Mainos
  • Joulurauhan julistus
    Huomenna, jos Moderaattorit suovat, on meidän Jatkoajan armorikas joulupäivä; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha, kehottamalla kaikkia tätä palstaa asiaankuuluvalla kirjoittelulla täyttämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulurauhaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla kirjoituksella häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka Moderaattorit ja säännöt kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.

    Toivotamme kaikille Jatkoajan kirjoittajille sekä lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2025.

Länsimainen ajattelu ja ideologia – kirkas totuus vai auringonlaskun kulttuuri?

  • 15 387
  • 113

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Olen jo pitkään ajatellut avata tämän ketjun. Aihe on laaja ja herättää varmasti keskustelua suuntaan jos toiseenkin. Sanon myös aivan aluksi, etten ole henkilökohtaisesti jotain tiettyä mieltä tästä asiasta, vaan pikemminkin omaan näkemyksiä niin länsimaisen hegemonian säilymisen puolesta, kuin sitä vastaankin.

Alustusta:

Länsimaat ovat pitäneet maailmaa kulttuurisessa, taloudellisessa ja myös sotilaallisessa otteessaan jo pidemmän aikaa. On ehkä vähän semantiikkaa, katsooko tämän alkaneen mistä lähtökohdista ja milloin täsmälleen. Aikojen saatossa tähän ovat vaikuttaneet monet asiat. Yhtenäinen (kristillinen) kulttuuri, löytöretket ja siirtomaavalta, kolonialimi ja ekologinen imperialismi, teknillinen ja sotilaallinen yliote ja myöhempinä aikoina teollistuminen sekä luonnollisesti demokratiakehitys, koulutus, hyvinvointi, länsimainen lääketiede ja niin edelleen.

Länsimainen ajattelu, kulttuuri ja mentaliteetti on jo pitkään pitänyt sisällään ajatuksen siitä, että "meidän tapamme olla ja elää" on jonkin sortin korkein mahdollinen tapa järjestellä ihmiset ja yhteiskunnat. Tavallaan länsimainen ihminen uskoo tässä mielessä "luomisoppiin" --> missä demokratia, siellä onni ja auvo. Vähän ikävälläkin tavalla tämä kreationismi on näkynyt erilaisissa länsimaiden tukemissa sodissa ja konflikteissa ympäri maailmaa, mm. Arabikevään jäljiltä jäljet vielä savuavat, mutta monilla alueilla olot ovat pikemminkin huonontuneet kuin parantuneet.

Demokratia-kehitystä Euroopassa voi hyvällä syyllä sanoa myös jonkinlaisena uskona "historian loppumiseen", eli yhteiskunta on saavuttamassa tältä näkökannalta kehityksensä pään. 1900- ja 2000-luvuilla on sitten tartuttu viimeisiin isoihin yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon teemoihin, kuten naisten ja seksuaalivähemmistöjen olojen parantamiseen ja niin edelleen.

Hurjimmissa arvioissa on esitetty jopa maailmanrauhaa ja asevoimien lakkauttamista - toisin sanoen teemoja ja utopioita, jotka eivät ihmiskunnan olemassaolon aikana ole toistaiseksi kovin lähellä olleet. Erityisesti toisen maailmansodan jälkeinen pitkä (no, ei oikeastaan niin pitkä) rauhanjakso Euroopassa on tuudittanut meitä omaan erinomaisuuteemme.

Epäilyksiä ja kyseenalaistamista:

- puhtaasti historiallisessa mielessä tuntuu jokseenkin mahdottomalta, että länsimaiden hegemonia jatkuisi loputtomiin. Maailman laajimmatkaan imperiumit eivät ole kestäneet ajan hammasta.

- länsimaiden nykyinen tilanne ei heijastele kovin laajaa yhteisöllisyyden merkitystä, vaan tilalle on nousemassa individualismi ja yksilökeskeisyys. Nautinnot ja vapaa-aika. Ihan kivoja juttuja, mutta jälleen kerran: eivät kovin kestäviä palikoita vahvan imperiumin rakentamiseen ja säilyttämiseen.

