Kuuntelussa juuri nyt

[Tunkki]

Galactic - Late for the future ja seuraavana Anssi Tikanmäki - Films

 

[mendieta]

Viestin lähetti lejon
John Frusciante: The Will to Death

Kiteytäppä päälimmäiset fiilikset! Itse olen digannut kovasti näistä Fruscianten sooloista. Shadows Collide With People lähentelee jopa loistavaa albumia.

Pikkuisen hymyilytti, kun luin Fruscianten aikeet pukata ulos levyjä hieman tiuheampaan tahtiin, mutta toisaalta jos laatu on edes lähellä tätä mitä on ollut, niin bring it on.

 

[Everton]

Killing Joke

Anttilan ale-laarista uskomattomalla hinta/laatu-suhteella!

Killing Joken Night Time -levyn tiedän klassikoksi, mutta yhtyeen metallisin puoli ei ole koskaan saanut minua kiinnostumaan suuresti. Enkä ihan viime vuosina muistanut yhtyeestä elonmerkkejä juurikaan kuulleeni.

Päätinpä kuitenkin ostaa yhtyeen toissavuotisen "comeback"-levyn, kun halvalla sai. Pikkaisen pelotti sekin, että kansitarrassa sitä mainostettiin Dave Grohlilla. Ei sillä, että kannuttelijassa vikaa olisi, vaan useinhan tuollaiset mainostukset kertovat markkinamiesten epätoivoista...

Vaan olipa tiukka levy. Kerrassaan erinomaista tavaraa, niin sanoitusten kuin musiikinkin puolesta, sanon minä. Tosin muutama huudahdus toi mieleen Scooterin (ja näyttäähän tuo Jaz olleenkin mukana melko erikoisissa hankkeissa...)

 

[Elmeri Hautamäki]

Muutama uus lätty tarttui taas likaisiin käsiini:

Marjorie Fair: Self Help Serenade
Wilco: A Ghost is Born
Marja Mattlar: Lintu - Vuodet 1991-2001

 

[Sir von Aulis]

Slipknotin vol.3 - the subliminal verses...


huomenna tilipäivä, levykauppaan siis tieni käy, tippadai=)

 

[Dante]

Skunk Anansie - Post Orgasmic Chill
tjeu biisi 9

Kaljun mimmin pinnailua ja herkistelyä. Mikä tunneskaala yhdellä levyllä. Wau!

 

[pygmalion]

Beastie Boys - To The 5 Boroughs

Levyllinen Huikeutta. Beastly Brothers on edelleen, ikä ei paina tippaakaan, ainakaan negatiivisessa mielessä.

 

[Sir von Aulis]

Viestin lähetti pygmalion
Beastie Boys - To The 5 Boroughs

Levyllinen Huikeutta. Beastly Brothers on edelleen, ikä ei paina tippaakaan, ainakaan negatiivisessa mielessä.

niinpä, ostoslistani ehdotonta kärkeä.

 

[lejon]

Viestin lähetti mendieta
Kiteytäppä päälimmäiset fiilikset! Itse olen digannut kovasti näistä Fruscianten sooloista. Shadows Collide With People lähentelee jopa loistavaa albumia.

Pikkuisen hymyilytti, kun luin Fruscianten aikeet pukata ulos levyjä hieman tiuheampaan tahtiin, mutta toisaalta jos laatu on edes lähellä tätä mitä on ollut, niin bring it on.

Muutaman kerran olen levyn vasta kuunnellut. Hyvin maanläheistä musiikkia on Frusciante saanut aikaan yhdessä Josh Klinghofferin kanssa. Sähkörummut puuttuu kokonaan ja kaikenlaisia kitara- ja lauluefektejä on käytetty hyvin vähän. Itsekin pidän Fruscianten sooloista ja paras lienee vieläkin tuo Shadows Collide With People.

 

[Ju$$i]

Meshuggah - Destroy, Erase, Improve

Ajaton metallin merkkipaalu vuodelta 1995. Muuten on ko. bändin kuuntelu jäänyt vähemmälle viime aikoina, mutta illan keikkaa varten lämmitellään.

