Silti Vince Neil tappoi Hanoi Rocksin Razzlen ja sai vaan ehdollista. Vitun hienoa.
Minä en varmaankaan tunne mitään. Sinä luultavasti tunnet, kun hänestä pidät. Minulta vietiin jo ennen syntymääni Morrison ja Hendrix. Myöhemmin lähti Lennon, Scott, Van Zant, Bonham, Marley, Moon... Minulle tärkeitä ihmisiä. Lemmy. Joe Strummer. Jerry Garcia. Malcolm Young. Kohta ehkä lähtee jo Keith Richards. Oikeasti tärkeitä ihmisiä minulle. Näitä suren. Tommy Leetä tuskin suren. Vince Neiliä tulen suremaan vielä vähemmän, kusipäätä joka tappoi Razzlen.
Tä? Nasse?Joo, kävi just eilen esiintymässä täällä Satakunnan helmessä.
OK. Kunnioitan kyllä Andyakin syvästi, vaikka aina ukosta vittuilenkin. On sillä hihassaan aika monta klassikkobiisiä tappomelodioilla. Harva voi sanoa samaa, tässä maassa ainakaan. Tai missään.Ei vaan valtakunnan ikieläjä Andy.
Mulle Bowien lähtö oli sellainen, joka veti hiljaiseksi. Mä en edelleenkään käsitä, miten mies teki kaiken tuon mitä tekikään. Ja kun tässä on Mötleytä sivuttu, niin Bowie teki tuon(kin) touhun paremmin jo 70-luvulla.
Ja nyt on edetty tähän
Aikamoinen bändi. Kuulostaa edelleen yhtä epämuodikkaalta ja väärässä ajassa olevalta kuin yli 50 vuotta sitten. 17,5 minuuttiset poppikappaleet olivat tuolloinkin kuuminta hottia vai mitä?
Ja teoriassa olisi voinut nähdä molemmat livenä. Ramonesin aika helpostikin, jälkiviisaasti VU:n 1993 comeback-kiertueen keikoille osallistumiseen täytyy venyttää vähän enemmän mielikuvitusta, mutta kai ne soittivat joissain ikärajattomissa paikoissakin. Minkäs teet - Lou Reedin sentään ehdin näkemään.Velvet Underground ja Ramones. Kaksi yhtyettä, jotka eivät nousseet siihen suosioon mitä voisi odottaa, kun ymmärtää heidän merkityksensä modernissa musiikissa.