- läntisen yhtenäiskulttuurin monipuolistuminen ja rapautuminen. Vuoteen 2070 mennessä islam on noussut maailman isoimmaksi uskonnoksi. Nyt voi tietysti heittäytyä idealistiksi ja todeta islamin maallistuvan tässä ajassa juutalaisuuden tai kristinuskon kaltaiseksi hötöksi, mutta jos kuitenkin ajatellaan vahvan kulttuurisidonnaisuuden jatkuvan tältä osin, on selvää, että islam tulee nostamaan asemiaan. Sen merkitys korostuu tulevaisuudessa.

Äh, tekisi mieli perustella vielä laajemminkin, mutta mennään nyt aluksi näillä, ettei tule liian pitkää viestiä.

Arvio:

- länsimaat säilyttävät vielä ainakin meidän elinaikanamme asemansa ja hegemoniansa. Sen mahdollistaa valtaisa teknologinen, lääketieteellinen, sotilaallinen jne etumatka.

- Länsimaat ovat myös yhä vahvasti läsnä kehitysmaissa ja eivät suinkaan auttajina, vaikka muodon vuoksi kehitysapurahoja näille alueille syydetäänkin. Päin vastoin länsimaat ovat varmistamassa alueilla säilyvän epävakauden ja hyödyntämässä näiden alueiden valtaisia luonnonvaroja. Tämä kaikki edesauttaa länsimaiden aseman säilymistä. Toistaiseksi.

- maahanmuutto ja länsimainen kulttuuri on kuitenkin jo murroksessa. Valtaisat ihmismassat haluavat Eurooppaan, kyse on oman aikamme kansanvaelluksesta. Myös Rooman tarina päättyi lopulta samaan tapaan. Kysehän ei ole niinkään väkivaltaisesta tunkeutumisesta, sodasta ja aggressiosta, vaan hitaasti tapahtuvasta murenemisesta ja muutoksesta.

- tässä yhteydessä haluaisin todeta (ennen kuin joku älähtää ja haukkuu vaikkapa rasistiksi), etten suinkaan näe siirtolaisuutta ja muuttoliikettä minään huonona asiana. En tosin hyvänäkään asiana. Sen sijaan näen tämän muutoksen vääjäämättömänä asiana, näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan. Maailma muuttuu eskoseni.

- en usko demokraattisen yhteiskunnan ja järjestyksen olevan mikään lopullinen yhteiskunnallisen järjestyksen päätepiste, vaan tämä tulee muuttumaan, keksitään jotain uutta ja suuria mullistuksia tapahtuu. Epäilemättä tähän muutokseen tulee suuresti vaikuttamaan maailman isoin "kaskiviljely", jota myös sodaksi kutsutaan. Jossain vaiheessa päällä on siis jälleen isompi rähinä, sodathan ovat maailman ja yhteiskunnan tärkeimpiä rakennuspalikoita.

Mitäs te ajattelette tästä kaikesta, arvon palstaveljet?
 
Suosikkijoukkue
Reilu peli ja Putinin vastaisuus
Aika suuri enemmistö kolmannen maailman ihmisistä haaveilee ja tavoittelee länsimaiseksi tulemista. Vaikka me olemmekin täällä nöyriä ja itsekriittisiä, miljardit ihmiset haluavat elämää joka muistuttaa enemmän meidän elämäämme kuin heidän nykyistään.

Enkä tarkoita vain perustarpeita, vaan he haluavat lapsilleen koulutusta ja enemmän kuin yhden vaihtoehdon elämänmuotojen valitsemiseen.

Yksi asia meidän yhteiskunnassa ja elämänmuodossa häiritsee minua paljon; suhteemme kuolemaan, jokaisen väistämättömään osaan, on turhan etäinen. Me emme varsinaisesti pelkää kuolemaa. Pikemminkin me emme tunnusta sitä ennen kuin on pakko. Emme siksi osaa elää sen kanssa.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Aika suuri enemmistö kolmannen maailman ihmisistä haaveilee ja tavoittelee länsimaiseksi tulemista. Vaikka me olemmekin täällä nöyriä ja itsekriittisiä, miljardit ihmiset haluavat elämää joka muistuttaa enemmän meidän elämäämme kuin heidän nykyistään...

