Kysymyksiä mielenterveyden hoidosta ja pahoinvointiyhteiskunnasta pt.25

[Hyytiäinen]

Se vaan on niin vaikea erottaa myös lääkärinkin että kuka on milläkin tavalla mieleltään sairas.

-Samaa mieltä. Ehkä se voiskin olla lääkärin tehtävä vastaanotolla bongata potentiaaliset tapaukset jotka voisivat hyötyä sairaalahoidosta ja saada tarkemman/ oikeamman diagnoosin?

Sairaalahoidossa seuranta on avohoitoa tiiviimpää ja helpottaa varmasti diagnoosin asettamista. Lisäksi sairaalassa on käytettävissä työryhmä joka voi arvioida ihmisen kokonaistilannetta eri näkökulmista.

 

[Osmo Rapeli]

Tähän väliin näistä tilastoista löytyi tänään semmoinen tosiseikka että virallisten tutkimusten mukaan vain yksi kymmenestä 15-21-vuotiaasta tappajasta on mielisairas. Siksikin haluan levittää tätä tutkiskelua myös "terveiden mutta pahoinvoivien" 90 % piiriin. Tuohon porukkaan vaikuttaa todellakin kansan tylsyttäminen, tyhmentäminen, kasvatus, koulu ja kotiolot.

*****

Sivuhuomiona muuten se että eihän se todellinen retalejengi™ mihinkään ironmaideniin pukeudu. Kyllähän väkivaltaisimmat ja vaarallisimmat ovat siellä Tangomarkkinoilla. Mahdollisesti siis ironmaidenien vanhempia, muttei kuitenkaan todellakaan sitä sopuisaa Tuska Festivalia.

 

[Yläpesä]

virallisten tutkimusten mukaan vain yksi kymmenestä 15-21-vuotiaasta tappajasta on mielisairas.

15-21-vuotiaiden tappajien luokka? Huh. Toivottavasti tuo ei ole kovin iso sakki. Tosiasiassa ketjussa edellä puhutut vakavat mielenhäiriöt, skitsofrenia, eivät tyypillisesti ole vielä tuossa ikäluokassa puhjenneet, vaan tapahtuvat yleisemmin toisen vuosikymmenen aikana. Eli, tuollainen tilasto on varsin harhaanjohtava. Muistin syövereistä nousee sellainen luku, että mielisairaiden edustus tappajien ryhmässä on kolminkertainen heidän suhteelliseen osuuteensa verrattuna. Eli, kyllä se melkoinen riski on. Mutta vielä suurempi taitaa olla ulkomaalaisuus?

Kyllähän väkivaltaisimmat ja vaarallisimmat ovat siellä Tangomarkkinoilla. Mahdollisesti siis ironmaidenien vanhempia, muttei kuitenkaan todellakaan sitä sopuisaa Tuska Festivalia.

Valtaosa suomalaisista tapoista tapahtuu kotioloissa, tuttujen kesken, täydessä seilissä, yleensä jostain pikkujutusta syntyneestä riidasta.

 

[Osmo Rapeli]

15-21-vuotiaiden tappajien luokka? Huh. Toivottavasti tuo ei ole kovin iso sakki.

Ei se mahda älyttömän iso sakki olla. On silti nimenomaan se sakki joka aiheuttaa eniten huolestusta ja otsikoita, ja saa eniten liikkeelle. Kaksi pikkusiskoaan tappanut nuori (oliko Kotka?), kaksi nuorta tyttöä Tampereella tappanut jätkä, nämä tulevat ainakin vuoden sisältä mieleen. Kukaan ei huolestu samalla lailla "yhteiskunnallisesti" näistä mainitsemistasi kännitapoista joissa nelikymppinen tappaa vaimonsa.

Valtaosa suomalaisista tapoista tapahtuu kotioloissa, tuttujen kesken, täydessä seilissä, yleensä jostain pikkujutusta syntyneestä riidasta.

Kyllä. Näihin vaikuttavat kuitenkin ainakin työolot ja alkoholipolitiikka näistä ketjun meikäläiselle keskeisistä teemoista selkeästi. Sinällään termi "pikkujuttu" on usein harhanjohtava, onhan suuttuvan asioissa yleensä paljon muutakin pielessä kuin se yksi riita. Elämäänsä kypsyy hiljalleen, ja tarvitaan vain kaiken päälle se mitätön juttu sytykkeeksi.

 

[Ramchester]

Kukaan ei huolestu samalla lailla "yhteiskunnallisesti" näistä mainitsemistasi kännitapoista joissa nelikymppinen tappaa vaimonsa.

Tai narkkari-/juoppoporukoiden välienselvittelystä, joista koostuu suurin osa Suomen tapoista. Petonen Kuopiossa ja Heikankehä Forssassa ei esittelyjä kaipaa. Pelkästään Forssan Heikankehällä on tämän vuoden aikana tapettu 4 ihmistä ja 2 on edelleen teho-osastolla tälläkin hetkellä vuorokauden mittaisen kidutussession jälkeen.

