Puuhastelusta liiketoiminnaksi
No niin, ainoa oikea ratkaisu. Nyt on vihdoin jätetty taakse amatöörimäinen puuhastelu, jossa ratkaisut tehdään päivän sään mukaan. Hallitus piti kiinni linjastaan. Mahdollisuuksia on Jerelle annettu ja koska hän ei ole aikaisemminkaan pystynyt lupauksiaan pitämään, niin on erittäin todennäköistä ettei pystyisi jatkossakaan. Kolmea kuukautta Antabus-kuurilla en kyllä kutsuisi vielä "täydelliseksi elämänmuutokseksi". Kolme kautta olisi ollut jo hyvä alku.
Jere olisi varmasti tuonut jotain lisää puolustukseen loppukaudeksi mutta paljon enemmän olisi vienyt. Miten muu joukkue - joka on saanut kuraa niskaan kaikilta mahdollisilta tahoilta koko kauden - olisi suhtautunut siihen että tuhlaajapoika olisi palannut jälleen kerran kotiin juhlittuna messiaana? MItä olisimme tehneet kun Jere olisi tehnyt taas oharit ennemmin tai myöhemmin? Antaneet viimeisen varoituksen? Istuneet samaan pöytään keskustelemaan jatkon ehdoista? Miltä olisimme näyttäneet muun Suomen silmissä? Selkärangattomilta, kyllä. Jeren paluu olisi syönyt kaiken auktoriteetin ja uskottavuuden koko organisaation johdolta.
Mestaruusjuna meni tämän kauden osalta jo monta vuotta sitten. Toivottavasti vuoden 2010 mestaruuden rakentaminen on nyt hyvässä vauhdissa. Sellaisessa, että pelaajahankintoja tai valmentajien erottamisia/palkkaamisia ei tehdä enää hätäratkaisuina kurssin kääntämiseksi yksittäisellä kaudella. Nämä hätäratkaisut kun ovat vuosi toisensa jälkeen kumuloituneet ongelmajoukkueiksi, joissa on vain hätäisesti kasattu runko. Kesken kauden vahvistuksille kun on jouduttu sorvaamaan useamman kauden sopimuksia ja siten seuraavan kauden joukkueen kasaaminen on ollut ns. vajeiden paikkaamista taas uusilla ostopelaajilla.
Dynastioita ei polkaista maasta tuosta vaan. Niitä rakennetaan huolella ja pitämällä katse koko ajan tulevaisuudessa. Kaikki ratkaisut joita joudutaan tekemään akuutisti ovat valitettavasti aikaisempien virheiden tai tekemättä jättämisien paikkaamisia.
Baxterin itsepintainen roikottaminen joukkueessa on ollut jo selkeää paluuta vanhaan kunnon IFK:hon. Organisaatioon, joka on lojaali omilleen myötä- ja vastamäessä. Karalahteakin rakastettiin monta kautta mutta uskollista vastarakkautta emme saaneet, joten emme ole hänelle mitään velkaa.
Johdon tärkein tehtävä tulevaisuuden rakentamisen ohella on mahdollistaa joukkueelle työrauha sekä hyvät resurssit toteuttaa johdon visiota. Muutaman viime kauden ajan olemme saaneet kuulla huhuista ja jatkuvista spekulaatioista joita joukkueen sisällä on käyty. Pukuhuoneesta on kantautunut sitä ja tätä kommenttia. Tällainen sisäinen epätietoisuus on omiaan hajoittamaan minkä tahansa organisaation. Ainoa tapa jolla tämä saadaan loppumaan on osoittaa selkeää johtajuutta ja pysyvyyttä. Pidetään se mikä luvataan. Sekä Baxterin että Karalahden tapauksessa on osoitettu ihailtavaa suoraselkäisyyttä, jollaista ei HIFKissä ole nähty sitten 90-luvun.
Kyllä tämä tästä. Tällä kaudella riittää kun päästään puolivälieriin ja hävitään se taistelemalla. Seuraavina kausina mennään lujaa, nöyristelemättä ja hyvällä fiiliksellä. Ja nimenomaan hyvällä fiiliksellä, joka syntyy tekemisen selkeydestä, keskinäisestä luottamuksesta ja kunnioituksesta sekä aidosta ylpeydestä kantaa punaista paitaa.
Kiitos Jere näistä vuosista kuitenkin. No hard feelings.