Tämä on yksi asia, minkä takia maailma on menossa kohti murrosta, hyvä kun toit tämän esiin. Nykymenon on muututtava aika monin eri tavoin sitä mukaa, kun ihmisten elintaso nousee. Kysehän on isommasta kuviosta, kuin puhtaasti luonnonvarojen ja kulutushyödykkeiden tarkasteleminen, puhumme myös kulttuurisesta muutoksesta.

Tietysti monille "länkkäreille" itsestäänselvätkin perusjutut, kuten matkustelu minne mieli tekee, niin muutoksia voi olla luvassa lentoliikenteen kallistuessa. Tästähän muun muassa Madventuresin Riku on useampaan otteeseen puhunut.

Tulee siis isoja kulttuurin muutoksia, kuin myös pienempiä käytännön muutoksia.
 

Byvajet

Jäsen
Näen länsimaiden tulevaisuuden valoisana. Meneillään on teknologinen murros, joka pakottaa näkemään työn terkityksen uudella tavalla. Samalla tapahtuu omaisuuden uusjako. Tällä hetkellä omaisuus on erittäin keskittynyt.

Kun työn ja yksilöllisen kilpailun ihanteesta luovutaan tai on pakko luopua, samalla solidaarisuus kasvaa ja maailman köyhyys rupeaa vähenemään.

Sitä en tiedä, tulenko näkemään tämän kehityksen omana elinaikanani, mutta sellaista uhkakuvaa en näe, että teknologinen kehitys pysähtyy. Jo nyt tiede ja tekniikka ovat niin pitkällä, että ihmiset voisivat viettää puuhailevaa elämää, jos siihen olisi poliittinen tahto.

Ja mitä enemmän köyhien maiden ihmiset näkevät länsimaiden kehitystä, sitä enemmän he tahtovat siihen mukaan. Hunnut katoavat parissa sadassa vuodessa.
 

Birchman

Jäsen
Yksi asia meidän yhteiskunnassa ja elämänmuodossa häiritsee minua paljon; suhteemme kuolemaan, jokaisen väistämättömään osaan, on turhan etäinen. Me emme varsinaisesti pelkää kuolemaa. Pikemminkin me emme tunnusta sitä ennen kuin on pakko. Emme siksi osaa elää sen kanssa.

Tämä. Olen itse valitettavan nuorella iällä joutunut todistamaan läheisen poismenoa. Alku on luonnollisesti shokeeravaa, mutta asian hyväksyminen antaa perspektiiviä kuolemaan. On jotenkin uskomatonta tavata henkilöitä, jotka voivat olla jo lähempänä kuuttakymmentä, ja nähdä heidän olevan aivan pois tolaltaan, kun joku samanikäinen kuolee. Elämässä on keskitytty kahmimaan tavaraa ja mammonaa - unohdettu samalla kaiken olevan katoavaista. Ihmiset myös kiusaantuvat sanoinkuvaamattoman paljon, jos kuolema jotenkin nousee keskusteluissa esille.

Niin joo... Kaikesta huolimatta minäkin tykkään nopeista autoista ja kauniista naisista.
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Näen länsimaiden tulevaisuuden valoisana. Meneillään on teknologinen murros, joka pakottaa näkemään työn terkityksen uudella tavalla. Samalla tapahtuu omaisuuden uusjako. Tällä hetkellä omaisuus on erittäin keskittynyt.

Kun työn ja yksilöllisen kilpailun ihanteesta luovutaan tai on pakko luopua, samalla solidaarisuus kasvaa ja maailman köyhyys rupeaa vähenemään.

Sitä en tiedä, tulenko näkemään tämän kehityksen omana elinaikanani, mutta sellaista uhkakuvaa en näe, että teknologinen kehitys pysähtyy. Jo nyt tiede ja tekniikka ovat niin pitkällä, että ihmiset voisivat viettää puuhailevaa elämää, jos siihen olisi poliittinen tahto.