 

[msg]

15-21-vuotiaiden tappajien luokka? Huh. Toivottavasti tuo ei ole kovin iso sakki.

Yleensä alle 10 tapausta vuodessa. 80 % epäillyistä tekohetkellä kännissä.

http://www.optula.om.fi/uploads/4o597_1.pdf

Ja ohessa tähänkin ketjuun linkki oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Henkirikoskatsaukseen.

http://www.optula.om.fi/31375.htm

Kaikkiaan mielenterveydellinen häiriö mainittiin motiiviksi 14 %:ssa
henkirikoksia.

 

[mjr]

Tai narkkari-/juoppoporukoiden välienselvittelystä, joista koostuu suurin osa Suomen tapoista. Petonen Kuopiossa ja Heikankehä Forssassa ei esittelyjä kaipaa. Pelkästään Forssan Heikankehällä on tämän vuoden aikana tapettu 4 ihmistä ja 2 on edelleen teho-osastolla tälläkin hetkellä vuorokauden mittaisen kidutussession jälkeen. Suosittelen paikkoja kaikille huumeiden vapauttamista kannattaville.

Voisitpa nämäkin argumentit siirtää ketjuun, jossa niihin on jo vastattu ja jossa asiassa keskustellaan. Sain jotenkin sen käsityksen että aivan hyvän puolustuksen me huumeiden ja etenkin niiden väärinkäytön rakastajat siellä saimme aikaan.

 

[Ramchester]

Voisitpa nämäkin argumentit siirtää ketjuun, jossa niihin on jo vastattu ja jossa asiassa keskustellaan. Sain jotenkin sen käsityksen että aivan hyvän puolustuksen me huumeiden ja etenkin niiden väärinkäytön rakastajat siellä saimme aikaan.

Poistin viimeisen lauseen, joten ei tarvitse kaivaa uudestaan linkkejä USA:n hävitystä huumeiden vastaisesta taistelusta.

 

[I ro1]

Tästä Keravan tapauksesta tulee kovasti mieleen Fjodor Dostojevskin Rikos ja rangaistus. Siinähän hiukan mielisairas Rodion Romanovitš Raskolnikov murhaa erään koronkiskojaeukon, ei niinkään murha-aikeissa vaan kokeillakseen pystyykö selviytymään tästä moraalisesta rikoksesta. Samoin tämä Dostojevskin näköinen keravalaisnuorukainen murhasi tämän tytön ja näemmä pakeni paikalta kuin Rodja, muttei vastustanut pidätystä vaan tunnusti kuten Rodja kaiken heti sille päälle satuttuaan.
Kaunokirjallisuudessa katumavaihe kestää pidempään, mutta tosielämässä tällaisilla wannabeRodjilla näköjään heti ensimmäiseen kontaktiin virkavallan kanssa.

 

[mjr]

Noin yleisellä tasolla, jos otamme vaikka 1000 lasta jotka kasvavat turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä ja 1000 lasta, jotka kasvavat rakkaudettomassa ja väkivaltaisessa ilmapiirissä - mitäs luulette, kummassa ryhmässä ryhmässä esiintyy enemmän rikollisuutta ja häiriökäyttäytymistä ja kummassa ryhmässä enemmän rakentavaa käytöstä ja yhteiskunnallista menestystä? Ei ole epäilystäkään, ja tutkimus on tämän suhteen täysin yksiselitteistä: lapsuuden olosuhteilla on erittäin merkittävä vaikutus ihmisen kehittymiselle yhteiskunnan jäseneksi. Tämä ei tarkoita sitä, että ensimmäisessä ryhmässä olisi 1000 eettisesti käyttäytyvää menestyvää pyhimystä ja jälkimmäisessä 1000 psykopaattista tappajaa - ihminen pystyy selviämään huononkin alun jälkeen tai tuhlaamaan lapsuudesta saadut hyvät eväät aikuiselämässään. Mutta on silti selvää, että jos vaihtaisimme tämän jälkimmäisen ryhmän huono-onniset lapset ensimmäisen ryhmän olosuhteisiin niin vähentäisimme radikaalisti heidän piirissään olevaa ongelmakäyttäytymistä. Eli jos pystymme muuttamaan niin yhteiskuntaa kuin perheitäkin turvalliseen, rakastavaan ja rakentavaan suuntaan niin vähennämme samassa mitassa rikollisuutta ja häiriökäyttäytymistä. Onko kukaan tästä vakavissaan eri mieltä?

