Tänään telkkarista tuli SF:n Iskelmäketju, jossa oli monta helmeä ja uuttakin tuttavuutta. Eniten vaikutuin kuitenkin Wiola Talvikista. Wikipedia kertoi, että au pair -aikojensa vuoksi hän puhui erinomaista englantia (avioituikin sittemmin britin kanssa) ja että aikalaiskriitikot pitivät häntä Suomen parhaana jazzvokalistina. Eikä ihme. Tämä esitys sai liimautumaan ruudun ääreen, koko tupa vaikeni ja vain kuunneltiin. Nyt kuuntelin vielä kerran unilauluksi.