Kysymyksiä mielenterveyden hoidosta ja pahoinvointiyhteiskunnasta pt.25

[Osmo Rapeli]

Oma juttunsa on myös se, että koskahan Suomessa asenteet mielenterveysongelmia kohtaan muuttuvat niin, että psykiatriset sairaudet tunnustetaan sairauksiksi, joihin voi saada apua ja joista voi myös toipua.
--clip---
Eikä tilannetta ainakaan auta se, että tämä henkilö asuu pienellä paikkakunnalla, jossa juorut kulkevat ja ihmiset todella pitäisivät häntä hulluna.

Olennainen osa koko aihetta. Pienillä paikkakunnilla ja etenkin maaseudulla on voitu hullut eristää, liekö ollut vain niin että "sitä pöpiä" kenties sairasta tai vain kehitysvammaista ihmistä/perheenjäsentä ei ole vain otettu kirkolle, siis kylälle ja juhliin. Häpeää ja eristämistä. Aikanaan se pöpi on kuollut pirtin perälle tai metsään yksin, ja haudattu. Tai en minä tiedä, ei näistä puhuta kunnolla vieläkään, ongelma on voitu eristää. Varmaa on että mielisairaita on aina ollut.

Kaupungeissa sama ilmiö, eristäminen, on tullut toisenlaista reittiä. Kaupunkiin muuttaneissa on joskus täysin yksin, puhutaan syrjäytymisestä, ja siitä etteivät läheiset pidä huolta. Noh, suurten välimatkojen maassa se ei vain ole aina mahdollista. Vanhemmat sairastuvat tai kuolevat, lapsia ei ole, muilla sukulaisilla nyt vaan on oma elämänsä huolehdittavana siellä toisella puolella maata. Perheellisen ihmisen voi olla vaikea käsittää itsemurhan tehneestä kuinka "se oli aina yksin ja hiljaa töissä", mutta siihen syrjäytymiseen, masentumiseen ja sairastumiseen saattoivat johtaa ihan luonnolliset syyt jossa kukaan ei oikeastaan tehnyt mitään väärin. Aina voi jeesustella siitä kuinka olisi pitänyt huolehtia, mutta lähimmäisestä välittäminenkin tuntee rajansa, aikaa ei riitä kaikille. Ei ole yhtään itsekästä keskittyä pelkästään perheeseensä ja lähimpiin omaisiinsa.

Yhteiskunnan vastuu tuleekin tässä vaiheessa enemmän esiin. Mielestäni kaikki mielenterveystyö ei olekaan pelkkää hoitamista vaan siihen pitää laskea myös liikuntasetelit, kulttuurin tukeminen, urheilun tukeminen jne.. Virikkeet jotka estävät eristäytymistä ja houkuttelevat vaarassa olevan "ihmisten ilmoille" ovat nimenomaan sitä ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä. "Terve mieli terveessä ruumiissa". Samoin mielekäs työ ja palkkaus. Sieltähän se hyvinvointi lähtee.

Summa summarum, vaikka sitä on joskus vaikea uskoa, niin Lintumäen Hämeenlinnan Pallokerholle Turenkin kaupungilta jemmaamista rahoistakin on siis hyötyä suomalaisten mielenterveydelle.

 

[Ramchester]

Taas oli kyllä kärjistys, mutta pointtina on, että se raha mikä laitetaan jonnekin on pois jostain. Tylsää.

Mikä ei pidä paikkaansa. Ainoa tapa, jolla voi estää omien rahojensa kulkeutumisen johonkin, on pitää ne omalla pankkitilillä.

 

[dana77]

En tiedä tuleeko tästä sanomista, mutta täysin näppituntumalla ja ilman mitään todisteita väittäisin että joku osa näistä nykyisistä mielenterveysongelmista on seurausta siitä että elämä on liian "helppoa" eli aika ei mene toimeentuloa hankkiessa vaan on aikaa murehtia siitä, että naapurin pojan bemari on hienompi ja hänellä sitäkautta on myös tyttöystävä. TV:t ja internetit vielä lisäävät paineita kun siellä näytetään vielä sille bemarin omistajalle että amerikan serkun ferrari on vielä bemariakin hienompi.

 

[The Great Cornholio]

Tosin todistettua on, että mitä paremmin koulutetummat vanhemmat, sen todennäköisemmin myös lapsi kouluttautuu ja pysyy poissa ongelmista.

Näinhän se taitaa olla joo. Yleensä kuitenkin nämä ihmisten mielenterveysongelmat ovat pääkopassa jo ihan siittiöstä asti ja muhivat siellä kunnes napsahtaa ja iskee jokin mielenterveydellinen pläjäys. Pointti siis se, että on aivan sama oletko rikkaasta perheestä vai köyhästä niin todennäköisyys (mielenterveysongelmiin), että olet vaaraksi itsellesi tai muille on varmasti kutakuinkin aivan sama.

