MustatKortit
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Olen jo pitkään ajatellut avata tämän ketjun. Aihe on laaja ja herättää varmasti keskustelua suuntaan jos toiseenkin. Sanon myös aivan aluksi, etten ole henkilökohtaisesti jotain tiettyä mieltä tästä asiasta, vaan pikemminkin omaan näkemyksiä niin länsimaisen hegemonian säilymisen puolesta, kuin sitä vastaankin.
Alustusta:
Länsimaat ovat pitäneet maailmaa kulttuurisessa, taloudellisessa ja myös sotilaallisessa otteessaan jo pidemmän aikaa. On ehkä vähän semantiikkaa, katsooko tämän alkaneen mistä lähtökohdista ja milloin täsmälleen. Aikojen saatossa tähän ovat vaikuttaneet monet asiat. Yhtenäinen (kristillinen) kulttuuri, löytöretket ja siirtomaavalta, kolonialimi ja ekologinen imperialismi, teknillinen ja sotilaallinen yliote ja myöhempinä aikoina teollistuminen sekä luonnollisesti demokratiakehitys, koulutus, hyvinvointi, länsimainen lääketiede ja niin edelleen.
Länsimainen ajattelu, kulttuuri ja mentaliteetti on jo pitkään pitänyt sisällään ajatuksen siitä, että "meidän tapamme olla ja elää" on jonkin sortin korkein mahdollinen tapa järjestellä ihmiset ja yhteiskunnat. Tavallaan länsimainen ihminen uskoo tässä mielessä "luomisoppiin" --> missä demokratia, siellä onni ja auvo. Vähän ikävälläkin tavalla tämä kreationismi on näkynyt erilaisissa länsimaiden tukemissa sodissa ja konflikteissa ympäri maailmaa, mm. Arabikevään jäljiltä jäljet vielä savuavat, mutta monilla alueilla olot ovat pikemminkin huonontuneet kuin parantuneet.
Demokratia-kehitystä Euroopassa voi hyvällä syyllä sanoa myös jonkinlaisena uskona "historian loppumiseen", eli yhteiskunta on saavuttamassa tältä näkökannalta kehityksensä pään. 1900- ja 2000-luvuilla on sitten tartuttu viimeisiin isoihin yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon teemoihin, kuten naisten ja seksuaalivähemmistöjen olojen parantamiseen ja niin edelleen.
Hurjimmissa arvioissa on esitetty jopa maailmanrauhaa ja asevoimien lakkauttamista - toisin sanoen teemoja ja utopioita, jotka eivät ihmiskunnan olemassaolon aikana ole toistaiseksi kovin lähellä olleet. Erityisesti toisen maailmansodan jälkeinen pitkä (no, ei oikeastaan niin pitkä) rauhanjakso Euroopassa on tuudittanut meitä omaan erinomaisuuteemme.
Epäilyksiä ja kyseenalaistamista:
- puhtaasti historiallisessa mielessä tuntuu jokseenkin mahdottomalta, että länsimaiden hegemonia jatkuisi loputtomiin. Maailman laajimmatkaan imperiumit eivät ole kestäneet ajan hammasta.
- länsimaiden nykyinen tilanne ei heijastele kovin laajaa yhteisöllisyyden merkitystä, vaan tilalle on nousemassa individualismi ja yksilökeskeisyys. Nautinnot ja vapaa-aika. Ihan kivoja juttuja, mutta jälleen kerran: eivät kovin kestäviä palikoita vahvan imperiumin rakentamiseen ja säilyttämiseen.
- läntisen yhtenäiskulttuurin monipuolistuminen ja rapautuminen. Vuoteen 2070 mennessä islam on noussut maailman isoimmaksi uskonnoksi. Nyt voi tietysti heittäytyä idealistiksi ja todeta islamin maallistuvan tässä ajassa juutalaisuuden tai kristinuskon kaltaiseksi hötöksi, mutta jos kuitenkin ajatellaan vahvan kulttuurisidonnaisuuden jatkuvan tältä osin, on selvää, että islam tulee nostamaan asemiaan. Sen merkitys korostuu tulevaisuudessa.
