Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
NL-viikko: Jussi Tapola houkutteli Tappara-valmentajan Sveitsiin, pistepörssin kärki Jerry Turkulainen loukkaantuiLue lisää »
-
Miro Heiskasen telonut Rangersin Matt Rempe kahdeksan ottelun pelikieltoonLue lisää »
-
HIFK:n Petr Kodýtekille mätkäistiin kaksi pelikieltoa − yhteensä seitsemän ottelua pakkohuiliaLue lisää »
-
Kärpät voitolla joulutauolle – Karhunen piti nollat paluupelissäänLue lisää »
-
Pauliina Salonen haluaa tulla johtajaksi HIFK:ssa − "Omat odotukset itseäni kohtaan ovat kasvaneet"Lue lisää »
-
Maalivahdeilla ällistyttävä määrä töitä Auroraliigan vuoden viimeisinä pelipäivinäLue lisää »
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an alternative browser.
You should upgrade or use an alternative browser.
Kuuntelussa juuri nyt
- Viestiketjun aloittaja hannes_ko
- Alkaa
- 2 020 784
- 22 840
Lisää vaihtoehtoja
Ketjuun kirjoittaneeteuron kolikko
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Philadelphia Flyers
heavylutaa18
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Saimaan Pallo, Seattle Kraken
Linkki vie youtubeen. Guns n roses yhtyeen keikalle Seattlessa 2016.
Helveta, että karvat nousee tästä! Tällä keikalla tuli oltua paikalla. Lappeelainen juntti ameriikassa. Vieläkin karvat nousee pystyyn. Ensimmäisträ kertaa Axl, Slash ja Duff tuli nähtyä samaa aikaa lavalla. Samalla rahalla vielä lämppärinä Alice in chains.
Mahtanut olla ikimuistoinen kokemus kaikkinensa, reissu ja keikka. Todella kova veto, hienoa että nää legendat saatiin vielä yhteen.
Breeze Harbour
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Jotenkin sitä tuntee itsensä vanhaksi kun tämä radiohitti muistuttaa mua jo nuorista vuosistani. Eihän siitä taida olla vielä edes seitsemääkään vuotta kun tämä soi vielä radiossa...
Useful Idiot
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HPK
Jotenkin sitä tuntee itsensä vanhaksi kun tämä radiohitti muistuttaa mua jo nuorista vuosistani. Eihän siitä taida olla vielä edes seitsemääkään vuotta kun tämä soi vielä radiossa...
Älä huoli. Tunnen itseni vieläkin vanhemmaksi, kun en muista kuulleeni koko kappaletta.
Alcest soi.
ILIMAVEIVI
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- TPS
Kuuntelen tässä "ohikulkiissani" kitarasoolo ja riffi kuninkaan muutamia sooloja. Tässä on todellakin vain pieni otanta niistä mutta siitä huolimatta todellisisa helmiä.
nummenkallio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KooKoo
Embrace.
Kuninkaallinen musiikinlaji edelleen kuuntelussa.
Vuonna 1998 maailmassa tarvittiin yhtye, joka yhdistää Oasiksen ja The Verven, ja kappas vaan, Embrace oli sellainen. Silloin oltiin kyllä jo ihan tukevasti brittipopin jälkilöylyissä, mutta hyviä levyjä pukkasi edelleen (Rialton debyytti käsitellään täällä myöhemmin).
Embracen debyytti The Good Will Out on hemmetin hyvä levy. Tässä vaiheessa brittipop oli ilmiönä ja musiikinlajina paisunut jo niin suureksi, että odoteltiin vain, koska se räjähtää. Embracen The Good Will Out on ehdottomasti Oasiksen Be Here Now´n sukulaislevy. Isommin, mahtipontisemmin, äänekkäämmin, 30 kitararaitaa jne. Kaikki vitun orkesterit, kuten Liam G. sanoisi. Haukkua voisi, mutta ongelmana ovat vain nämä helvetin hyvät ja tyylikkäästi soitetut biisit.
Ja onhan niistä monet myös sovitettu aivan helvetin hienosti. Kun All You Good Good Peoplen toinen säkeistö alkaa isosti jousilla ja puhaltimilla, niin minä liikutun. Tyylikäs välisoitto todella odottamattomassa paikassa. Ei missään muussa musiikinlajissa kuin brittipopissa. Ja esimerkiksi I Want The World ja One Big Family ovat taas sellaista kitaravallia ja -rallia, että siinä jää moni bändi kakkoseksi. Aivan järjettömän hienoa tekemistä bändiltä ekalla levyllään. Ei mitään anteeksipyytelyä, vaan tehdään kaikkea niin kuin maailman suurin bändi tekisi. Ja sitten toisaalta osataan myös hissutella: karun kaunis Higher Sights toimii juuri noin, riisuttuna.