Katselin tuossa muutenkin nopeasti tilastoja erilaisista tapahtuneista kouluammuskeluista yms. muista siivilimurhista (syynä siis mielenterveysongelmat tai epäilty mielenterveysongelma) niin usein tekijä on sattunut olemaan rikkaasta perheestä, joten olisi ehkä suotavaa jättää pois yleensäkin viittaavat "syytökset" notta mielenterveysongelmat olisivat vain köyhien riesana.

 

[Ted Raikas]

...väittäisin että joku osa näistä nykyisistä mielenterveysongelmista on seurausta siitä että elämä on liian "helppoa" eli aika ei mene toimeentuloa hankkiessa vaan on aikaa murehtia siitä, että naapurin pojan bemari on hienompi ja hänellä sitäkautta on myös tyttöystävä.

Onhan se varmasti osin niinkin, mutta ei sekään ole välttämättä täysin ihmisen oma vika. Se on tämän ajan ilmiö. Olen itse taipuvainen ajattelemaan, että tietynlainen stressi ja tunne, että "kaikki ei ole tarpeeksi hyvin" on ihmiselle äärimmäisen ominainen piirre ja osaltaan varmaan auttaa selviytymisessä kun on halu ja pyrkimys ponnistella kohti parempaa ja turvallisempaa elämää.

Se kuitenkin aiheuttaa vääristymää siinä mielessä, että kun ympäristö on helppo ja suht turvallinen, niin ne stressiä aiheuttavat aiheet siirtyy niistä elämälle välttämättömimmistä tarpeista sellaisille alueille, mitkä ei ole niin tärkeitä, mutta kuitenkin lisäävät mielihyvää ja tuntuvat sitä kautta tärkeiltä elämisen kannalta. Vaikka nyt sitten se hieno auto, kaunis tyttöystävä, tai vaikka elokuvakokoelman laajuus, tai internetin nopeus... onhan näitä, ihan pienistä asioista lähtien jotka häiritsevät ja stressaavat ihmisen mieltä jos ne eivät ole jotenkin hallinnassa tai läsnä. Naurettavaa ehkä, mutta miten mitata, kuinka paljon ne loppupelissä lisäävätkään ihmisessä sitä aitoa ahdistusta? Eihän kivun määrääkään voida suoraan verrata, se on niin subjektiivista sen kokeminen.

Tietysti olisi tärkeää ymmärtää, että jos elämässä on kaikki olennainen kunnossa niin sitä kautta tulisi olla tyytyväinen ja kiitollinen, mutta tässä kohdataan taas se ihmisen perusluonne, joka haluaa lisää ja lisää, koska on utelias ja janoaa elämyksiä.

 

[Evil]

Osa köyhälistöstä ei sovi vanhemmiksi. Ja miksi yleensä pitäisi hankkia lapsia, jos ei ole muu paketti kuten talous kasassa.

Ei sovi osa keskiluokastakaan, eikä osa rikkaista. Taloudellinen tilanne ei ole millään tavalla sidoksissa siihen, kykeneekö vanhemmuuteen henkisellä tasolla.

 

[Viljuri]

En tiedä tuleeko tästä sanomista, mutta täysin näppituntumalla ja ilman mitään todisteita väittäisin että joku osa näistä nykyisistä mielenterveysongelmista on seurausta siitä että elämä on liian "helppoa" eli aika ei mene toimeentuloa hankkiessa vaan on aikaa murehtia siitä, että naapurin pojan bemari on hienompi ja hänellä sitäkautta on myös tyttöystävä. TV:t ja internetit vielä lisäävät paineita kun siellä näytetään vielä sille bemarin omistajalle että amerikan serkun ferrari on vielä bemariakin hienompi.

Olen taipuvainen olemaa melko paljon samaa mieltä ja esimerkiksi professori Heikki Ylikangaskin sivuaa tätä netistä löytyvästä kirjoituksessaan: Miksi hyvinvointiyhteiskunta ei ole vähentänyt rikollisuutta?

Hän on myös sosiaalihistoriaakin sivuten tarjonnut muissa töissään konkreettista tilastollista evidenssiä siitä, että väkivaltarikollisuuden suhteellinen määrä on tavannut olla melko lailla vakio suuressa mitassa (siis korkealla tasolla muihin vertailukelpoisin maihin verrattuna) yli monien historiallisten aikakausien, mitä nyt alueellisia piikkejä on ollut esimerkiksi Pohjanmaalla 1800-luvulla.

Vastaukset eivät tähän asiaan ole niin yksinkertaisia kuin kiireinen mies voisi sosiaalipornosta elävän lehdistön ja muun median kirjoituksien perusteella kuvitella.

