Embrace.
Kuninkaallinen musiikinlaji edelleen kuuntelussa.
Vuonna 1998 maailmassa tarvittiin yhtye, joka yhdistää Oasiksen ja The Verven, ja kappas vaan, Embrace oli sellainen. Silloin oltiin kyllä jo ihan tukevasti brittipopin jälkilöylyissä, mutta hyviä levyjä pukkasi edelleen (Rialton debyytti käsitellään täällä myöhemmin).
Embracen debyytti The Good Will Out on hemmetin hyvä levy. Tässä vaiheessa brittipop oli ilmiönä ja musiikinlajina paisunut jo niin suureksi, että odoteltiin vain, koska se räjähtää. Embracen The Good Will Out on ehdottomasti Oasiksen Be Here Now´n sukulaislevy. Isommin, mahtipontisemmin, äänekkäämmin, 30 kitararaitaa jne. Kaikki vitun orkesterit, kuten Liam G. sanoisi. Haukkua voisi, mutta ongelmana ovat vain nämä helvetin hyvät ja tyylikkäästi soitetut biisit.
Ja onhan niistä monet myös sovitettu aivan helvetin hienosti. Kun All You Good Good Peoplen toinen säkeistö alkaa isosti jousilla ja puhaltimilla, niin minä liikutun. Tyylikäs välisoitto todella odottamattomassa paikassa. Ei missään muussa musiikinlajissa kuin brittipopissa. Ja esimerkiksi I Want The World ja One Big Family ovat taas sellaista kitaravallia ja -rallia, että siinä jää moni bändi kakkoseksi. Aivan järjettömän hienoa tekemistä bändiltä ekalla levyllään. Ei mitään anteeksipyytelyä, vaan tehdään kaikkea niin kuin maailman suurin bändi tekisi. Ja sitten toisaalta osataan myös hissutella: karun kaunis Higher Sights toimii juuri noin, riisuttuna.
Myös Embracen kavereiden kommentit brittilehdistössä sopivat genren tyyliin:
"Oasis on kyllä hyvä, ovat tehneet 6-7 klassikkobiisiä. Me tehtiin kuitenkin niitä heti koko levyllinen". Aijai noita aikoja ja sitä nokittelua! Juuri tämä on yksi asia, mitä niin rakastan brittipopissa. Pieni saari, vähän sellaista kylätappeluiden henkeä bändien kesken. Bändien, jotka olivat kaikki yleensä helvetin hyviä.
Laatua tuli loppuun saakka. Siitä tunnistaa maailman kovimman genren. Ja on kyllä hemmetin hienoa, että pääsin sen elämään.
Tästä levystä tulee muutenkin onnelliset ajat mieleen, kun samana kesänä Zidane ja Petit upottivat brassit. Ihana kesä!