Yleensä olosuhteisiin vetoaminen nähdään rikoksen ymmärtämisenä ja anteeksiantamisena. Minusta näin ei kyllä sinänsä tarvitse olla - rikos on joka tapauksessa väärin, joka tapauksessa täydessä ymmärryksessä toimivan ihmisen on otettava vastuu teoistaan ja muuta yhteiskuntaa on suojeltava häneltä. Mutta jos haluamme tosissamme vähentää rikollisuutta ja väkivaltaa niin meidän on tunnistettava ja pyrkiä muuttamaan niitä aiheuttavat olosuhteet. Ja olisi täydellistä itsepetosta nähdä, ettei lapsuuden kasvuolosuhteilla olisi mitä olennaisin, mitä keskeisin merkitys siihen, minkälaiseksi ja miten käyttäytyväksi aikuiseksi yksilö kehittyy.

 

[TosiFani]

Tämä tapaus pitäisi tutkia perinpohjin hoitoonhakeutumisen ja sen mahdollisen eväämisen osalta. Ja sen jälkeen median pitäisi tehdä tästä aiheesta juttu, joka olisi vähintään vaalirahoituksen koko luokkaa. Tätä tuskin tapahtuu, koska ongelmanuoret eivät ole kiinnostavia.

Itsellä on työni kautta kokemuksia pääkaupunkiseudun nuorisopsykiatrisen hoidon tasosta tai oikeammin sen resursseista. Jos hoitoon toimitetaan nuori, joka kirjoituksin, puhein ja teoin on itselleen ja ympäristölleen vaarallinen, lääkäri antaa tulohaastatelun jälkeen vapauttavan päätöksen. Tulkaa hakemaan tai laitamme nuoren kadulle... Ja tätä on tapahtunut useamman kerran.

On kyse siitä, että nuorella on jo sijoituspaikka lastensuojelun kautta eli hänen perustarpeet hoidetaan. Tämä on tietysti väärin nuorta kohtaa, koska meidän laitoksemme ei pysty tarjoamaan sitä hoitoa, mitä hän saisi osastolla.

 

[Evil]

Noin yleisellä tasolla, jos otamme vaikka 1000 lasta jotka kasvavat turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä ja 1000 lasta, jotka kasvavat rakkaudettomassa ja väkivaltaisessa ilmapiirissä - mitäs luulette, kummassa ryhmässä ryhmässä esiintyy enemmän rikollisuutta ja häiriökäyttäytymistä ja kummassa ryhmässä enemmän rakentavaa käytöstä ja yhteiskunnallista menestystä?

Tämä on itsestään selvää. Kuitenkaan jaottelua ei voida siirtää suoraan perheen taloudelliseen tilanteeseen ja yhteiskunnalliseen asemaan, kuten ketjussa aiemmin on yritetty. Köyhä, työtön yksinhuoltajaperhe voi antaa lapselleen monin verroin enemmän rakkautta ja turvallisuuden tunnetta kuin rikas, menestyvä ja ulospäin hyvän kuvan itsestään antava perhe.

Väitän tietäväni näistä asioista jotain: olen karvaa vaille kasvatustieteen maisteri, ja työskennellyt alalla (koulutoimi, nuorisotyö, päiväkoti) yhteensä yli 5 vuotta. Tuona aikana olen nähnyt monen sortin ongelmalapsia ja -nuoria kaikista yhteiskuntaluokista, sekä fiksuja, tunne-elämältään tasapainoisia ihmistaimia niin ikään rikkaista ja köyhistä perheistä.

Väitän, että eniten ratkaisee aika ja henkiset virikkeet, joita vanhemmat ovat valmiita tarjoamaan jälkikasvulleen. Ei hienot, maksetut harrastukset vaan ne perheen keskeiset, yhteiset hetket. Niihin on köyhällä ja rikkaalla yhtäläiset mahdollisuudet. Viitseliäisyydestä se on vain kiinni.

 

[TosiFani]

Tämä on itsestään selvää. Kuitenkaan jaottelua ei voida siirtää suoraan perheen taloudelliseen tilanteeseen ja yhteiskunnalliseen asemaan, kuten ketjussa aiemmin on yritetty. Köyhä, työtön yksinhuoltajaperhe voi antaa lapselleen monin verroin enemmän rakkautta ja turvallisuuden tunnetta kuin rikas, menestyvä ja ulospäin hyvän kuvan itsestään antava perhe...

Ongelmia esiintyy jokaisessa yhteiskuntaluokassa ja sanomasi on totta. Mutta tosiasia on myös se, että ns. huonompi osaisten parissa näitä ongelmia esiintyy selvästi enemmän.

Oma kokemukseni on pitkäaikainen työskentely huostaanotettujen lasten parista. Vuosien aikana on ollut nuoria myös ns. hyvistä perheistä, mutta heidän osuutensa jää kyllä alle 20 %:iin.

 

[Viljuri]

Kysymys on enemmänkin turvallisuudesta, yhteisöllisyydestä eli vaikkapa rakkaudesta, jos halutaan heittää varsin epätieteellinen termi kehiin.