Ja mitä enemmän köyhien maiden ihmiset näkevät länsimaiden kehitystä, sitä enemmän he tahtovat siihen mukaan. Hunnut katoavat parissa sadassa vuodessa.

Minä en kykene näkemään länsimaiden tulevaisuutta kovin valoisana. Kun Kiinan ja Intian väestön elintaso vääjäämättä nousee tämän pallon kantokyky on äärimmillään. Entä sitten kun kaikki malmit on louhittu ja öljy pumpattu maan uumenista? Kuka silloin on rikas? Poliittinen tahto on yhtä kuin valtaeliitin tahto joten vaurauden uusjakoa ei tulla näkemään ilman verenvuodatusta. Ihmisen tuottama jäte ja päästöt niin vesiin kuin ilmaankin on saatava kuriin mitä pikimmin, myös kehittyvissä maissa jotta tämä pallo säilyy asumiskelpoisena. Ilman näiden kysymysten pysyvää ratkaisua on turha miettiä kuka kantaa huntua 200 vuoden kuluttua.

ps. koko maailma hukkuu paskaan, me vain luemme lehtiä (päivitetty: surffaamme netissä)
 

Byvajet

Jäsen
Kaunis ajatus. Miten tämä konkreettisesti toteutettaisiin poliittisen tahtotilan niin salliessa?

Varallisuutta jakamalla. Varallisuuden jakoon syntyy poliittinen paine, kun ihmisille ei enää ole töitä. Jo nyt varallisuutta jaetaan länsimaissa mm. erilaisten sosiaalitukien ja veroin maksettujen palvelujen muodossa. Kun siirrytään töiden loppuessa kansalaispalkan tapaiseen järjestelmään, idea yksilön vastuusta katoaa kokonaan. Sen jälkeen ruvetaan katsomaan, kenellä on rahaa, mihin tekniikka antaa mahdollisuudet ja miten käytäntö toteutetaan.

Kuvittele, millaista oli elämä 150 vuotta sitten. Kuvittele, millaista se on 150 vuoden päästä. Tietotekninen läpimurto on vasta alkamaisillaan. Jo 50 vuoden päästä mennään lujaa.

Luonnon kestokyky on sitten asia erikseen. Asuntoihin asennetaan suodattimet ja ilmanpuhdistimet, jotta niissä voidaan asua.

"Rikkain kaksi prosenttia maailman väestöstä omistaa globaalista varallisuudesta 51 prosenttia. Vaurain kymmenen prosenttia taas hallitsee peräti 85 prosenttia maailman varallisuudesta. Samaan aikaan maailman väestön köyhempi puolisko omistaa vain yhden prosentin maailman yhteenlasketusta pääomasta."

Omistus keskittyy rikkaimmille | maailmantalous.net
 
Suosikkijoukkue
Reilu peli ja Putinin vastaisuus
Tämä. Olen itse valitettavan nuorella iällä joutunut todistamaan läheisen poismenoa. Alku on luonnollisesti shokeeravaa, mutta asian hyväksyminen antaa perspektiiviä kuolemaan. On jotenkin uskomatonta tavata henkilöitä, jotka voivat olla jo lähempänä kuuttakymmentä, ja nähdä heidän olevan aivan pois tolaltaan, kun joku samanikäinen kuolee. Elämässä on keskitytty kahmimaan tavaraa ja mammonaa - unohdettu samalla kaiken olevan katoavaista. Ihmiset myös kiusaantuvat sanoinkuvaamattoman paljon, jos kuolema jotenkin nousee keskusteluissa esille.

Niin joo... Kaikesta huolimatta minäkin tykkään nopeista autoista ja kauniista naisista.

Kuolema, kuten elämäkään, ei ole hyvä tai paha asia. Ne ovat niin neutraaleita asioita kuin vain neutraali voi olla.

Nopeat autot, kauniit naiset, ilmaveivit ja rock'n roll ovat asioita joilla on näkökulmasta riippuen plus- tai miinusmerkkisiä.