Myös Embracen kavereiden kommentit brittilehdistössä sopivat genren tyyliin: "Oasis on kyllä hyvä, ovat tehneet 6-7 klassikkobiisiä. Me tehtiin kuitenkin niitä heti koko levyllinen". Aijai noita aikoja ja sitä nokittelua! Juuri tämä on yksi asia, mitä niin rakastan brittipopissa. Pieni saari, vähän sellaista kylätappeluiden henkeä bändien kesken. Bändien, jotka olivat kaikki yleensä helvetin hyviä.
Laatua tuli loppuun saakka. Siitä tunnistaa maailman kovimman genren. Ja on kyllä hemmetin hienoa, että pääsin sen elämään.
Tästä levystä tulee muutenkin onnelliset ajat mieleen, kun samana kesänä Zidane ja Petit upottivat brassit. Ihana kesä!
Kuninkaallinen musiikinlaji edelleen kuuntelussa.
Vuonna 1998 maailmassa tarvittiin yhtye, joka yhdistää Oasiksen ja The Verven, ja kappas vaan, Embrace oli sellainen. Silloin oltiin kyllä jo ihan tukevasti brittipopin jälkilöylyissä, mutta hyviä levyjä pukkasi edelleen (Rialton debyytti käsitellään täällä myöhemmin).
Embracen debyytti The Good Will Out on hemmetin hyvä levy. Tässä vaiheessa brittipop oli ilmiönä ja musiikinlajina paisunut jo niin suureksi, että odoteltiin vain, koska se räjähtää. Embracen The Good Will Out on ehdottomasti Oasiksen Be Here Now´n sukulaislevy. Isommin, mahtipontisemmin, äänekkäämmin, 30 kitararaitaa jne. Kaikki vitun orkesterit, kuten Liam G. sanoisi. Haukkua voisi, mutta ongelmana ovat vain nämä helvetin hyvät ja tyylikkäästi soitetut biisit.
Ja onhan niistä monet myös sovitettu aivan helvetin hienosti. Kun All You Good Good Peoplen toinen säkeistö alkaa isosti jousilla ja puhaltimilla, niin minä liikutun. Tyylikäs välisoitto todella odottamattomassa paikassa. Ei missään muussa musiikinlajissa kuin brittipopissa. Ja esimerkiksi I Want The World ja One Big Family ovat taas sellaista kitaravallia ja -rallia, että siinä jää moni bändi kakkoseksi. Aivan järjettömän hienoa tekemistä bändiltä ekalla levyllään. Ei mitään anteeksipyytelyä, vaan tehdään kaikkea niin kuin maailman suurin bändi tekisi. Ja sitten toisaalta osataan myös hissutella: karun kaunis Higher Sights toimii juuri noin, riisuttuna.
Myös Embracen kavereiden kommentit brittilehdistössä sopivat genren tyyliin: "Oasis on kyllä hyvä, ovat tehneet 6-7 klassikkobiisiä. Me tehtiin kuitenkin niitä heti koko levyllinen". Aijai noita aikoja ja sitä nokittelua! Juuri tämä on yksi asia, mitä niin rakastan brittipopissa. Pieni saari, vähän sellaista kylätappeluiden henkeä bändien kesken. Bändien, jotka olivat kaikki yleensä helvetin hyviä.
Laatua tuli loppuun saakka. Siitä tunnistaa maailman kovimman genren. Ja on kyllä hemmetin hienoa, että pääsin sen elämään.
Tästä levystä tulee muutenkin onnelliset ajat mieleen, kun samana kesänä Zidane ja Petit upottivat brassit. Ihana kesä!
Viimeksi muokattu:
@cheap_shot tuolla toisaalla muistutti, että Marshall Mathers LP on jo 20-vuotias. Noh, havainnon jälkeen yksi asia johti toiseen ja juuri nyt soi Marshall Mathers...
Ei tämä genre varsinaisesti omintani ole, mutta Eminemiä tulee kuunneltua edelleen.
Ei tämä genre varsinaisesti omintani ole, mutta Eminemiä tulee kuunneltua edelleen.