 

[Osmo Rapeli]

Näinhän se taitaa olla joo. Yleensä kuitenkin nämä ihmisten mielenterveysongelmat ovat pääkopassa jo ihan siittiöstä asti ja muhivat siellä kunnes napsahtaa ja iskee jokin mielenterveydellinen pläjäys. Pointti siis se, että on aivan sama oletko rikkaasta perheestä vai köyhästä niin todennäköisyys (mielenterveysongelmiin), että olet vaaraksi itsellesi tai muille on varmasti kutakuinkin aivan sama.

Tässä ketjussa sivuttiin jo tätä sanomaani aiemmin, mutta kuten esimerkiksi huumausaineiden käytön tai alkoholin suhteen, kuten siellä valistuksen tyylillä, ei ole ongelman kannalta aivan sama minkälaisissa kotioloissa elää, tai millä tavalla mielenterveysongelmia ehkäistään, sillä niin kauan kun ei pystytä osoittamaan sitä yhtä tiettyä geeniä joka napsaisee, täytyy keskittyä mielenterveysongelmien hoidon lisäksi siihen että ne ihmiset jotka ovat suurimmassa vaarassa sairastua, kykenevät elämään oloissa joissa riski pienenee.

Yhdeltä kantilta katsottaessa olemme kaikki riskiryhmää. Meihin kaikkiin voivat vaikuttaa negatiivisesti ympäristö, muut ihmiset ja yhteiskunta. Olemme kaikki alttiita pahoinvoinnille niin kauan kuin yhteiskunta "mätänee", ja kyllähän niin käy tietyn amerikkaistumisen, kuluttamisen, tosi-tv:n, liiallisen helppouden, luonnosta irtautumisen ja muun epäluonnollisen henkisen ylipainon myötä. Me "normaalit" olemme suurin yksittäinen ryhmä, ja olisiko niin että meihin pitäisi jatkossakin keskittyä eniten?

Toiselta kantilta katsottuna nimenomaan ääripäät ovat se suurin riskiryhmä, ja niitä tulee eniten välttää. Pitäisi keskittyä ohjaamaan kaistaa kapeammaksi. Onko se sitten luonnollista? Kuten lastenkasvatuksessa, suurin osa vaikeista mukuloista tulee joko täysin vapaasti kasvatetuista tai täydessä kurissa ja ankaruudessa kasvatetuissa. On aivan sama miten kasvatetaan, jokaiselle jää varhaisesta lapsuudestakin erityisen hyviä muistoja, uudesta pyörästä hyviä, ja erityisen huonoja, kylmän puuron syömään joutumisesta tai isän piiskasta. Ongelmat tulevat vasta sitten kun tukkapölly muuttuu väkivallaksi ja hassu äiti sammuvaksi alkoholistiksi. Tai positiivisissa, kun lapselta ei koskaan vaadita mitään, lahjotaan vaan karkilla ja pullalla.

Tällaisissa asioissa on hälyttävää jos liioitellaan sitä kuinka vaarallista on syöttää lapselle hänen pullauttamiaan muroja, tai pistää hänet yksin huoneeseen miettimään miksi puri ja huusi toista. Kotikasvatukseen on vaikea puuttua, mutta kyllä lastentarhojen ja koulujen kasvatukseen tulee panostaa jatkossakin, ja pitää se kuri siellä. Ääripäitä kuriin tässäkin asiassa. Ei se lastenhuoneeseen laittaminen nyt kuitenkaan mikään kylmä kellari ole, muistakaa se.

Sittenkin myös niillä, tai siis meillä suhteellisen normaaleilla voi napsahtaa, joilla se geeni on, tai jotka ajautuvat vaikka vain huonon tuurin takia vaikeuksiin. On silti prosentuaalisesti todennäköisempää että äärimmäiset reaktiot tulevat myös ääripäitä kokeneista. Siis niiltä joiden arvostelukyky ja arvomaailma ovat jo kasvatuksen ja ympäristön myötä vinksallaan, hyvässä tai pahassa.

 

[Morgoth]

Suuri osa näistä ongelmista, mielenterveys, alkoholi, jne. juontavat juurensa perheen sisältä. Vanhempien vastuu ja kasvatusmallit ratkaisevat suurelta osin, minkälaiseksi oma elämä rakentuu.

Pakko olla samaa mieltä. Eiköhän nuorten mielenterveysongelmat johdu varsin usein rikkinäisestä lapsuudesta ja ovat seurausta heidän vanhempiensa omista ongelmista, jotka siirtyvät lapsiin. Toki välttämättä vanhemmillakaan ei ole olleet hyvät lähtökohdat elämään ja 'kierre' sukupolvelta toiselle on valmis.

Tottahan sekin, että mielenterveysongelmiin ei saa hoitoa minkään ikäiset tarpeeksi, vaikka tarvetta olisi. Suhtautuminen mielenterveysongelmiin on ehkä ylipäätään vielä kuitenkin vähän 'kivikautisista'. Tuntuu, että aina kun jotain tapahtuu niin hetki kohistaa ja kaikki ovat yhtä mieltä "jotain pitäisi tehdä", mutta oikeasti mitään ei tehdä ja samaa asiaa ihmetellään taas, kun jotain tapahtuu, mutta jossain vaiheessa tehdään valintoja ja rahat laitetaan mielummin johonkin muuhun kuin mielenterveyden hoitoon.