Lopulta parhaat hetket elämässä vietetään unessa. Ihme tyyppi on ihminen, kun ei sitä opi millään.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Minä ymmärrän kyllä myös tuota @Byvajet :n pointtia, mutta mielestäni on vähän liian helppoa tuudittautua siihen ajatukseen, että teknisen ja teknologisen vallankumouksen jatkuessa maailma sen kuin parantuu, varallisuutta jaetaan tasaisemmin ja köyhimmillekin asukeille riittää hyvää jaettavaksi.

Näissä pohdinnoissa jää mielestäni turhan vähälle huomiolle ihmisen oma vaikutus itsekkäänä ja inhimillisenä olentona. En suoraan sanottuna usko, että lännessä ollaan lopulta valmiita jakamaan hyvää kaikille ja edessä on erinäisiä kulttuurisia yhteentörmäyksiä. Myös sotia.

Vastustan kuitenkin hivenen keskustelun urautumista pelkästään taloudellisiin seikkoihin painottuvaksi, etenkin kun jo nyt tuntuu näkyvän vähän ihan näitä arjen politiikan oikea-vasen-rajaviivoja keskustelussa.

Kysymys siis oli siitä, että uskotaanko läntisen hegemonian jatkuvan. Mikäli tähän vastaa, että länsimainen ajattelu ja demokratia ja muut hyvät seikat jatkuvat ja siirtyvät myös muualle, niin faktisesti kyseessä ei enää ole hegemonia, vaan lännen rapistuminen ja etulyöntiaseman menettäminen. Muille tämä merkitsee toki nousua ja hyvää, mutta noinkohan läntinen ihminen on suostuvainen jakamaan kaiken tasaisemmin? Ehkä juhlapuheissa...
 

Byvajet

Jäsen
mutta noinkohan läntinen ihminen on suostuvainen jakamaan kaiken tasaisemmin? Ehkä juhlapuheissa...

Minä luulen, että asiassa käy niin kuin tietokoneissa. Kun ostaa kaupasta 600 euroa maksavan pöytäkoneen, niin se toimii varmasti peruskäytössä. Yhä harvempia kiinnostaa se, onko kone tehokas vai ei, koska se on joka tapauksessa riittävän tehokas.

Ei elintason nostaminenkaan ihmisiä loputtomasti kiinnosta. Tutkimusten mukaan ihmiset tulevat onnelliseksi jakamalla omastaan. Kun auttaa muita, saa mielihyvää, jota ei itsekkäin pyrkimyksin saa.

Itsekkyys ilmenee tiettyyn pisteeseen saakka, mutta useimmille riittää kilo vaahtokarkkia. Toinen kilo on jo liikaa.
 

Birchman

Jäsen
Varallisuutta jakamalla.

Tätä taidettiin hieman heikolla menestyksellä kokeilla itänaapurissa 1900-luvulla...

Kysymys kuuluukin, miten maailma toimii varallisuuden jakamisen jälkeen? Kuka johtaa kansaa? Kuka on niin altruistinen, että tekee tarvittavat asiat pelkällä common goodilla? Vai saavatko he kuitenkin muita suuremman potin, jolloin ollaan taas muutaman vuosikymmenen jälkeen samassa tilassa, missä Neuvostoliitto oli ennen romahdustaan?
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
...

Itsekkyys ilmenee tiettyyn pisteeseen saakka, mutta useimmille riittää kilo vaahtokarkkia. Toinen kilo on jo liikaa.

Useimmille riittää mahdollisesti joo, mutta mielestäni tämä on edelleen aika sinisilmäinen näkemys siitä, mihin suuntaan maailma on menossa. Eriarvoisuutta tulee tulevaisuudessa olemaan silloinkin. Emme edes tiedä mihin kaikkiin villeihin scifi-juttuihin vaikkapa lääkefirmat tulevat pystymään, elinikä pitenee, syövät katoavat jne.

Sinä näet asian niin, että tyydymme lopulta tiettyyn tasoon, minä näen asian siten, että joku tai oikeastaan aika moni pyrkii tästä hyötymään.