Kuten monista kansainvälisissä tutkimuksista voi halutessaan informoida itseään, suomalaiset ovat suhteellisesti varsin "onnetonta" porukkaa. Monet sinänsä yhteisöllisesti "alhaisemmalla" materiaalisella ja muulla kehitystasolla olevat paikatkin menevät ohi, myös Afrikassa. Tyytyväisyys omaan elämäänsä ja jopa onnellisuus ovat sellaisia tekijöitä, jotka määrittävät ainakin elämänhallintaa, sosiaaliryhmien sisällä ja perheyksiköittäin.

Kokonaan toinen kysymys liittyy valitettavasti väkivaltarikollisuuteen ja mielenterveyteen, koska kaikesta haikeasta fiilistelystä huolimatta niiden altistavat tekijät ovat moniulotteisia ja kiireinen mies muodostaa auttamatta niistä väärän kuvan tiedotusvälineiden juttujen perusteella. Tätä väärää kuvaa voisi myös käsitellä halutessaan jäsennellyllä tavalla, mutta olkoon.

 

[dali]

Tämä tapaus pitäisi tutkia perinpohjin hoitoonhakeutumisen ja sen mahdollisen eväämisen osalta. Ja sen jälkeen median pitäisi tehdä tästä aiheesta juttu, joka olisi vähintään vaalirahoituksen koko luokkaa. Tätä tuskin tapahtuu, koska ongelmanuoret eivät ole kiinnostavia.

Sinänsä tämä on aiheen vierestä menevä reunahuomautus, mutta (nuorten) psykiatrisen hoidon varojen, hoitopaikkojen ja henkilökunnan riittämättömyydestä on toki tehty juttuja jo monen vuoden ajan - oikeastaan heti sen jälkeen, kun laman aikana tehtiin isoimmat leikkaukset ja jatkettu samaa trendiä siitä lähtien. Aivan kuten vaalirahoituksesta ja muista valtaapitävien kytköksistä, on tehty artikkeleita ennen tätä keväistä kohua.

Ennemmin pitäisi kysyä, miksi näille asioille ei herätä tekemään mitään ennen kuin vati kaatuu ja tapahtuu jotain todella dramaattista ja peruuttamatonta, vaikka tiedossa on esimerkiksi juuri laitoshoitopaikkojen riittämättömyys?

Kuntatalouden suurimmat ongelmat ovat sosiaali- ja terveyspuolella, mutta juustohöylällä ei niitä ratkaista. Ehkä jossain vaiheessa päätöksentekijät huomaavat, että lyhytaikaisilla säästöillä ja leikkauksilla yms. kertaratkaisuilla on pitkäaikaisia vaikutuksia ja lasku lankeaa lopulta maksettavaksi pitkäaikaisina sairauslomina ja pahimmillaan työkyvyttömyytenä. Mutta tietäähän sen sanomattakin, että nekin varat, jotka voitaisiin hoitotyöhön osoittaa, käytetään erilaisten hoitotyön tilaa tutkivien selvitystyöryhmien ja konsulttifirmojen kuluihin.

Minulle on jollain tasolla ihan sama miten laajasti tällaisia asioita käsitellään julkisuudessa. Palstakilometrien ja suurien sanojen sijasta toivoisin tekoja, vaikka niiden tulokset tulisivat vasta sen jälkeen, kun päätöksentekijät nauttivat kirkkomaan siunatusta hiljaisuudesta.

Mutta eiköhän Liisa Hyssälä esikuntineen hoida tämänkin tapauksen ammattitaidolla kotiin. Ratkaisuksi ongelmiin lienee se, että potentiaalisiin häiriökäyttäytyjiin liimataan varoitustarrat, jotta kanssaihimiset tietävät varoa heitä.

Psykoosi voi altistaa sinut ja lähimmäisesi väkivallalle.

 

[Osmo Rapeli]

Tämä on itsestään selvää. Kuitenkaan jaottelua ei voida siirtää suoraan perheen taloudelliseen tilanteeseen ja yhteiskunnalliseen asemaan, kuten ketjussa aiemmin on yritetty. Köyhä, työtön yksinhuoltajaperhe voi antaa lapselleen monin verroin enemmän rakkautta ja turvallisuuden tunnetta kuin rikas, menestyvä ja ulospäin hyvän kuvan itsestään antava perhe.

Kyllä, mutta se keskituloinen/köyhä yhteiskuntaluokka on se suurin osa kansaa - niin suuri osa. Se on myös eniten riippuvainen yhteiskunnan muutoksista. Rikkaan ja menestyvän perheen onni on enemmän kiinni heistä itsestään, ihan käytännön syistä, ts. raha ei sinällään tee ketään yhtään onnellisemmaksi, tai paremmaksi kasvattajaksi, mutta yksityislääkäriin heillä on varaa, eikä se jokapäiväinen leipä tuota keskimäärin yhtä paljon hampaidenkiristystä, ylitöitä ja stressiä.