Miten tilannetta sitten parannetaan, siihen minulla ei ole mitään suoraa vastausta, kodin vastuuta pitäisi vain saada tärkeämmäksi kun se on tällä hetkellä.

Teoriassa ongelma on kai helppo ratkaista; kaikki lapset saisivat kasvaa turvallisessa ja rakastavassa kodissa jossa vanhemmilla olisi aikaa ja kiinnostusta lastensa tekemiseen. Käytännössä lienee vain samanlainen utopia kuin sodaton maailma.

 

[Osmo Rapeli]

Sillä on oikeasti väliä, että puhutaanko 0.002%, 0,02 vai 0,2% ongelmasta. [VAROITUS: kärjistän]. Jotenkin vain tuntuu siltä, että koska yksi 5 miljoonasta päätti seota, niin ihmiset luulevat, että meillä on pahoinvointiyhteiskunta. [Loppu].

Tämä oli hyvä postaus ja jäi aiemmin kommentoimatta. Syy, miksi haluan panostaa nimenomaan ennaltaehkäisyyn on siksi että rahat käytetään silloin parempana sijoituksena. Ennaltaehkäistessä ja hyvinvointia lisäämällä autetaan myös muita elämäketjun osia, taloutta jne...

Toisaalta, se raha mikä annetaan edellä mainittuun kohteeseen on pois jostain esim syöpätutkimus. Kumpi tappaa enemmän ihmisiä ja on pahempi uhka? Syöpä? Taas oli kyllä kärjistys, mutta pointtina on, että se raha mikä laitetaan jonnekin on pois jostain. Tylsää.

Edelliseen sanomaani viitaten, ehkäisevä mielenterveysraha vähentää myös syöpäriskiä, ehkäisevä työ ja panostus vähentää riskiä sairastua, myös syöpään tai köyhien kansantauteihin, alkoholin ja etenkin ylipainon aiheuttamiin, yleensäkin epäterveellisten elämäntapojen sairauksiin.

Siis erittäin tylsää ja tehotonta JOS keskitytään pelkästään hoitoon ja ongelmanratkaisuun sitten kun se ongelma on jo syntynyt. Opettajien ja lastentarhanopettajien työolosuhteiden ja palkan parantaminen siis mielestäni vähentää potilasjonoa lähes samalla lailla kuin hoitajien ja lääkärien lisääminen.

 

[Yläpesä]

Syy, miksi haluan panostaa nimenomaan ennaltaehkäisyyn on siksi että rahat käytetään silloin parempana sijoituksena. Ennaltaehkäistessä ja hyvinvointia lisäämällä autetaan myös muita elämäketjun osia, taloutta jne...

Ehkäisevän mielenterveystyön nimissä voi puhua mukavia ja pehmoisia kaiken hyvän ja kannustettavan toiminnan puolesta. Ehkäisevä mielenterveystyö on sitä mikä voi hyvin linjapuheissa, gallupeissa ja TV:n vaaliohjelmissa. Ehkäisevä mielenterveystyö käytännön tasolla on sitä että sitä ei ole. Se on sitä osaa holhousyhteiskuntaa, jota vastaan markkinahenkinen zeitgeist käy tarmolla uhmaamaan. Ehkäisevä mielenterveystyö ei tuota mitattavia välittömiä tuloksia ja rahassa laskettavia hyötyjä kunnalle tai valtiolle, päinvastoin se synnyttää hetkittäistä kuluerää ja luultavasti pysyväisluontoista resurssitarvetta. Ehkäisevä mielenterveystyö jätetään lähinnä kolmannen sektorin vuoden kahden projektien ja vapaaehtoistyön varaan, jotta onnistuneiden projektien jälkeen voidaan mennä lehtikuvaan skoolaamaan ja sen jälkeen unohtamaan taas koko homman vuosiksi kunnes joku ehdottaa että pitäis laittaa pystyyn ehkäisevän mielenterveystyön projekti.

 

[Maple Leaf]

Ehkäisevä mielenterveystyö jätetään lähinnä kolmannen sektorin vuoden kahden projektien ja vapaaehtoistyön varaan, jotta onnistuneiden projektien jälkeen voidaan mennä lehtikuvaan skoolaamaan ja sen jälkeen unohtamaan taas koko homman vuosiksi kunnes joku ehdottaa että pitäis laittaa pystyyn ehkäisevän mielenterveystyön projekti.