Kyllä tulevaisuudessakin maailmasta joku yhteiskunnallinen ja kulttuurinen hegemonia (tai hegemonioita) löytyy, onko se länsimaailma, niin tätä seikkaa pohdittaessa on niin puoltavia, kuin kieltäviäkin asioita. Yleismaailmalliseen peace-henkiseen flowtilaan en jaksa uskoa sitten millään, se sotii ihmisyyden perusluonnetta vastaan.
 

Birchman

Jäsen
Itsekkyys ilmenee tiettyyn pisteeseen saakka, mutta useimmille riittää kilo vaahtokarkkia. Toinen kilo on jo liikaa.

Rahan rajahyöty ei laske yhtä jyrkästi kuin vaahtokarkin. Raha on länsimaisen yhteiskunnan status-symboli. Raha määrittää paikkamme yhteisössä, vaikutusvaltamme, ihmissuhteemme. Rahasta luopuminen on vaikeampaa kuin vaahtokarkista. Rahaa jakamalla kapitalisti menettää statuksensa, ylivertaisuutensa ja pahimmassa tapauksessa ihmissuhteensa.

Ideologisesti sinun mallisi vaikuttaa toki mielenkiintoiselta. Ideologioiden takana tulisi kuitenkin olla jotain konkreettisempaa, kuin pelkkä ihmisten hyväntahtoisuus. Historia nimittäin osoittaa, etteivät syy-seuraussuhteet ole kovinkaan yksinkertaisia tai ennustettavia.
 
Suosikkijoukkue
Reilu peli ja Putinin vastaisuus
Tämä ei ole kommentti, joka sisältäisi mitään mitä @MustatKortit pyysi, mutta jos länsimainen kulttuuri leviää koko maailmaan, toivottavasti ei myös krooninen yksinäisyys ja yleinen elämän merkityksettömyyden kokemus leviä samalla. Taitaapa olla väistämätöntä se. Pidempi elämä on yhtä kuin pidempi kärsimys.

@Byvajet maalailee puuhasteluyhteiskuntaa. Kyllä väitän, että lisääntynyt vapaa-aika on yksi länsimaisten ihmisten sisäisten ristiriitojen ja ahdistuksen suuri aiheuttaja yhdessä vaihtoehtojen runsauden kanssa. Ei kuulosta hyvältä sellainen.
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Minä luulen, että asiassa käy niin kuin tietokoneissa. Kun ostaa kaupasta 600 euroa maksavan pöytäkoneen, niin se toimii varmasti peruskäytössä. Yhä harvempia kiinnostaa se, onko kone tehokas vai ei, koska se on joka tapauksessa riittävän tehokas.

Ei elintason nostaminenkaan ihmisiä loputtomasti kiinnosta. Tutkimusten mukaan ihmiset tulevat onnelliseksi jakamalla omastaan. Kun auttaa muita, saa mielihyvää, jota ei itsekkäin pyrkimyksin saa.

Itsekkyys ilmenee tiettyyn pisteeseen saakka, mutta useimmille riittää kilo vaahtokarkkia. Toinen kilo on jo liikaa.

Yksilötasolla ehkä näin mutta yksilöt eivät päätä isoista linjauksista vaan rahavalta sanelee ehdot. Is greed good? kyseli jo Gordon Gekko aikanaan. Ahneus aikaansaa yritteliäisyyttä joissakin yksilöissä mutta äärimmilleen vietynä tuo on tuhoava luonnonvoima jota ei yksilön kauniit pyrkimykset muuksi muuta.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Tämä ei ole kommentti, joka sisältäisi mitään mitä @MustatKortit pyysi, mutta jos länsimainen kulttuuri leviää koko maailmaan, toivottavasti ei myös krooninen yksinäisyys ja yleinen elämän merkityksettömyyden kokemus leviä samalla. Taitaapa olla väistämätöntä se. Pidempi elämä on yhtä kuin pidempi kärsimys...

