Helenan omasta tahdosta. Siirryin haastattelun jälkeen takaisin seurailemaan Helenan Instagram -storyja, sillä halusin nähdä, miten Helena reagoi siihen, mitä en itsekään uskonut koskaan tapahtuvan - eli Mikon antamaan haastatteluun - ja totesin lopullisesti, että lapset ovat Helenalle vain sosiaalista valuuttaa, ase Mikkoa vastaan, kaupankäynnin väline.
Helena meni tuolloin IL:n jutusta totaalisen kierroksille, ja sitä kesti melkein viikon. Sittemmin on talonmiehelle haettu oikeusteitse lähestymiskieltoa, ja tällä viikolla ilmeisesti kyseinen sarjahaastaja hakee lastensa isälle ja tämän vaimolle lähestymiskieltoa. Helenan jutut ovat yleensäkin kuin Kafkan romaanista, mutta mainittakoon tässä "aggressiivinen kävely", "hääkuvia, ja vielä monissa eri asennoissa!", "you picked a good girl Mikko, a good girl to manipulate, your next victim", "minkä ikkunan sä haluut et mä rikon Mikko?", "where is my 2,5 million, Mikko? Without conditions that restrict me, give it to me, and I'll end this". Hirvittää, että kyseisenlaisia ihmisiä kuin Helena, on olemassa. Ja hirvittää, miten paljon valtaa heillä on kiusata syyttömiä ihmisiä/uhrejaan, jos vaan niin päättävät, ja sen edessä ainakin Suomen oikeuslaitos ja viranomaiset ovat olleet hyvin kädettömiä ja avuttomia. Hirvittää, lasten puolesta.