Tosia sanoja. Niiden takaa paljastuu myös asia, joka voi kenties tulla joillekin jatkoaikalaisillekin yllätyksenä: poliitikot, puolueesta riippumatta, eivät oikeasti välitä kansalaisten hyvinvoinnista. Toistan: poliitikot, puolueesta riippumatta, eivät oikeasti välitä kansalaisten hyvinvoinnista.

 

[Eino_Mies]

Kateeksi ei myöskään käy tämän päivän kouluikäisiä. Itse sain kuitenkin kasvaa melko rauhassa verrattuna tähän päivään. Opiskelutuloksia pitäisi saada jo ala-asteella eikä saa pudota kelkasta. Pitäisi vielä olla suosittu, näyttää hyvältä ja saada kehuja galleriassa.

Mielessäni on pyörinyt kysymys, millainen hinta maksetaan yksilöitä kilpailuttavasta yhteiskunnasta. Kaikkia ei ole luotu "menestymään". Jos koko elämä tarhasta saakka on yhtä kilvoittelua ja arvioitavaksi asettumista, niin kenen nuppi sitä lopulta kestää?

Nimimerkki Dalin tekstissä on paljon pointteja, joita on tullut itsekin pohdittua. Kuten nuo kilpailuyhteiskunnan asettamat vaatimukset. Ihmisarvo mitataan pitkälti sillä mitä teet, suoritat, miltä näytät jne. Järjetön kilpailuasenne ja kyynärpäätaktiikka ovat ne aseet miltei kaikilla elämänalueille joilla parhaiten pärjää. Empatia, toisten kunnioitus ja auttaminen eivät ole nykyään muodissa.

Onko se ihme, jos varsinkin nuorella ihmisellä nuppia alkaa ahdistaa tällaisissa vaatimusten verkossa. Varmuudella ei voi vetää yhtäläisyysmerkkejä 90-luvun alun laman vaikutuksista tämän päivän nuoriin aikuisiin. Mutta kun mietin esim tätä Keravan tapausta ja Jokelan murhenäytelmää, niin molemmat jannut olivat eläneet lapsuutensa lama-ajan masentavassa ilmapiirissä.

Ja mitä tulee vielä yleisestä asenteesta mielenterveysongelmiin, niin suvaitsevaisuus on ehkä hieman lisääntynyt, mutta pelko "hullun leimasta" estää varmasti edelleen monia apua tarvitsevia hakeutumasta hoitoon. Jos asianmukaisen hoidon saanti viivästyy tai estyy kokonaan, voi syntyä noidankehä josta ulospääsy ei enää onnistu. Tilanne on hengenvaarallinen, joko itselleen tai ympäristölle. Pahimmassa tapauksessa molemmille.

Suomessa on vaurautta ja rahaa nykyään ehkä enemmän kuin koskaan ennen, mutta pahoinvoinnin ilmiöt lisääntyvät. Toiset uskovat Jumalaan, jotkut Allahiin, mutta Suomessa opetetaan että kuluttajan pitää uskoa talouteen ja sen kasvuun. Juokse oravanpyörässä tai putoat pois. Olet joko menestyjä tai häviäjä. Välimuotoja ei juuri tunneta. Tällaisessa kovia arvoja painottavassa yhteiskunnassa ei herkillä ja haurailla ihmissieluilla ole helppoa elää, vaikka ruokaa olisi pöydässä, katto pään päällä ja muut aineelliset edellytykset olisivat kunnossa.

 

[dana77]

Tosia sanoja. Niiden takaa paljastuu myös asia, joka voi kenties tulla joillekin jatkoaikalaisillekin yllätyksenä: poliitikot, puolueesta riippumatta, eivät oikeasti välitä kansalaisten hyvinvoinnista. Toistan: poliitikot, puolueesta riippumatta, eivät oikeasti välitä kansalaisten hyvinvoinnista.

No tottakai välittävät. Tuo vain todistaa sen että kansanedustajat eivät ole oikeasti sisäistäneet ennaltaehkäisevän työn kustannusvaikutuksesta kertovia tutkimustuloksia (tai eivät muuten ole kykeneviä toimimaan kompleksissa ja eturistiriitaisessa ympäristössä rationaalisesti).

 

[lihaani]

Ehkäisevän mielenterveystyön nimissä voi puhua mukavia ja pehmoisia kaiken hyvän ja kannustettavan toiminnan puolesta. Ehkäisevä mielenterveystyö on sitä mikä voi hyvin linjapuheissa, gallupeissa ja TV:n vaaliohjelmissa. Ehkäisevä mielenterveystyö käytännön tasolla on sitä että sitä ei ole. Se on sitä osaa holhousyhteiskuntaa, jota vastaan markkinahenkinen zeitgeist käy tarmolla uhmaamaan. Ehkäisevä mielenterveystyö ei tuota mitattavia välittömiä tuloksia ja rahassa laskettavia hyötyjä kunnalle tai valtiolle, päinvastoin se synnyttää hetkittäistä kuluerää ja luultavasti pysyväisluontoista resurssitarvetta. Ehkäisevä mielenterveystyö jätetään lähinnä kolmannen sektorin vuoden kahden projektien ja vapaaehtoistyön varaan, jotta onnistuneiden projektien jälkeen voidaan mennä lehtikuvaan skoolaamaan ja sen jälkeen unohtamaan taas koko homman vuosiksi kunnes joku ehdottaa että pitäis laittaa pystyyn ehkäisevän mielenterveystyön projekti.