 

[mjr]

Tämä on itsestään selvää. Kuitenkaan jaottelua ei voida siirtää suoraan perheen taloudelliseen tilanteeseen ja yhteiskunnalliseen asemaan, kuten ketjussa aiemmin on yritetty. Köyhä, työtön yksinhuoltajaperhe voi antaa lapselleen monin verroin enemmän rakkautta ja turvallisuuden tunnetta kuin rikas, menestyvä ja ulospäin hyvän kuvan itsestään antava perhe.

En oikeastaan ottanutkaan kantaa yhteiskuntaluokkaan vaan turvaan ja rakkauteen sekä niiden radikaaliin puuttumiseen. Tietysti näillä on tietty korrelaatio yhteiskunnallisen aseman suhteen, mutta ei tosiaan mikään yksioikoinen. Joka tapauksessa ymmärtäisin argumenttini sinänsä olevan täällä yleisesti hyväksytty, Viljurin kestävä toteamus siitä, että kasvatusympäristöllä on radikaalin olennainen vaikutus siihen, minkälainen kansalainen yksittäisestä henkilöstä kehittyy. Jos parannamme lasten kasvatusympäristöjä, vähennämme rikollisuutta, häiriökäyttäytymistä ja mielenterveysongelmia. Jos huononnamme lasten kasvatusympäristöjä lisäämme rikollisuutta, häiriökäyttäytymistä ja mielenterveysongelmia. Perheillä on suuri vastuu, mutta perheet eivät elä tyhjiössä - jos puramme tiettyjä suojaverkkoja, jos annamme köyhyyden keskittyä ja periytyä vaikutamme olennaisen negatiivisesti tuhansien lasten kasvuympäristöön. Joka tuulta kylvää, se myrskyä niittää.

 

[Evil]

En oikeastaan ottanutkaan kantaa yhteiskuntaluokkaan vaan turvaan ja rakkauteen sekä niiden radikaaliin puuttumiseen.

Kuten viestistäni on luettavissa, en viitannutkaan siltä osin sinun kirjoitukseesi vaan muutamaan aiempaan.

Jos parannamme lasten kasvatusympäristöjä, vähennämme rikollisuutta, häiriökäyttäytymistä ja mielenterveysongelmia. Jos huononnamme lasten kasvatusympäristöjä lisäämme rikollisuutta, häiriökäyttäytymistä ja mielenterveysongelmia.

Tässäpä se on selkeästi ilmaistuna, se villakoiran ydin.

 

[Viljuri]

Kunta- ja valtiontalouden suurimmat ongelmat liittynevät erikoissairaanhoitoon, jota ollaan parhaillaan laittamassa parempaan suuntaan kuin missä ne nyt tällä hetkellä on. Perusterveydenhuoltoon ja ennalta ehkäisevään työhön eivät lääkärit ja muut ammattihenkilöt ole halunneet monin paikoin edes osallistua, palkasta riippumatta, kuten olemme Keravan tapauksesta saaneet lukea. Monissa kunnissa keikkalääkäri tienaa enemmän kuin kunnanjohtaja, mikä on tietysti sinänsä ihan OK, mutta asioita korjatessa on aina osattava varoa, ettei tahtomattaan aiheuta vielä enemmän tuhoa ja hammastenkiristystä kuin mitä on hyväntahtoisesti ja kaikella fiilistelyllä laittamassa kuntoon.

Toiseksi suurimmat ongelmat liittyvät itse byrokratiaan, palveluntarjoajien organisaatioon ja siihen, että hoitohenkilökunta itsessään on hierarkiaa ja tikulla vedettyjä käsky- ja vastuusuhteita rakastavaa porukkaa. Ei siellä potilaan etu ole etusijalla, lakitekstistä huolimatta, vaan se, että paperit siirtyvät pöydältä toiselle ilman että pahempia virka- tai muita vastuita syntyy kenellekään ammattihenkilölle.

Ne, jotka itkevät resurssien perään, niin teimme yhtään mitään tai emme, niin saamme terveydenhuoltoon kulumaan joka tapauksessa huomattavasti enemmän jo väestörakenteenkin vuoksi, aivan sinne kantokyvyn rajoille. Kysymys on siitä, että miten nämä resurssit kohdennetaan.

On täysin selvä, että mitä nuorempana ongelmiin puututaan, sitä parempi tulos niistä on odotettavissa yksilön itsensä kannalta, puhumattakaan yhteiskunnasta itsestään. Haluammeko siis lisää huostaanottoja, laitoksia vaiko kevyempiä metodeja? Toisaalta meillä on jo laaja vanhusväestö, joiden kohtaamat ongelmat palvelulaitoksissa saavat myös palstamillejä tuon tuosta. Entäs keski-ikäisten miesten alkoholiongelmat ja vaimonhakkaus? Naisten kansanterveydessä havaitut huolestuttavat merkit, esimerkiksi lisääntynyt alkoholin väärinkäyttö?