Äh, tekisi mieli perustella vielä laajemminkin, mutta mennään nyt aluksi näillä, ettei tule liian pitkää viestiä.
Arvio:
- länsimaat säilyttävät vielä ainakin meidän elinaikanamme asemansa ja hegemoniansa. Sen mahdollistaa valtaisa teknologinen, lääketieteellinen, sotilaallinen jne etumatka.
- Länsimaat ovat myös yhä vahvasti läsnä kehitysmaissa ja eivät suinkaan auttajina, vaikka muodon vuoksi kehitysapurahoja näille alueille syydetäänkin. Päin vastoin länsimaat ovat varmistamassa alueilla säilyvän epävakauden ja hyödyntämässä näiden alueiden valtaisia luonnonvaroja. Tämä kaikki edesauttaa länsimaiden aseman säilymistä. Toistaiseksi.
- maahanmuutto ja länsimainen kulttuuri on kuitenkin jo murroksessa. Valtaisat ihmismassat haluavat Eurooppaan, kyse on oman aikamme kansanvaelluksesta. Myös Rooman tarina päättyi lopulta samaan tapaan. Kysehän ei ole niinkään väkivaltaisesta tunkeutumisesta, sodasta ja aggressiosta, vaan hitaasti tapahtuvasta murenemisesta ja muutoksesta.
- tässä yhteydessä haluaisin todeta (ennen kuin joku älähtää ja haukkuu vaikkapa rasistiksi), etten suinkaan näe siirtolaisuutta ja muuttoliikettä minään huonona asiana. En tosin hyvänäkään asiana. Sen sijaan näen tämän muutoksen vääjäämättömänä asiana, näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan. Maailma muuttuu eskoseni.
- en usko demokraattisen yhteiskunnan ja järjestyksen olevan mikään lopullinen yhteiskunnallisen järjestyksen päätepiste, vaan tämä tulee muuttumaan, keksitään jotain uutta ja suuria mullistuksia tapahtuu. Epäilemättä tähän muutokseen tulee suuresti vaikuttamaan maailman isoin "kaskiviljely", jota myös sodaksi kutsutaan. Jossain vaiheessa päällä on siis jälleen isompi rähinä, sodathan ovat maailman ja yhteiskunnan tärkeimpiä rakennuspalikoita.
Mitäs te ajattelette tästä kaikesta, arvon palstaveljet?
Alustusta:
Länsimaat ovat pitäneet maailmaa kulttuurisessa, taloudellisessa ja myös sotilaallisessa otteessaan jo pidemmän aikaa. On ehkä vähän semantiikkaa, katsooko tämän alkaneen mistä lähtökohdista ja milloin täsmälleen. Aikojen saatossa tähän ovat vaikuttaneet monet asiat. Yhtenäinen (kristillinen) kulttuuri, löytöretket ja siirtomaavalta, kolonialimi ja ekologinen imperialismi, teknillinen ja sotilaallinen yliote ja myöhempinä aikoina teollistuminen sekä luonnollisesti demokratiakehitys, koulutus, hyvinvointi, länsimainen lääketiede ja niin edelleen.
Länsimainen ajattelu, kulttuuri ja mentaliteetti on jo pitkään pitänyt sisällään ajatuksen siitä, että "meidän tapamme olla ja elää" on jonkin sortin korkein mahdollinen tapa järjestellä ihmiset ja yhteiskunnat. Tavallaan länsimainen ihminen uskoo tässä mielessä "luomisoppiin" --> missä demokratia, siellä onni ja auvo. Vähän ikävälläkin tavalla tämä kreationismi on näkynyt erilaisissa länsimaiden tukemissa sodissa ja konflikteissa ympäri maailmaa, mm. Arabikevään jäljiltä jäljet vielä savuavat, mutta monilla alueilla olot ovat pikemminkin huonontuneet kuin parantuneet.
Demokratia-kehitystä Euroopassa voi hyvällä syyllä sanoa myös jonkinlaisena uskona "historian loppumiseen", eli yhteiskunta on saavuttamassa tältä näkökannalta kehityksensä pään. 1900- ja 2000-luvuilla on sitten tartuttu viimeisiin isoihin yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon teemoihin, kuten naisten ja seksuaalivähemmistöjen olojen parantamiseen ja niin edelleen.