 

[Viikate]

Viestin lähetti cosmic_rodeo
Ketjun otsikostakin asiaa sen verran, että sain tänään käsiini Au Pairin demot Kuvia ja Ne. Hiemankos ovat hurjaa menoa, Tuomaala on nero.

Vahvistan ylläolevan. Käykää lataamassa netistä. Tosin Kuvia-demo kannattanee hankkia ihan levynä jo pelkästään kansilehdessä olevan Tuomaalan valokuvan takia...

Meillä ovat kesäkuussa soineet:

Arcanta: The Sacred And The Profane
Bändin ensimmäinen mini-cd oli hirveän epätasainen, mutta tällä toisella täyspitkällä sovituksiin on panostettu ja samalla on oikea ote löytynyt. Mahtipontista ja laulupainotteista - ja genrehän on...tuota...darkwave?

Ash: Meltdown
Hienon hieno rock- ja samalla poplevy. Näillä pojilla on totta vie melodiat hanskassa. Ei yhtään huonoa biisiä, eikä aiempaa rokkaavampi otekaan särje melodioiden tenhoa.

Black Tape For A Blue Girl: Mesmerized By The Sirens
Suomalaisittain mielenkiintoisin BTFABG-albumi Isä meidän -rukouksineen. Hieno levy muutenkin, bändin aika epätasaisesta 1980-luvun tuotannossa selvästi onnistunein teos.

Lisa Gerrard & Pieter Bourke: Duality
Lisa-tädin toinen "soololevy" tuli vihdoin mid pricena vastaan, joten maltoin tehdä sijoituksen. Eihän tämä mitään uutta tai yllättävää tarjoa, mutta varsin vaikuttavaa tunnelmointia Dead Can Dancen hengessä kuitenkin.

Lush: Split
Nimensä mukaisesti aika kaksijakoinen levy: toisaalta näppärää poppia (jollaisen pariin bändi tämän jälkeen kokonaan antautuikin), toisaalta taas eteeristä ja aika progressiivistakin kenkiintuijottelumusiikkia. Pitäisi kai hankkia ne vanhemmatkin levyt, sillä tuntuu bändiltä shoegaze-osastokin luontuvan.

Mercury Rev: Deserter's Songs
Ei ehkä ihan All Is Dreamin veroinen täysosuma, mutta samoista elementeistä rakennettu, varsin miellyttävä kokonaisuus. Massiivista, visuaalista poppia.

Mojave 3: Ask Me Tomorrow
Ensimmäinen kosketus tähän Slowdiven ydinhahmojen uudempaan bändiin. Vangitseva tunnelma on onneksi tallella, mutta nuo slide-kitarat ynnä muut roots-vaikutteet vaativat hivenen sulattelua. Yksi todellinen ässäbiisi (Mercy) pelastaa paljon.

Rajna: The Door Of Serenity
Rajnan aikaisemmat levyt ovat olleet periaatteessa mielenkiintoista, mutta pidemmän päälle vähän tylsää kilkuttelua. Tällä levyllä tunnelma on jotenkin hartaampi ja raskasmielisempi, ja lopputulos näin ollen myös parempi. Dead Can Dance -vaikutteet tosin ovat aika vahvoja...

Red House Painters: Down Colourful Hill
Ehdottomasti vauhdikkain ja rokkaavin kuulemani Painters-albumi, mikä ei kylläkään ole vielä paljon. Tempo ei laahaa ihan NIIN paljon, ja joissain biiseissä on jopa rummut. Helpommin sulavaa kuin bändin myöhäisempi materiaali.

Sixteen Horsepower: Folklore
Hurjiin ennakko-odotuksiin nähden hienoinen pettymys, sillä kyseessä on selkeä välityö. Puolet biiseistä on trad.-sävelmiä, ja omat biisitkin on toteutettu akustisesti - eli hieman kokeillen. Tunnelma on sopivan ahdistava, mutta ehkä vähän liiankin autenttinen. Syvän etelän meininkiä kun ei pohjolan asukki voi ihan täysin sisäistää...