Näistä asioista on erimielisyyksiä kansalaisten itsensä välillä. Me itse emme osaa emmekä tiedä mitä me haluamme. Muuta kuin siis sen, että yleensä ottaen haluamme aina lisää ja parempaa, yksittäisistä poikkeuksista huolimatta.

Maaseudulla esimerkiksi haluttaisiin pitää viimeiseen saakka kiinni suhteellisen lähellä tapahtuvasta erikoissairaanhoidosta, vaikka se johtaa 1) sen tason laskemiseen kun lääkäreitä ei riitä ja niiden taso on matalampi kuin suurissa yksiköissä ja 2) päällekkäisiin yksiköihin eli suorastaan voimien haaskaukseen.

Perusterveydenhuolto eli terveyskeskuksien perustoiminnat ovat asia erikseen. Hoitotakuu? Omalääkäri? Jokainen ei voi olla lääkäripuolellakaan tutkijaprofessori, mutta monen kuntalaisen ja kuntapäättäjän näkövinkkelistä näin näyttää olevankin täyttämättömien vakanssien listoja tutkiessa.

Toisaalta esimerkiksi HUS on esimerkki mammutista, joka on rakennettu niin vinoon, ettei se aikaan sitä, mihin se kykenisi siihen laitetuilla henkilö- ja rahallisilla resursseilla. Pelkkä iso koko ei ole autuus, jos byrokraattisuuden annetaan vapaasti hallita. Samoin kuin itse asiassa omistajuudessa yleisemminkin, vastuulla pitää olla näissäkin yksiköissä "kasvot", eikä rakentaa vain muureja muurien vuoksi.

Ja kaikesta tästä puheesta huolimatta liikuntapaikat ja koululiikunta saattaisivat olla parasta ennaltaehkäisevää terveystyötä mitä on keksitty.

 

[sampio]

Eli lyhyestä virsi kaunis: suomalaiset ovat liian lihavia. Dieetillä mielenterveys kuntoon.

 

[Uleåborgir]

3. Mielenterveyshoito

Kuinka paljon voidaan mennä ongelmia edelle? Aletaanko odottaville äideille syöttää hyvän olon pillereitä vauvan onnellistamiseksi valmiiksi?

Jos olisit joskus itse joutunut noihin "hyvän olon pillereihin" sekaantumaan, et puhuisi "hyvän olon pillereistä." No, pointtisihan on toki ennaltaehkäisyssä, mutta ei ole olemassa "onnellisuuspillereitä" joitakin huumeita lukuunottamatta.

Aiheeseen: puhutaan paljon kotiympäristöstä mielenterveysongelma-asiassa. (Olen lukenut koko ketjun läpi.) Minulla on aina ollut hyvät kotiolosuhteet, mutta on muutakin ympäristöä, kuten koulu. Vuodesta vuoteen kiusatuksi joutuminen voi aiheuttaa hyvin sitkeitä umpisolmuja ja traumoja lapsen mieleen.

Tämä purkautuu mahdollisesti aikuisiällä masennuksena, yleistyneenä ahdistuneisuushäiriönä, sosiaalisten tilanteiden pelkona yms. Uskallan kertoa, että olen itse kärsinyt noista kaikista. Ja kärsin edelleen. Sosiaalisten tilanteiden pelko on onneksi mennyttä, mutta masennuksen ja ahdistuksen, pelkotilojen sekä syyllisyydentunteiden kanssa tapellaan lähes koko ajan.

Olen myös kärsinyt maanis-depressiivisen sairauden psykoosivaiheen. Onneksi se oli iloista psykoosia. Siitä on nyt pari vuotta aikaa. Osastohoidossa olin kolme kuukautta. Manian aikoihin painoin alle 80 kiloa, mutta kolmessa kuukaudessa maniasta syvään masennukseen sairastuttuani lihoin kolmessa kuukaudessa 105-kiloiseksi invalidisoituneeksi läskikasaksi. Nyt painan taas suht' terveellisesti 87 kg.

En tiedä laukesiko maanis-depressiivinen sairaus eli bipolaarihäiriö eli kaksisuuntainen mielialahäiriö jostakin ympäristön aiheuttamasta syystä. Sairaus kurkisteli muutaman kerran aikaisemminkin, 24 vuoden iässä.

Olin tuolloin AMK:ssa medianomiksi opiskelemassa, ja silloin oli todella rankka rutistus menossa. Väänsin pitkään sellaisia 13-tuntisia päiviä videoleikkaamossa. En syönyt enkä juonut, paahdoin vain menemään ihan simona. Aiemmatkin kurssit olivat olleet vaativia. Lopulta tuli burnout ja jouduin jäämään koulusta pois viikoksi.