Valitettavasti näin on. Täälläkin jotkut ajattelevat, että mielen sairaudet johtuvat holhouksesta/surkeista vanhemmista/yhteiskunnan liiasta sallivuudesta tai yleensäkin yhteiskunnallisista syistä.

Ehkä pieni yhteenveto psyykkisistä sairauksista on paikallaan:

Kaikkein invalidisoivin mielisairaus on skitsofrenia. Olennaista on, että skitsofreniaan sairastuu kulttuurista, rodusta ja yhteiskunnallisista oloista riippumatta noin 0,8-1% väestöstä. Ainoa merkittävä ero sairastumisessa on, että luonnonkansoilla ns. katatoninen (kehoa jäykistävä) muoto on yleinen, kun taas ns. korkeakulttuureissa paranoidinen muoto on yleisin. Taudin ns. positiivisia oireita ovat suuruus- kuulo- haju ja makuharhat tai vainottuna olemisen tunne.

Skitsofrenian todellista syytä ei vielä varmuudella tiedetä. Nykytiedon perusteella uskotaan, että
taipumus sairastua skitsofreniaan on perinnöllinen orgaaninen ominaisuus. Joillain sairaus puhkeaa, toisilla ei.

Skitsofreniasta paranemisen ennuste on huono. Pahinta on, että jokaisen relapsin (hoitoa vaativa avoin psykoosi) seurauksena ihmisen kognitiiviset taidot (älykkyys, toiminnan looginen ohjaus) heikkenevät.

Nykyisillä lääkkeillä, supportiivisilla yksilö- ja ryhmäterapioilla sekä heti alkavalla intensiivisellä kuntoutuksella voidaan kognitiivisten taitojen romahtamista huomattavasi hidastaa ja potilas voi kuntoutua avohoitoon hyvinkin pitkäksi aikaa.

Ainoa mutta tässä on, että mielenterveyshoidon resursseja, siis rahaa ja koulutettua henkilökuntaa on tehostamisen nimisssä radikaalisti vähennetty. Varsinkin sairaalapaikkojen vähennys on ollut kiitettävän suuri. Noin 75% parinkymmenen vuoden aikana. Avohoitoa on samaan aikaan myös supistettu ainakin Päijät-Hämeessä. Ja lisää koko ajan supistetaan tehokkuuden nimissä.

Pelastajaksi on värvätty "ns. kolmas sektori". Se onkin järjestänyt jonkin verran asunto- ja päivätoimintaa. Sekin on ihan ok, mutta ei missään tapauksessa korvaa erikoislääkärin johtamaa hoitoa.

Tämmoista tarinaa skitsofreniasta. Seuraavaksi juttua bipolaarisesta psykoosista.

 

[Osmo Rapeli]

Ehkäisevä mielenterveystyö jätetään lähinnä kolmannen sektorin vuoden kahden projektien ja vapaaehtoistyön varaan, jotta onnistuneiden projektien jälkeen voidaan mennä lehtikuvaan skoolaamaan ja sen jälkeen unohtamaan taas koko homman vuosiksi kunnes joku ehdottaa että pitäis laittaa pystyyn ehkäisevän mielenterveystyön projekti.

Se mistä minä puhun on sijoitukset esimerkiksi mainitsemiini lastentarhahoitajien ja opettajien palkkoihin. En usko että siitä yleisellä tasolla puhutaan minään mielenterveystyönä mutta mielenterveyttä ja hyvinvointia se edistää, enemmän kuin uskoisikaan.

Valitettavasti näin on. Täälläkin jotkut ajattelevat, että mielen sairaudet johtuvat holhouksesta/surkeista vanhemmista/yhteiskunnan liiasta sallivuudesta tai yleensäkin yhteiskunnallisista syistä.

Oletko tosiaankin sitä mieltä että jokainen mielisairauksille geeniensä puolesta altis myös sairastuu? Entä masennukselle alttiit? Kyllä yhteiskunnalliset syyt todellakin vaikuttavat rajatapauksiin, miksi ei, onhan osa hoidostakin nimenomaan psykologien terapiaa?

 

[lihaani]

Oletko tosiaankin sitä mieltä että jokainen mielisairauksille geeniensä puolesta altis myös sairastuu? Entä masennukselle alttiit? Kyllä yhteiskunnalliset syyt todellakin vaikuttavat rajatapauksiin, miksi ei, onhan osa hoidostakin nimenomaan psykologien terapiaa?

