Tottakai kurinpito sisältää tulkintaa. Ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista tulkinnanvaraisuutta ehdoin tahdoin lisätä. Tahallisuuden arviointi sitä kiistatta runsaaasti lisää.
Mitä lisäämistä se on kun näin jo kerran toimitaan? Eikö taas samalla logiikalla voi sanoa, ettei ole järkevää rajoittaa pelaajien tekemistä kentällä tulkinnanvaraisilla säännöillä, jolloin tuomareiden viheltämät rangaistukset voivat mennä väärin ja ratkoa pelejä.
Olen edelleen sitä mieltä, että esimerkkien tuominen siviilielämän puolelta ei ole järkevää. Sieltä löytää aina sopivia esimerkkejä omaa näkemystään tulemaan. Mielestäni kaukaloelämän ja siviilielämän välillä vallitsee hyvin kokonaisvaltainen ero. Tämä ero koskee niin sääntöjen tulkintaa kuin jopa moraalikäsitystä. Esimerkiksi siviilielämässä en ikinä kannata kostotoimenpiteitä. Jääkiekossa tietynlainen kostaminen ja kaverin aggressiivinenkin puolustaminen on hyväksyttävää. Siviilielämässä kannatan aina puhumiseen tukeutumista ongelmien ratkaisussa.
Minä taas en ymmärrä miksi sopivia esimerkkejä ei voisi ottaa. Kaikki esimerkit eivät tietenkään sovi, ja niiden suhteen voi perustella miksi. Tässä tapauksessa taas asia on suorastaan päinvastoin, kun siviilielämässä väärän tuomion ns. kustannukset ovat paljon kovemmat verrattaessa siihen saako Liigassa joku pari peliä tahallisuuslisää vai ei. Lähtökohtahan on minustakin tahattomuus.
Mitä tulee tuohon poikittaisella mailalla lyömisen ja taklaamiseen sallittavuuteen Liigassa, niin et ihan tainnut saada kiinni siitä, mitä tarkoitin. Poikittaisen antaminen on Liigassa sallittua, samoin taklaaminen. Poikittaisen antaminen naamaan ei ole sallittua, eikä ole päähän taklaaminenkaan.
Ehkä et saanut itse kiinni pointtiani, että lyötpä sillä poikkarilla kypärään, kaulaan, rintaan tai vaikkapa olkapäähän, niin jäähyhän siitä voi ansaitusti tulla. Sen sijaan esim. olkapäähän taklaamisesta ei lähtökohtaisesti ole mitään perustetta antaa jäähyä, ellei jotain muuta perustetta löydy. Jos katsot vaikka tuon Kestilän tilanteen, voit havaita että jäähyn arvoinen poikkari siinä on, vaikka olisi osunut muualle kuin kaulaan. Käsittämätöntä ettei tuosta ilmeisesti tullut jatkoseuraamuksia.
Minä kuulun ehdottomasti tuohon 99 prosenttiin, joka pitää tahallista taklausta päähän tuomittavampana kuin tahatonta. Kysymys ei olekaan tästä, vaan siitä, miten ihmeessä me voimme tulkinta jonkin rikkeen tahalliseksi ja jonkin tahattomaksi. Siinä on se suuri haaste.
Suuri haaste jossa ei tarvitse onnistua sataprosenttisesti, ja virheetkin ovat lähes aina niin päin että epäselvästä tilanteesta jätetään lisätuomio antamatta. Ja tosiaan, eivät onnistu tuomiot muutenkaan sataprosenttisesti.
Tämä nyt ei muutenkaan vastaa esimerkkiini jossa havainnollistin kuinka
ajamasi kanta väistämättä johtaa siihen, että joko kaikki tahalliset, kaikki tahattomat tai kaikki pelikiellot ylipäänsä ovat väärin mitoitettuja. En oikein tajua, miten tällöin voi käyttää vasta-argumenttina sitä, että joku tuomio voi joskus olla väärin mitoitettu kun tahattomuutta on vaikea arvioida.
Piittaamattomuus on mielestäni paljon helpommin tunnistettavissa kuin tahallisuus. Ymmärrän piittaamattomuuden tuomion ankaruuteen vaikuttavana tekijänä. Tahallisuuden määrittely onkin suurempi haaste.
Olet tässä varmasti oikeassa. Kuitenkin myöntänet että tahallisuus tulee joskus varsin hyvin selväksi. Nähdäkseni riittävällä varmuudella. Tuskin esim. sinulla on vaikeuksia todeta että päivänselvästi aikanaan Ben-Amor tahallaan takoi maassa makaavaa Ville Peltosta nyrkeillä, vai meinaatko että on mahdoton sanoa heiluivatko hänen nyrkkinsä ihan vahingossa ja sattumalta?