Turhaan vähättelet kommenttiasi, tämä on varmasti erittäin validia ja ketjuun sopivaa huomiointia tämäkin. Ymmärtääkseni länsimaissa on jo pidemmän aikaa koettu monelta osin erilaisia masennuksia, merkityksettömyyden tunnetta jne ja näihin on sitten pyritty vastaamaan lisäämällä töitä tai vastavuoroisesti unelmoitu "downshiftaamisesta" tai yksinkertaisesti käyty terapiassa. Arkisemmin ajateltuna ihmisten erilaiset harrastukset ja vapaa-aika ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. Kaikille tämä ei kuitenkaan näytä tuottavan sen suurempaa onnellisuutta.

Ilmiö on vielä jossain määrin tuore ja varmasti vasta muutamien vuosikymmenten päästä saamme pitävämpää tutkimusta, mutta yksi jo nyt esille nostettu asia on vanhan yhteisöllisyyden häviäminen.
 

Byvajet

Jäsen
Raha on länsimaisen yhteiskunnan status-symboli.

Kenelle on ja kenelle ei. Varma en ole, mutta luulen, että harvempi ajattelee kanssaeläjiään ensisijaisesti rahan kautta. Ainakaan minua ei kiinnosta, ajaako ihminen Opelilla vai Audilla tai onko hänen kämpässään neliöitä 70 vai 170. Statussymbolin asemaan näyttävät pikemminkin nousevan erilaiset ilmiöt. Esimerkiksi PKN:n fanittaminen kai edusti joillekin korkeaa statusta, identiteettiä, joka on vähän parempi kuin joillain toisilla.

Sanaisen arkun puuhasteluyhteiskuntaan liittyvästä tarkoituksettomuudesta olen samaa mieltä. Yllättävän harva meistä pystyy tekemään elämästään mielekästä ilman pakkoa. Nykyinen kovan kilpailun ja lukuisten valintojen pakko ei kaikille sovi, mutta tuskin sopisi täysi vapauskaan. Jotenkin arki pitäisi kanavoida.
 

Kisapuisto

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
@Byvajet maalailee puuhasteluyhteiskuntaa. Kyllä väitän, että lisääntynyt vapaa-aika on yksi länsimaisten ihmisten sisäisten ristiriitojen ja ahdistuksen suuri aiheuttaja yhdessä vaihtoehtojen runsauden kanssa. Ei kuulosta hyvältä sellainen.

Olin juuri kirjoittamassa samaa mutta eipä tarvitsekaan kuin kompata. Byvajetin puuhasteluyhteiskunta ei voi toimia siitä yksinkertaisesta syystä, että kaikki eivät voi ruveta puuhastelemaan, vaan osan täytyy tehdä töitä jotta yhteiskunta pyörii. Miten se sitten kompensoidaan?
 

Byvajet

Jäsen
Byvajetin puuhasteluyhteiskunta ei voi toimia siitä yksinkertaisesta syystä, että kaikki eivät voi ruveta puuhastelemaan, vaan osan täytyy tehdä töitä jotta yhteiskunta pyörii. Miten se sitten kompensoidaan?

Ei niitä töitä vain ole, ei ole nytkään. Automaatio vie työt. Puuhasteluyhteiskunnassa töitä esimerkiksi jaetaan. Halukkaita tekijöitä tuskin puuttuu.
 

Mac^

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Tappara & Suomi lajista riippumatta
Ei elintason nostaminenkaan ihmisiä loputtomasti kiinnosta. Tutkimusten mukaan ihmiset tulevat onnelliseksi jakamalla omastaan. Kun auttaa muita, saa mielihyvää, jota ei itsekkäin pyrkimyksin saa.

Itsekkyys ilmenee tiettyyn pisteeseen saakka, mutta useimmille riittää kilo vaahtokarkkia. Toinen kilo on jo liikaa.

Jaa-a - voi olla, että jossain menee raja, mutta ei se välttämättä ihan näinkään mene. Kun elintaso paranee, monet tuppaavat haluamaan vielä parempaa elintasoa. Esimerkki: Olet kasvanut kerrostaloasunnossa. Oman opiskelusi, älykkyytesi ja työntekosi ansiosta nouset asemaan, jossa voit tarjota parempaa elintasoa itsellesi ja lapsillesi. Sinulla on varaa hienoon omakotitaloon kaupungin lähiössä ja farkku-Audiin. Kohta haluatkin vielä isomman talon, lähempää kaupungin keskustaa isommalla tontilla ja meren rannalta. Kun pikkuhiljaa olet tottunut hyvään, haluat vielä parempaa ja isompaa. Ja niin edelleen.