En ota kantaa masennuksen, erilaisien neuroosien enkä luonnehäiriöiden syihin. Jokainen syiden pohtija on varmaan osittain oikeassa. Samoin minustakin tuntuu, että entisaikoihin verattuna pienikin vastoinkäyminen saattaa saada aikaan suhteetonta oirehtimista.

Mutta ns. "oikeisiin mielisairauksiin" kuten skitsofreniaaan ja bipolaariseen psykoosiin sairastuu aivan oikeasti se vakiomäärä porukkaa maan vauraudesta, yhteiskuntajärjestelmästä tai kulttuurista huolimatta. Psykoosin puhkeamiseen on loputtomasti altistavia tekijöitä. Niitä ei vain voida karsia pois. Joku voi lapsena olla kiltti ja pikkutarkka mallikoululainen. Se voi olla varomerkki asiantuntijoille tai sitten ei. Jollekkin raskaus ja synnytys voi laukaista psykoosin. Joku voi kokea sattumalta niin vakavan trauman, ettei selviä.

Kaikkia psyykkisen sairastumisen syitä ei vaan voida poistaa. On vain otettava lusikka kauniiseen käteen ja myönnettävä välttämättömyys: Skitsofreniaa sairastaa aina vähintäin 40000 ihmistä Suomessa. Mistä tulevaisuudessa käypä hoito?

 

[Morgoth]

Valitettavasti näin on. Täälläkin jotkut ajattelevat, että mielen sairaudet johtuvat holhouksesta/surkeista vanhemmista/yhteiskunnan liiasta sallivuudesta tai yleensäkin yhteiskunnallisista syistä.

Näin varmaankin esim. skitsofrenian varsin pitkälle, mutta miten esim. masennuksen ja muiden 'lievempien' mielensairauksien suhteen? Esim. lapsi jolla on 'terveet geenit', mutta vaikkapa isä tykännyt naida lastaan? Johtuvatko tämänkin lapsen persoonallisuushäiriöt huonoista geeneistä ja kaikki on hoidettavissa lääkkeillä?

Tai esim. USAn sotilaat, jotka kärsivät erilaisista ongelmista, joika ovat saaneet sodissa kokemistaan tapahtumista. Väitätkö ihan tosissasi, että yhteiskunnallisia syillä ei ole vaikutusta ja osa mielensairauksista johdu niistä? Helppo sekin olisi jos kaikki johtuisi geeneistä ja kaikki olisi parannettavissa lääkeillä.

 

[Osmo Rapeli]

Kaikkia psyykkisen sairastumisen syitä ei vaan voida poistaa. On vain otettava lusikka kauniiseen käteen ja myönnettävä välttämättömyys: Skitsofreniaa sairastaa aina vähintäin 40000 ihmistä Suomessa. Mistä tulevaisuudessa käypä hoito?

Samaa mieltä. Keskityinkin itse aatoksissani myös "vähemmän" mielisairaiden, mutta mieleltään sairastuvien aiheuttaneisiin kuolemiin ja niiden ennaltaehkäisemiseen. Se on jo niin suuri määrä ihmisiä että ympäristölleen vaaraa aiheuttavia voi olla paljon enemmän - kun oireet ovat enemmän piilossa?

 

[sampio]

7. Päivänsäde ja menninkäinen

Uutisoinneissa ja kommenteissa on mainittu uhrin ja tappajan ulkonäkö. Siis jo virallisessa uutisessa. Eikö ruman kuolema olekaan traaginen? Kuinka kaukaa tällainen ajattelu juontaa ja onko rumuus syyllistävä tekijä? Tämä tappajan syyllistäminen siitä että on ruma, on juurikin yksi näitä vinossa olevia arvoja jotka johtavat kiusaamiseen ja traumoihin. Mitään ymmärrystä ei muuten tule itse teolle antaa, mutta tuollaisilla asioilla sorrutaan pahaan arvostelukyvyn heittelehtimiseen sekä sosiaalipornoon.

Lisäisin edellisiin sen, että kaiketi tuolla halutaan käsitellä omia tuntemuksia, siirtää ikäänkuin oma pimeä puoli johonkin ulkopuoliseen kohteeseen, jota voi paheksua. Ja sama päinvastoin uhrin kohdalla.

Itsellänihän ei tietysti ole pimeää puolta, vaan kaikki on valolle paljastettua.

 

[tiipii]

Olenko minä potentiaalinen tappaja?
Tunnustan että itselläni on mielenterveysongelmia ja niin on paremmalla puoliskollanikin. Itse olen työkykyinen ja aivan normaalia elävä ihminen vaikka erivärisiä nappeja syönkin. Mielenterveyspotilaitakin on niin hirveän paljon erilaisia ja eriasteisia. Potentiaalisia toisen elämän päättäjiä niistä kun on hyvin harva ja syvällä oleva. Uskon että täällä jatkoajassakin on useampiakin "mielenterveyspotilaaksi" luettavaa ihmistä. Ei ne kaikki ole mitää psykopaatteja. Se vaan on niin vaikea erottaa myös lääkärinkin että kuka on milläkin tavalla mieleltään sairas.

