Sinänsä ihan hauska kappale itsetarkoituksellisine synaosuuksineen - ja ennen kaikkea melkoinen Sandra - Samantha Fox - Kim Wilde - Bonnie Tyler -akselin kasaritribuutti(?) nimeään (In the Heat of the Night + Touch Me) myöten.Taas pitää tulla hehkuttamaan Battle Beastia. Aivan huikea tämä uusi Touch in the Night. Tuo alun kasarifiilis saa karvat nousemaan pystyyn. Tämähän on ihan silkkaa poppia, mutta se on jumalauta soikoon sitä ainoata ja oikeata kasaripoppia!
Olen tainnut tuosta sanasen kirjoittaakin, mutta jatketaan silti. Minulle tuo toka levy oli pieni pettymys hienon debyyttilevyn jälkeen. Kyllähän se vieläkin toimii, mutta jää silti aika kauas tuosta ekasta. Ehkä vain odotin liikaa. Ja paskat, mulla on absoluuttinen maku. Keskinkertainen levy se Death&Decay vain on.Jotenkin olen onnistunut ylenkatsomaan Death Hawksin, suomalaisen, psykedeelisellä synkällä liekillä leikkivän rockbändin, mutta ei toi pöllömpää olekaan. Tuskin se kaupaksi menee, mutta mulle maistuu. https://www.youtube.com/watch?v=_L3yxnSdM34&hd=1.
Mä taas tykkään molemmista levyistä, toisella on deepimpää meininkiä, ykköslevy on kyllä hyvä myös. Taisit seota sen verran, että toi Death&Decayhan on niiden eka levy, kakkoslevy on nimikkolevy. Livenä on nähtävä kyllä, juu vittu. Olisivat olleet lämppäämässä Graveyardia (joka oli ihmeen paska, ehkä mixattu ihan perseelleen tai sitten olin väärässä paikassa) Turussa viime vuonna, mutta jätin lämppärin väliin, voi voi.Olen tainnut tuosta sanasen kirjoittaakin, mutta jatketaan silti. Minulle tuo toka levy oli pieni pettymys hienon debyyttilevyn jälkeen. Kyllähän se vieläkin toimii, mutta jää silti aika kauas tuosta ekasta. Ehkä vain odotin liikaa. Ja paskat, mulla on absoluuttinen maku. Keskinkertainen levy se Death&Decay vain on.
Livenä en ole vielä onnistunut näkemään. Lähden kyllä heti, jos kohdalle osuu. Kehuja olen kuullut.
Noinhan ne ovatkin joo. Tsekkasin vain nopeasti allmusicista levyjen nimet ja debyytillä ei ollut vuosilukua, joten se oli listattu jälkimmäisenä.Mä taas tykkään molemmista levyistä, toisella on deepimpää meininkiä, ykköslevy on kyllä hyvä myös. Taisit seota sen verran, että toi Death&Decayhan on niiden eka levy, kakkoslevy on nimikkolevy. Livenä on nähtävä kyllä, juu vittu. Olisivat olleet lämppäämässä Graveyardia (joka oli ihmeen paska, ehkä mixattu ihan perseelleen tai sitten olin väärässä paikassa) Turussa viime vuonna, mutta jätin lämppärin väliin, voi voi.