Sol Invictus: Killing Tide
Neofolkin pioneeribändi kuulostaa itse asiassa tällä klassikkolevyllä aika epävireiseltä - laulu ja soittokin menevät sinnepäin - mutta kova paatos ja hyvät biisit pelastavat paljon. Ja kaipa bändin ominaissoundiinkin kuuluu tietty...eh...rosoisuus.

 

[Nikke]

Eilen Anttilan löytyölaarista lähti puoli-ilmaiseksi mukaan:

RHCP - By the Way
Gimmel - Kaksi kertaa enemmän
Curtis Mayfield - Take it to the streets
Audioslave - Audioslave
Bruce Springsteen - The rising

 

[Tunkki]

Toivo Kärki muistoissamme. Klassikkokokoelma vuodelta 1992.

 

[Lyrinna]

Nyt eniten soi:

• MOJO-lehden RHCP Jukebox- ja Punk's Not Dead -levyt
• R.E.M.: In Time 1988-2003
• Solarflares: That Was Then... And So Is This
• Solarflares: Psychedelic Tantrum
• Solarflares: Look What I've Made Out Of My Head

 

[Filosofem]

Tullutta:

SABBAT: "Sabbatical Satanichrist Slaughter" 3x6"EP box

Jukolaare mikä paketti. Eräänlainen kokoelma Japanin ilkeimmäin aktin huikeaa tuotantoa, mutta helvetti sentään miten upeassa paketissa nämä kuusituumaiset ovat. En ole edes jokaista levyä ehtinyt kuunnella, kun on tullut ihailtua tätä kokonaisuutta. Tämä kuva kertonee sisällöstä jo jotain.

DESTRÖYER 666: "Terror Abraxas" 12"MLP

Olen tämän hankintaa pitkittänyt kuukausitolkulla, mutta nyt viimein tuli sauma hankkia kyseinen miniälppäri. Tutulla linjalla helvetin kovaa paahtoa australialaisittain, ei ehkä kuitenkaan yllä edellisen kokopitkän tasolle. Joka tapauksessa luokitukseltaan vähintäänkin erittäin hyvää tavaraa.

NARGAROTH: "Rasluska pt. I" 10"MLP

Melankolista ja raakaa misantrooppista metallia. En ole jostain syystä kovinkaan paljoa lämmennyt tälle Rasluska-trilogialle (jonka osat ilmestyvät näköjään ihan omissa järjestyksissään), vaikkakin tämä on ihan hienoa kuultavaa. Ehkä syy on siinä, että Nargarothilta alkaa jo pikku hiljaa vaatia sitä vihaisempaa materiaalia, kun näitä melankoliaeepoksia alkaa kertymään jo liiankin kanssa.

Nachtmystium / Xasthur Split 7"EP

En ole vielä oikein jaksanut kuunnella, mutta tätä splittiä on kyllä hehkutettu aika paljon. Xasthurin puoli oli ainakin tutunlaista depressiivistä maalailua särön raiskatessa pintaa.


Tulossa:

Huomenna pitäisi saada Puissancea, Watainia, lisää Sabbatia sekä Arckanumia.

--
Mikäli Tormentori luet tätä, niin olikohan sulla vielä myynnissä SW:n Black Katharsis MLP?

Oho, yllättävän nopeaa toimintaa.

 

[cosmic_rodeo]

Koska tämä on 666. viestini Jatkoaikaan, niin laitoin Slayerin Reign In Bloodin soimaan. Olo on kuin synttärisankarilla.

 

[Jarner]

Ritarikunta - Mediheli
Dilated Peoples - World On Wheels
Dilated Peoples - Love And War
Method Man - The Prequel
Method Man - The Motto
Method Man - The Turn
Konala Cartelli - Oikeastaan koko tuotanto.

 

[cosmic_rodeo]

The Cure: The Cure

Turhaan pelkäsin, että Ross Robinson olisi tuotannollaan onnistunut pilaamaan koko The Curen. Näin ei ole käynyt, sillä uusi levy kuulostaa jo toisella kierroksella oikein mainiolta.