Breeze Harbour
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Eminem on sellainen artisti jonka tuotanto ei vaan koskaan ole erityisemmin uponnut. En siis ihmettele miksi hänen musiikistaan tykätään mutta minun makuun se ei toimi. Sama jonkun Coldplayn kanssa, sinällään ok musaa joka ei lopulta herätä oikeen minkäänlaisia vahvoja fiiliksiä suuntaan tai toiseen. Molemmilta mulla taitaa löytyä se pari hittiä Spotifyn soittolistoilta ja siinäpä se.
nummenkallio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KooKoo
Coldplay on musiikkia ihmisille jotka itkevät runkatessaan. Homoin asia mitä olen tehnyt oli se kun join valkkaria samalla kun Coldplay soi.
Paskaahan se on.
nummenkallio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KooKoo
Vain yksi biisi. Ash - pikku-Oasis.
Ash: Sometimes
Brittipop on parasta.
Ash: Sometimes
Brittipop on parasta.
Burn, Hollywood, Burn ja voi miettiä ihan vapaasti raivoavan mosh pitin ympärilleen. Exhibit B: The Human Condition on kyllä raju levy.
Breeze Harbour
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Sattuipa sopivasti.
Tää juuri on se ainut Coldplay-biisi, mihin olen joten kuten jopa tykästynyt. Onhan se ihan mainio homma, että tuon kokoinen bändi kuin Coldplay on saanut parissa vuosikymmenessä aikaiseksi yhden sellaisenkin biisin, joka sopii minun makuun kuin hattu päähän.
EDIT: Ja tästäkin kiitän enemmän synnynnäistä kiinnostustani tähtiä kohtaan kuin tätä maailman yliarvostetuimpiin kuuluvaa kööriä. Tavallaan jopa melko looginen "sattuma" että fanitan Dallas Starsia ja olen tähdistä ja tähtitieteestä kiinnostunut.
Viimeksi muokattu:
Breeze Harbour
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Onneksi löytyy näitä uusia suomalaisiakin bändejä kuten Ember Falls, jotka tekevät hyvää kakkaa omaan makuuni.
Breeze Harbour
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Aah... Musanostalgiat. En tiedä mistä tämäkin biisi tuli taas mieleeni, mutta saman tien mieleeni muistui elävästi vuosi 2007 ja talvinen välitunti kasiluokalla. Seisoin (tarpeeksi) syrjässä kaikista muista kevyen lumipeitteen jo saaneella maankamaralla ja hyräilin tätä biisiä itsekseni välitunnilla. Iskä ei tainnut ikinä oikein fanittaa tätä, muistan hämärästi että auton radiokanava saattoi vaihtua jos Ihmisten edessä alkoi soimaan. Koskaan en tätä ymmärtänyt (joskaan en myöskään kritisoinut). Minusta tämä kuitenkin oli ja on edelleen parhaita Jenni Vartiaisen kirjoittamia biisejä kauniine pianomelodioineen.
Individual
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Post-rock/ Post-punk
@Breeze Harbour Itseasiassa Teemu Brunilan säveltämä ja sanoittama kappale, joka on "asia, mikä "avautui"-osastoa, koska luulin, että se oli Mariskan käsialaa. Mariska on kyllä tehtaillut biisejä tuolle levylle, mutta Soundi kehui taas arvostelussaan Jenni Vartiaisen kirjoittamia kapaleita albumilla. :)
Ah, hemmetti. Sehän on oli "Missä muruseni on", jossa oli Mariskan sanat. Anyways, Jenni Vartiainen on hyvä.
Ah, hemmetti. Sehän on oli "Missä muruseni on", jossa oli Mariskan sanat. Anyways, Jenni Vartiainen on hyvä.
Breeze Harbour
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Hyvä että muistutin itseäni alitajuisesti kuuntelemaan tän albumin taas kannesta kanteen. Tämä on oikeastaan sellainen albumi jota en monesti edes osaa kuunnella muuten kuin kannesta kanteen. Erittäin vahva vuoden albumi-ehdokas oman "bändipoolini" sisällä.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Verkkolehden uusimmat jutut
-
NL-viikko: Jussi Tapola houkutteli Tappara-valmentajan Sveitsiin, pistepörssin kärki Jerry Turkulainen loukkaantuiLue lisää »
-
Miro Heiskasen telonut Rangersin Matt Rempe kahdeksan ottelun pelikieltoonLue lisää »
-
HIFK:n Petr Kodýtekille mätkäistiin kaksi pelikieltoa − yhteensä seitsemän ottelua pakkohuiliaLue lisää »
-
Kärpät voitolla joulutauolle – Karhunen piti nollat paluupelissäänLue lisää »
-
Pauliina Salonen haluaa tulla johtajaksi HIFK:ssa − "Omat odotukset itseäni kohtaan ovat kasvaneet"Lue lisää »
-
Maalivahdeilla ällistyttävä määrä töitä Auroraliigan vuoden viimeisinä pelipäivinäLue lisää »