Tämä esimerkkinä siitä, että nykyään jo koulussa pumpataan mehut irti. Työelämässä jokainen pelkää astuvansa työttömyyden miinaan. Herranpelkoa suomalaisissa on edelleen aimo annos, vaikka se onkin vivahteellisesti muuttunut vanhoista ajoista.

Raadetaan työnantajaa varten, eikä itselle nyt ole niin väliä. Mennään sairaana töihin ja poltetaan kynttilää kummastakin päästä niin pitkään, että pälliloma on ainoa vaihtoehto.

Itsekin olin samanlaisessa tilanteessa sairastuttuani 2006 syyskesällä bipolaarihäiriöön. Työpaikalla piti paahtaa paskalla palkalla ilman ylityökorvauksia kuin joku kaleeriorja, ja työstäni saama palaute oli jatkuvasti huonoa. Työni jälki oli kyllä hyvää, mutta pari työ"kaveria" oli ilmeisesti sen verran pahasti kateuden vallassa, että tekivät päivistäni helvettiä. Silloin lähtivät ensin yöunet, sitten aloin rällätä rahalla ja olin kuin ihmissuperpallo. Lopulta puhuin kielillä --> Osastolle että wiuh.

Nyt sentään pystyn elämään normaalia elämää, kun lääkitys on fiksattu kohdalleen. Olo on joko "normaali", "hieman hilpeä", "alakuloinen" tai "masentunut". Ahdistus on koko ajan mukana.

Pointtini tässä viestissä on se, että mielenterveysongelmiin on paljon muitakin syypäitä kuin kotikasvatus. Nykyinen kujanjuoksutyöyhteiskunta laittaa ihmisen puun ja kuoren väliin. Oravanpyörä pyörii ja lopulta iso ratas iskee kattoon. Mielestäni itse ihmisten tulisi ottaa enemmän vastuuta ITSESTÄÄN, eikä odottaa milloin tulee se päivä, kun työterveyslääkäri passittaa MTT:lle ja puolen vuoden saikkulappu lyödään räpylään.

Parhaassa tapauksessa ihminen joutuu sairauseläkkeelle, ja sieltä nousee takaisin työelämään vain 10%. Onneksi en itse aikoinani siihen joutunut. "Pääsin" työttömäksi täydessä työkunnossa. Vietin ensimmäiset puoli vuotta työttömyydestä lukemalla suomen kielen pääsykoekirjoja.

Nyt on opiskelupaikka Oulun yliopiston suomen kielen laitoksella ja odotan innokkaasti opiskelua. Päivä paistaa hitusen pilvenreunan takaa. Ja aion ottaa rennosti ja uskon, että se riittää siinä missä valtaisa hosuminenkin. Ei tässä maailmassa ole oikeasti niin kiire kuin annetaan ymmärtää ja ymmärretään.

Huazzah!

 

[1936]

On kyse siitä, että nuorella on jo sijoituspaikka lastensuojelun kautta eli hänen perustarpeet hoidetaan. Tämä on tietysti väärin nuorta kohtaa, koska meidän laitoksemme ei pysty tarjoamaan sitä hoitoa, mitä hän saisi osastolla.

Juurikin näin. Mielestäni myös kohtuullisen väärin on, että psykiatrinen laitos voi laittaa loma-ajaksi ovensa kiinni. Koska useimmilla näillä nuorilla on lastensuojelun tarve, niin minnehän nämä nuoret sitten menevät? Aivan, laitoksiin, jossa ei ole resursseja / ammattitaitoa hoitaa sairaita lapsia. Huonoimmassa tapauksessa takaisin kotiin, joka on se saastuttava ympäristö alunperin. Psykiatrian puoli voi myös mennä lakkoon, mutta lastensuojelulta se ei ole mahdollista.

Olen hyvin usein myös törmännyt ilmiöön, että psykiatrian puoli on vastahakoinen ottamaan nuorta sisään ja erittäin nopea laittamaan nuorta ulos. Vain itsensä vahingoittaminen tai toisen ihmisen vahingoittaminen saattaa oikeuttaa viikon tai kahden hoitoon. Näin kärjistettynä. Toki siellä omat paineensa on resurssien takia, joten kritiikki ei mene suoraan osastoille.

Turussahan loppui muutama vuosi sitten lastenpsykiatrian rahat jo toukokuussa. Ei muuta kun paseja ostelemaan vaan.

 

[scholl]

Ei sovi osa keskiluokastakaan, eikä osa rikkaista. Taloudellinen tilanne ei ole millään tavalla sidoksissa siihen, kykeneekö vanhemmuuteen henkisellä tasolla.