 

[Ted Raikas]

Ei ne kaikki ole mitää psykopaatteja. Se vaan on niin vaikea erottaa myös lääkärinkin että kuka on milläkin tavalla mieleltään sairas.

Aivan. Lisäksi joskus on hieman häilyvää se, mikä on oikeastaan ihmisen ominaista itseään ja mikä sairautta? Kai sen voisi sairaudeksi luokitella silloin, jos elämä vaikeutuu ja on vaikea selviytyä koulusta, työstä, ihmissuhteista jne. Silti, me ollaan jokainen yksilöjä erilaisine ominaisuuksineen ja osa on luonnostaan herkempiä ja sitä kautta hauraampia ympäristön aiheuttamille paineille. Tätä herkkyysominaisuutta ei hektinen yhteiskunta aina tue, mutta uskon, että sellaisillekin ihmisille on löydettävissä lokero, mihin osua kohdalleen. Se vaan voi vaatia työtä sekin, myös hieman tuuria ja ponnistelua joka tapauksessa. Kaikilla ei riitä siihen voimaa, mutta onneksi tukeakin voi löytyä.

Joka tapauksessa ns. hulluus ei ole aina sairautta, vaan se voi olla myös voimavara.

Sairautta sensijaan on se, että meistä ihmisistä pyritään tekemään toistemme kopioita, jotka pystyvät samaan ja noudattavat samoja vaatimustasoja.

 

[Blue J]

Joka tapauksessa ns. hulluus ei ole aina sairautta, vaan se voi olla myös voimavara.

Sairautta sensijaan on se, että meistä ihmisistä pyritään tekemään toistemme kopioita, jotka pystyvät samaan ja noudattavat samoja vaatimustasoja.

Pernaveikko tuolla onnistui lainaamaan minua komeasti varsin pintapuolisesti ikään kuin olisi kommentillaan lakaissut asian pois ja muka lukenutkin kirjoittamani tekstin, mutta jollakin sentään on tolkkuakin täällä. Pernaveikolle: Ei ole yleistä, mutta silti liian yleistä.

Oma asunto, auto, kesämökki, vakituinen työ. Jonkin näkökulman mukaan tärkeitä asioita suomalaisessa yhteiskunnassa.

En tiedä, huomaavatko tänne kirjoittajat muutamia lukuunottamatta, että tässä suomalaisessakin yhteiskunnassa on aika ahdistavia vaatimuksia. Ja joka niistä poikkeaa, on homo tai muuten omituinen yksilö.

Minusta, Ted Raikas olet täysin oikeassa koska erilaisuus on nimenomaan terveen yhteiskunnan suurin voimavara. Vapaus olla ja elää, yhteiskunnan määrittelemissä rajoissa.

Ja ehkä nyt puhun yhteiskunnasta, jossa Scholl ei kestäisi elää.

Ja vielä; Kiitos Ted, sinun kaltaisiesi kirjoittajien takia tänne kirjoitan.

 

[Maple Leaf]

No tottakai välittävät.

Sittenhän meillä kansalaisilla ei ole mitään hätää, lainsäätäjät ovat puolellamme.

 

[mjr]

Olen taipuvainen olemaa melko paljon samaa mieltä ja esimerkiksi professori Heikki Ylikangaskin sivuaa tätä netistä löytyvästä kirjoituksessaan: Miksi hyvinvointiyhteiskunta ei ole vähentänyt rikollisuutta?

Hän on myös sosiaalihistoriaakin sivuten tarjonnut muissa töissään konkreettista tilastollista evidenssiä siitä, että väkivaltarikollisuuden suhteellinen määrä on tavannut olla melko lailla vakio suuressa mitassa (siis korkealla tasolla muihin vertailukelpoisin maihin verrattuna) yli monien historiallisten aikakausien, mitä nyt alueellisia piikkejä on ollut esimerkiksi Pohjanmaalla 1800-luvulla.

Vastaukset eivät tähän asiaan ole niin yksinkertaisia kuin kiireinen mies voisi sosiaalipornosta elävän lehdistön ja muun median kirjoituksien perusteella kuvitella.

Joo, mitäpä ovat empiiriset tosiseikat ideologian rinnalla - näkymätön käsi hoitaa niin että aina käy niin kuin hyvä on. Elämme aina parhaassa mahdollisessa yhteiskunnassa, jos sen lyhyen tähtäimen tuotanto-kapasiteetti on vain maksimoitu. Tähän päästään kun jätetään turha moralisointi pois. Älkää ikinä valittako, olemme jo huipulla, tämän paremmaksi ei päästä.