Viestin lähetti cosmic_rodeo
Ketjun otsikostakin asiaa sen verran, että sain tänään käsiini Au Pairin demot Kuvia ja Ne. Hiemankos ovat hurjaa menoa, Tuomaala on nero.
Vahvistan ylläolevan. Käykää lataamassa netistä. Tosin Kuvia-demo kannattanee hankkia ihan levynä jo pelkästään kansilehdessä olevan Tuomaalan valokuvan takia...
Meillä ovat kesäkuussa soineet:
Arcanta: The Sacred And The Profane
Bändin ensimmäinen mini-cd oli hirveän epätasainen, mutta tällä toisella täyspitkällä sovituksiin on panostettu ja samalla on oikea ote löytynyt. Mahtipontista ja laulupainotteista - ja genrehän on...tuota...darkwave?
Ash: Meltdown
Hienon hieno rock- ja samalla poplevy. Näillä pojilla on totta vie melodiat hanskassa. Ei yhtään huonoa biisiä, eikä aiempaa rokkaavampi otekaan särje melodioiden tenhoa.
Black Tape For A Blue Girl: Mesmerized By The Sirens
Suomalaisittain mielenkiintoisin BTFABG-albumi Isä meidän -rukouksineen. Hieno levy muutenkin, bändin aika epätasaisesta 1980-luvun tuotannossa selvästi onnistunein teos.
Lisa Gerrard & Pieter Bourke: Duality
Lisa-tädin toinen "soololevy" tuli vihdoin mid pricena vastaan, joten maltoin tehdä sijoituksen. Eihän tämä mitään uutta tai yllättävää tarjoa, mutta varsin vaikuttavaa tunnelmointia Dead Can Dancen hengessä kuitenkin.
Lush: Split
Nimensä mukaisesti aika kaksijakoinen levy: toisaalta näppärää poppia (jollaisen pariin bändi tämän jälkeen kokonaan antautuikin), toisaalta taas eteeristä ja aika progressiivistakin kenkiintuijottelumusiikkia. Pitäisi kai hankkia ne vanhemmatkin levyt, sillä tuntuu bändiltä shoegaze-osastokin luontuvan.
Mercury Rev: Deserter's Songs
Ei ehkä ihan All Is Dreamin veroinen täysosuma, mutta samoista elementeistä rakennettu, varsin miellyttävä kokonaisuus. Massiivista, visuaalista poppia.
Mojave 3: Ask Me Tomorrow
Ensimmäinen kosketus tähän Slowdiven ydinhahmojen uudempaan bändiin. Vangitseva tunnelma on onneksi tallella, mutta nuo slide-kitarat ynnä muut roots-vaikutteet vaativat hivenen sulattelua. Yksi todellinen ässäbiisi (Mercy) pelastaa paljon.
Rajna: The Door Of Serenity
Rajnan aikaisemmat levyt ovat olleet periaatteessa mielenkiintoista, mutta pidemmän päälle vähän tylsää kilkuttelua. Tällä levyllä tunnelma on jotenkin hartaampi ja raskasmielisempi, ja lopputulos näin ollen myös parempi. Dead Can Dance -vaikutteet tosin ovat aika vahvoja...
Red House Painters: Down Colourful Hill
Ehdottomasti vauhdikkain ja rokkaavin kuulemani Painters-albumi, mikä ei kylläkään ole vielä paljon. Tempo ei laahaa ihan NIIN paljon, ja joissain biiseissä on jopa rummut. Helpommin sulavaa kuin bändin myöhäisempi materiaali.
Sixteen Horsepower: Folklore
Hurjiin ennakko-odotuksiin nähden hienoinen pettymys, sillä kyseessä on selkeä välityö. Puolet biiseistä on trad.-sävelmiä, ja omat biisitkin on toteutettu akustisesti - eli hieman kokeillen. Tunnelma on sopivan ahdistava, mutta ehkä vähän liiankin autenttinen. Syvän etelän meininkiä kun ei pohjolan asukki voi ihan täysin sisäistää...
Sol Invictus: Killing Tide
Neofolkin pioneeribändi kuulostaa itse asiassa tällä klassikkolevyllä aika epävireiseltä - laulu ja soittokin menevät sinnepäin - mutta kova paatos ja hyvät biisit pelastavat paljon. Ja kaipa bändin ominaissoundiinkin kuuluu tietty...eh...rosoisuus.