Hurjimmissa arvioissa on esitetty jopa maailmanrauhaa ja asevoimien lakkauttamista - toisin sanoen teemoja ja utopioita, jotka eivät ihmiskunnan olemassaolon aikana ole toistaiseksi kovin lähellä olleet. Erityisesti toisen maailmansodan jälkeinen pitkä (no, ei oikeastaan niin pitkä) rauhanjakso Euroopassa on tuudittanut meitä omaan erinomaisuuteemme.
Epäilyksiä ja kyseenalaistamista:
- puhtaasti historiallisessa mielessä tuntuu jokseenkin mahdottomalta, että länsimaiden hegemonia jatkuisi loputtomiin. Maailman laajimmatkaan imperiumit eivät ole kestäneet ajan hammasta.
- länsimaiden nykyinen tilanne ei heijastele kovin laajaa yhteisöllisyyden merkitystä, vaan tilalle on nousemassa individualismi ja yksilökeskeisyys. Nautinnot ja vapaa-aika. Ihan kivoja juttuja, mutta jälleen kerran: eivät kovin kestäviä palikoita vahvan imperiumin rakentamiseen ja säilyttämiseen.
- läntisen yhtenäiskulttuurin monipuolistuminen ja rapautuminen. Vuoteen 2070 mennessä islam on noussut maailman isoimmaksi uskonnoksi. Nyt voi tietysti heittäytyä idealistiksi ja todeta islamin maallistuvan tässä ajassa juutalaisuuden tai kristinuskon kaltaiseksi hötöksi, mutta jos kuitenkin ajatellaan vahvan kulttuurisidonnaisuuden jatkuvan tältä osin, on selvää, että islam tulee nostamaan asemiaan. Sen merkitys korostuu tulevaisuudessa.
Äh, tekisi mieli perustella vielä laajemminkin, mutta mennään nyt aluksi näillä, ettei tule liian pitkää viestiä.
Arvio:
- länsimaat säilyttävät vielä ainakin meidän elinaikanamme asemansa ja hegemoniansa. Sen mahdollistaa valtaisa teknologinen, lääketieteellinen, sotilaallinen jne etumatka.
- Länsimaat ovat myös yhä vahvasti läsnä kehitysmaissa ja eivät suinkaan auttajina, vaikka muodon vuoksi kehitysapurahoja näille alueille syydetäänkin. Päin vastoin länsimaat ovat varmistamassa alueilla säilyvän epävakauden ja hyödyntämässä näiden alueiden valtaisia luonnonvaroja. Tämä kaikki edesauttaa länsimaiden aseman säilymistä. Toistaiseksi.
- maahanmuutto ja länsimainen kulttuuri on kuitenkin jo murroksessa. Valtaisat ihmismassat haluavat Eurooppaan, kyse on oman aikamme kansanvaelluksesta. Myös Rooman tarina päättyi lopulta samaan tapaan. Kysehän ei ole niinkään väkivaltaisesta tunkeutumisesta, sodasta ja aggressiosta, vaan hitaasti tapahtuvasta murenemisesta ja muutoksesta.
- tässä yhteydessä haluaisin todeta (ennen kuin joku älähtää ja haukkuu vaikkapa rasistiksi), etten suinkaan näe siirtolaisuutta ja muuttoliikettä minään huonona asiana. En tosin hyvänäkään asiana. Sen sijaan näen tämän muutoksen vääjäämättömänä asiana, näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan. Maailma muuttuu eskoseni.
- en usko demokraattisen yhteiskunnan ja järjestyksen olevan mikään lopullinen yhteiskunnallisen järjestyksen päätepiste, vaan tämä tulee muuttumaan, keksitään jotain uutta ja suuria mullistuksia tapahtuu. Epäilemättä tähän muutokseen tulee suuresti vaikuttamaan maailman isoin "kaskiviljely", jota myös sodaksi kutsutaan. Jossain vaiheessa päällä on siis jälleen isompi rähinä, sodathan ovat maailman ja yhteiskunnan tärkeimpiä rakennuspalikoita.
Mitäs te ajattelette tästä kaikesta, arvon palstaveljet?