Näin se monilla menee. Esimerkiksi sopisi vaikkapa moni huippu-urheilija: vaatimattomista oloista on lähdetty, mutta kun mahdollisuus tulee, ostetaan autoja, iso tontti ja talo, josta ei olisi uskaltanut edes unelmoida lapsena. Eipä sillä, ei tässä mielestäni mitään väärää ole.
 

Kisapuisto

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Ei niitä töitä vain ole, ei ole nytkään. Automaatio vie työt. Puuhasteluyhteiskunnassa töitä esimerkiksi jaetaan. Halukkaita tekijöitä tuskin puuttuu.

Sellaista tilannetta ei tule, etteikö kenenkään tarvitsisi tehdä töitä. Mutta tuo töiden jakaminen voi toki olla yksi ratkaisu, että jokainen tekee vuodessa kuukauden töitä ja 11 kuukautta mitä lystää. Se vaan väistämättä ajaa ihmisiä sankoin joukoin masennukseen yms. sairauksiin.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Sellaista tilannetta ei tule, etteikö kenenkään tarvitsisi tehdä töitä. Mutta tuo töiden jakaminen voi toki olla yksi ratkaisu, että jokainen tekee vuodessa kuukauden töitä ja 11 kuukautta mitä lystää. Se vaan väistämättä ajaa ihmisiä sankoin joukoin masennukseen yms. sairauksiin.

Myös minä suhtaudun hyvin skeptisesti siihen, että ihmisen hyvinvointi kovasti parantuisi töitä dramaattisesti vähentämällä, puhumattakaan niiden poistamisesta. Ihminen on monimutkainen otus, monelle tulisi ongelmia jo ihan oman olemassaolonsa ja sen merkityksen pohtimisesta.
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Turhaan vähättelet kommenttiasi, tämä on varmasti erittäin validia ja ketjuun sopivaa huomiointia tämäkin. Ymmärtääkseni länsimaissa on jo pidemmän aikaa koettu monelta osin erilaisia masennuksia, merkityksettömyyden tunnetta jne ja näihin on sitten pyritty vastaamaan lisäämällä töitä tai vastavuoroisesti unelmoitu "downshiftaamisesta" tai yksinkertaisesti käyty terapiassa. Arkisemmin ajateltuna ihmisten erilaiset harrastukset ja vapaa-aika ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. Kaikille tämä ei kuitenkaan näytä tuottavan sen suurempaa onnellisuutta.

Ilmiö on vielä jossain määrin tuore ja varmasti vasta muutamien vuosikymmenten päästä saamme pitävämpää tutkimusta, mutta yksi jo nyt esille nostettu asia on vanhan yhteisöllisyyden häviäminen.

Minä kyllä väittäisin että äärimmilleen viety kilpailu ja tehokkuusajattelu sairastuttaa enemmän kuin lisääntynyt vapaa-aika tai yksinäisyyden tunne, ainakin työssäkäyviä. Ei tässä paljon ehdi downshiftaamisia miettiä kun hommia pitää painaa peräsuoli pitkällä.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Minä kyllä väittäisin että äärimmilleen viety kilpailu ja tehokkuusajattelu sairastuttaa enemmän kuin lisääntynyt vapaa-aika tai yksinäisyyden tunne, ainakin työssäkäyviä. Ei tässä paljon ehdi downshiftaamisia miettiä kun hommia pitää painaa peräsuoli pitkällä.

En epäile tätä yhtään, ruoho on aina vihreää aidan toisella puolella ;) Vastaavasti pitkään ilman töitä olleista ihmisistä moni on kokenut itsensä merkityksettömäksi, masentuneeksi ja hyödyttömäksi, jotain olisi hauskaa tehdä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös