Tämä kiteyttää minusta sen asian missä Jerefaneilla on se ns. sokea piste.
Siis Karalahden puolustus on mielestäsi todistanut velan olemassaolon niin vahvasti kun voi? Paljonko tuo velkasumma sitten oli? Milloin Jere tuon lainan on ottanut? Ja uudelleen vielä se tärkein kysymys - miksi Jere sitten maksoi "velkansa" ihan eri ihmisille, ihmisille jotka puhelinkeskustelujen mukaan olivat lähdössä kiireellä heti Viroon kun saavat Jereltä rahat? Ei se ihan niinkään mene, että syyttäjän täytyy kaikki todisteet videokuvineen laittaa tiskiin ja rahoituksesta syytetyn ei tarvitse kun sanoa, että "olin vähän kaverille velkaa ja maksoin velan pois, piste". Syytetyn täytyy uskottavasti se velkasuhde, -summa ja velanmaksu todistaa, sillä syyttäjällä on kumminkin selkeät todisteet siitä, että rahaa on 15000 euroa Jere antanut Viroon lähteneille kaveruksille.
Ja tiesikö Jere mihin rahat menevät? Siihen ei syyttäjä tarvitse mitään 100% varmaa, aukotonta todistelua. Verratkaa sitä täälläkin mainittuun tapaukseen:
"Käräjäoikeus tuomitsi kolmikon ohella X:n tyttöystävän, 19-vuotiaan Y:n, joka hankki glukoosia apteekeista. Hänet määrättiin kolmeksi vuodeksi vankeuteen avunannosta törkeään huumausainerikokseen. Oikeus katsoi Y:n tienneen, että hänen toimensa edistävät törkeää huumerikosta"
Mitä luulette tämän "Y":n oikeudessa sanoneen? Satavarmasti on vakuutellut, että "en tiennyt että sillä glukoosilla jotain tekemistä huumeiden kanssa on". Jerefanien logiikan mukaan tuossakin tapauksessa ei olisi näytön pitänyt riittää, sillä "syyttäjän pitää osoittaa syyllisyys, syytetylle riittää että hän antaa selityksen".
Pointtina tässä siis on, että suomalainen oikeusjärjestelmä katsoo asioita kokonaisuutena ja pohtii myös "olisiko pitänyt tietää". Jeren kohdalla tuo "olisiko pitänyt tietää"-kynnys on ylittynyt miljoonakertaisesti.