Mielestäni yleisesti ottaen pelaajia syyllistetään vähän turhaankin näissä, sekä taklaajaa että taklattavaa. Nimittäin jos mietitään avojään taklauksia, niin erittäin usein ne tulevat kovassa vauhdissa ja nopeasti sekä joillain tavalla kuolleesta kulmasta. Ei taklaajaa pääse kovin todennäköisesti edes taklaamaan, jos vauhtia on vähän tai taklattavaa ehtii valmistautua taklaukseen hyvin. Siinä tapauksessa vähänkään vikkelämpi taklattava pääsee pois tilanteesta tai saa ainakin kiekon liikkeelle.
Eli siis jos halutaan, että avojäällä taklataan, nämä riskit on hyväksyttävä. Ihan hyvin voidaan tehdä myös päätös, että ei haluta avojään taklauksia, pois lukien esimerkiksi ns. perstaklaukset, jotka harvemmin osuvat päähän edes sekundäärisesti.
Mielestäni sääntökirja ja rangaistuskäytännöt ovat jossain määrin ristiriitaisia, yritetään välttää pääosumia pitkillä rangaistuksilla, mutta kuitenkin sallitaan säännöissä kontakti, joka ihan todistetusti johtaa usein pääosumiin. Kuitenkin se itse pääosuma on useimmiten jonkinlainen huonojen sattumien summa ja siten periaatteessa tahaton. Kyse on arviointivirheistä puolin ja toisin. Voi sitä tapauskohtaisesti kutsua piittaamattomuudeksikin, puolin ja toisin.
Mutta mitä järkeä ylipäätään on näin ristiriitaisessa ajatusmallissa, jossa vähän niinkuin yritetään syödä ja säästää kakku? Sallitaan kontaktit, joissa riski arviointivirheille on erittäin suuri, mutta kuitenkin annetaan kovia rangaistuksia virheen tapahtuessa.