Nimimerkki Moto kertoikin jo tuossa ylempänä levyn soundipolitiikasta kaiken tarpeellisen, raskassointisin Cure-levyhän tämä selkeästi on. Ehkä myös kitaravetoisin ja ripeätempoisin. Minulle soundillinen uudistus sopii ihan mainiosti, tunnelmointi kun sujuu näköjään hieman "ilkeämmilläkin" äänivirityksillä. Kuunnelkaapa vaikka avausraita Lost.

Hieman yllättäen biisit ovat pääasiassa alle viiden minuutin mittaisia. Ainoastaan toiseksi viimeinen The Promise (levyn parhaimistoa muuten) liikkuu perinteisimmissä Cure-mitoissa yli kymmenen minuutin kestossaan.

Moto oli oikeassa myös levyn kylkiäisenä tulevan DVD-kiekon suhteen. Sille on vaikea keksiä mitään käyttöä, sen verran tyhjänpäiväinen kuvalevyltä löytyvä dokumentti on.

 

[Tunkki]

Nyt soi Curtis Mayfieldin We come in peace / Take it to the streets -tupla-cd. Svengaa kuin hirvi!

 

[luistimet]

Exodus: Fabulous Disaster

Eipä taida olla tarvetta esitellä tätä thrash-klassikkoa kovin suurieleisesti.

 

[Tunkki]

Stevie Wonder - Early Classics

 

[Teacup]

Linkin Park soi nyt kovalla volumella ja toimii äärimmäisen hyvin. Olen elämäni aikana törmännyt vain pariin levyyn, joissa aivan kaikki kappaleet kolahtavat täysillä. Linkin Park kykenee tähän sekä Meteoralla että Hybrid Theorylla. Ainutalaatuinen saavutus. Täytekappaleista ei tietoakaan. Kummatkin levyt täyttä rautaa alusta loppuun. Laitoinpa soittolistalle vielä tuon vähemmälle huomiolle jääneen Reanimationinkin ja kyllä sekin toimii melkoisen pätevästi. Paras bändi, piste.

Kappaleita on vaikea rankata, mutta ykkösen pystyy silti mainitsemaan: Breaking the habit. Yli vuosi sitten Meteoran ensimmäisillä kuuntelukerroilla jo tuo yksi kappale pisti korvaan heti ja sitä tuli kulutettua todella ahkerasti. Ja edelleen toimii parhaalla mahdollisella tavalla. Huomasin vasta, että kyseinen kappale soi jo radioissakin - ovat siis muutkin huomanneet helmen. Tästä ei kappale parane.

I'll paint it on the walls
'Cause I'm the one at fault
I'll never fight again
And this is how it ends

 

[Moto]

Curen uusi aiheutti sen verran pahan curekärpäsen pureman, että kaikki hyllystä löytyvä materiaali on käynyt stereoissa lähihistoriassa. (Paitsi äklö remix-levy Mixed Up.)

Disintegrationin mahtipontinen haikeus potkii vuosi vuodelta paremmin ja tuo levy nousee kyllä jatkuvasti omassa "kaikkien aikojen albumi"-rankingissani. Ja aiemmin aika kökkönä pitämältäni Wild Mood Swingsiltäkin "löytyi" komea This Is A Lie, jonka kohdalla olen aiemmin ollut jotenkin kuuro...

Pitipä sitten laittaa tilaukseen vielä puuttuvista levyistä Three Imaginary Boys ja Pornography. Ajattelin täydentää kokoelmaani vasta sitten, kun Robert Smithin lupailemat uusintajulkaisut ilmestyvät, mutta kun sen sinkkujen b-puoli-boksinkin (soi kuulokkeissa juuri nyt) ilmestyminen kesti aika monta vuotta ensimmäisistä lupauksista, niin piti ottaa varaslähtö.

 

[stouni]

Itselläni nää biisit vaihtelee tiuhaan tahtiin omalla soittolistallani mutta tällä hetkellä soi Technicolourin - Endless niminen kappale.

-stouni-

 

[Pullamössö]

Oiskohan Bryan Adams ja Summer -69.

Summeeer oooou sixtiinain