D.Santonillahan on hyviä biisejä kierroksessa tänään. Pidän kaikista.
Ei todellakaan ollut sarkasmia. Olen aina digannut Ramoja, Cantrellia (ja Alicea) sekä Kingston Wallia. Viimeksi mainitun ehdin jopa nähdä pari kertaa livenä, siitä moni nuorempi ja myöhemmin bändin löytänyt muistaa aina olla mulle katkera.Oliko tuo sarkasmia vai mitä. Aina oon saanut kuulla, kuinka kuuntelen "väärää" musaa. On tosin pari kaveria, jotka ymmärtävät hyvän päälle. Mä en vain ymmärrä nykymusiikkia.
Ramonesin kolme-neljä ekaahan ovat lajissaan ylittämättömiä levytyksiä, mutta oli siellä myöhemminkin sattumia sopassa. Jostain syystä pidän erityisesti tästä biisistä.
Mulla yksi Ramo-suosikeista kautta aikain on End of the Century, tämä Phil Spectorin tuottama lp. Kuuleman mukaan Johnny vihasi Spectoria ja vastoinpäin, ja pyssytkin oli välillä esillä studiossa. Kuitenkin, Wall of Sound meets Ramones toimi parhaimmillaan hienosti.Oli siellä kasari-Ramonesissa helmiä, toki. Oikeastaan levyt vain olivat huonosti tuotettuja. Hienoja kappaleita löytyi silti joka levyltä. Ja Joey sekä Dee Dee ovat aliarvostettuja rocksäveltäjiä.
Mulla yksi Ramo-suosikeista kautta aikain on End of the Century, tämä Phil Spectorin tuottama lp. Kuuleman mukaan Johnny vihasi Spectoria ja vastoinpäin, ja pyssytkin oli välillä esillä studiossa. Kuitenkin, Wall of Sound meets Ramones toimi parhaimmillaan hienosti.
Joeyhan oli aina se sympaattinen näistä, mutta Johnny heitti joskus yhden kommentin jota rakastan. Haastattelija kysyi että treenaatko kotona kitaransoittoa. Johnny vastasi että en ikinä. Treenaako kirvesmies naulojen hakkaamista? Kitara on työkalu, kun Johnny tulee keikalta niin Johnny ei ole töissä ja työkaluihin ei kosketa.Tietyllä tavallahan End Of The Century on "se" levy...Spector ja Ramones. Toimi se paperilla...siis on tuolla levyllä hyviä kappaleita. Juuri tuo Rock'n'roll Radio, sekä Danny Says, Highschool, Let's go, Chinese Rock...osassa biisejä tuotanto toimi, ja osassa ei. Mulle toi levy on silti aika kaksipiippuinen. Tavallaan toimii, tavallaan ei. Spector ei osannut keskittyä bändin rosoiseen puoleen, ja toisaalta näki Joeyn lahjakkuuden. Ja sitten myöhemmin Joeyn ja Johnnyn välit tuhoutuivat.
Joeyhan oli aina se sympaattinen näistä, mutta Johnny heitti joskus yhden kommentin jota rakastan. Haastattelija kysyi että treenaatko kotona kitaransoittoa. Johnny vastasi että en ikinä. Treenaako kirvesmies naulojen hakkaamista? Kitara on työkalu, kun Johnny tulee keikalta niin Johnny ei ole töissä ja työkaluihin ei kosketa.
Muistan joskus 1989. Olin noin 16 vee ja tutustunut jo osapuilleen kaikkeen rockmusiikkiin. Diggasin Stonesia, AC/DC:tä, Zeppeliniä, Sabbathia, Motörheadia... Hyvä ystäväni Kari (nimi ei muutettu) oli minua muutamia vuosia vanhempi ja tunsi Ramot. Mie en. Kerran dokailtiin ja jätkä heitti Rocketin soimaan. Mie olin heti että mikä tää on, Motörhead meets Ronettes, kuulostaa hienolta!Johnnylla oli ne rocktähtifantasiat aikanaan. Soitti kouluaikaan Tommyn kanssa samassa bändissä. Noh, ei tullut musiikkiurasta silloin mitään. Meni sitten raksaduunariksi pitkäksi aikaa, kunnes sai vähemmistökiintiön kautta kenkää. Sitten Dee Deen kanssa ostivat kitarat ja bändiä pystyyn. ( Toki Tommy oli pitkään puhunut ympäri.) Joey rumpalin kautta laulajaksi ja Tommy rumpaliksi. Käy se niinkin. Ja Johnnyn soittotyyliä on jokseenkin vaikeaa matkia.
Muistan joskus 1989. Olin noin 16 vee ja tutustunut jo osapuilleen kaikkeen rockmusiikkiin. Diggasin Stonesia, AC/DC:tä, Zeppeliniä, Sabbathia, Motörheadia... Hyvä ystäväni Kari (nimi ei muutettu) oli minua muutamia vuosia vanhempi ja tunsi Ramot. Mie en. Kerran dokailtiin ja jätkä heitti Rocketin soimaan. Mie olin heti että mikä tää on, Motörhead meets Ronettes, kuulostaa hienolta!
Dee Dee oli vastikään mennyt edes. Yksi suosikkibasisteistani, Peter Hook, oli bändinsä New Orderin kanssa vetämässä festareilla Finsbury Parkissa. Katso Hookin styrkkareita. Bye bye DeeDee. Spreijattuna siihen. Voiko hienompaa elettä olla, toveribasistille.
Nirvanasta en ole ikinä pitänyt. Säälittävää paskaruikutusta. Vittu, jos on niin hankalaa olla rocktähti ja miljonääri niin mene raksalle töihin, luuseri.
Alice on mulle aina Jerryn bändi, ja niiden paras levy on Black Gives...