Eipäs nyt sekoiteta omenoita ja appelsiineja.
Ensimmäisenä pitää ottaa tarkasteluun se, että kykeneekö vanhemmuuteen taloudellisesti vai pitääkö pummia tukiaisia, lapsilisiä ja muuta vastaavaa. Toinen on sitten se, että millaiset geenit ja ympäristö pystytään tarjoamaan. Jos elää jossain Keravalla niin tottakai on todennäköistä, että lapsi joutuu hunningolle. Kuten Tikin kirjassa kerrotaan niin jos ei urheile niin lähiöissä lapsille käy nihkeästi. Karalahdelle tosin kävi, vaikka urheilikin. Ja jos on pummit vanhempina niin tuskin lapsellekaan tulee mitään motivaatiota heikosta kasvatuksesta johtuen tehdä mitään elämässään.

On erittäin sinisilmäistä väittää, etteikö hevimusalla olisi mitään vaikutusta. Suihku kerran viikossa, tyttömäinen tukka, epäsiisti olemus ja muut seikat, joita muusikoiden taholta "opetetaan" hölmölle nuorisolle, ei voi olla vaikuttamatta. Toki vanhemmilla on vastuu. Voivat opettaa olemaan kunnolla ja olematta ottamatta oppia ns. paskasakilta kuten hevarit ovat. Toisia asia ei vain kiinnosta. Usein vanhemmat ovat jurrissa tai muuten sekaisin, joten ei siinä paljon tunnu, jos lapsi on pitkätukka tai löysähousu. Samoin Kalliossa tai Keravalla ei paljon kiinnitä huomiota se, jos joku on todella sekaisin kadulla, koska siellä se on normaalia. Jossain muualla tollainen tappajahörhö olisi jo poistettu kaduilta, mutta Keravalla hän on vain yksi muista. Onneksi sentään pysyvät Keravalla.

Ikävää, jos sellainen yleistyy, missä sekopäät tappavat sivullisia. Olisi kaikkien kannalta järkevämpää, jos tappaisivat vain toisiaan tai itsensä. No nyt tuolla yhdellä on lokoisat oltavat jossain linnassa, vaikka pitäisi antaa sellaista kevyttä kidutusta, kylmiä suihkuja ja vastaavaa kuten bulgarialaisille sairaanhoitajille konsanaan, jotta oppisi elinkautisensa aikana jotain kuten vaikkapa katumaan.

 

[Evil]

Ensimmäisenä pitää ottaa tarkasteluun se, että kykeneekö vanhemmuuteen taloudellisesti vai pitääkö pummia tukiaisia, lapsilisiä ja muuta vastaavaa. Toinen on sitten se, että millaiset geenit ja ympäristö pystytään tarjoamaan.

Lapsilisät kyllä kelpaavat porvareillekin.

Vähävaraisemman ihmisen geenit eivät suinkaan ole lähtökohtaisesti huonot. Tuossa on nähdäkseni sellainen sisäänrakennettu olettamus, että jokainen haluaa vain mahdollisimman paljon rahaa ja taloudellista menestystä, ja ellei siinä onnistu on huono geeneistänsä. Tämä saattaa tulla yllätyksenä, mutta on olemassa ihmisiä joille tärkein hyvän elämän mittari ei ole raha ja omaisuus.

Ja jos on pummit vanhempina niin tuskin lapsellekaan tulee mitään motivaatiota heikosta kasvatuksesta johtuen tehdä mitään elämässään.

"Pummius", eli ilmeisesti tässä tapauksessa yhteiskunnan avustuksien käyttäminen, EI tarkoita välttämättä sitä että kasvatus olisi heikko. Olen nähnyt rikkaiden kakaroita jotka eivät katso silmiin puhuessaan, kaivavat nenää ja syövät räkäänsä, osaavat hädin tuskin lukea 12-vuotiaina, pieksevät pienempiään ehtimiseen, syljeskelevät pitkin lattioita... Että ei se rikkaus takaa edes hyviä käytöstapoja, saati henkistä sivistystä. Se siitä kasvatusteoriasta.

 

[Vanha Len]

On erittäin sinisilmäistä väittää, etteikö hevimusalla olisi mitään vaikutusta. Suihku kerran viikossa, tyttömäinen tukka, epäsiisti olemus ja muut seikat, joita muusikoiden taholta "opetetaan" hölmölle nuorisolle, ei voi olla vaikuttamatta. Toki vanhemmilla on vastuu. Voivat opettaa olemaan kunnolla ja olematta ottamatta oppia ns. paskasakilta kuten hevarit ovat. Toisia asia ei vain kiinnosta. Usein vanhemmat ovat jurrissa tai muuten sekaisin, joten ei siinä paljon tunnu, jos lapsi on pitkätukka tai löysähousu.

Siis mitä vittua? En aikaisempia kirjoituksia lukenut mutta tän täytyy olla vitsi. Erittäin kärjistävää paskaa joka ei nojaa faktoihin pätkääkään. Nimimerkki schollin selkeä provo tms.