Kuuntelussa juuri nyt

[Kumielvis]

Se syvenee syksyllä- levy Ruger Hauerilta ja juuri nyt jokaiselle jotain- kappale. Tai no nyt soi Kings of Leonin Closer. Syysmusaa.

 

[Rod Weary]

JOY - Under the Spell of JOY meni juuri, heti perään saman bändin nimetön debyyttilevy. Aivan saatanan tiukkaa stoneria, hiukan psykedeliaakin seassa, kuten asiaan kuuluu. Taisi mennä ostoskeikan puolelle.

 

[ufon_kaakao]

Haley Westenra - Prayer https://www.youtube.com/watch?v=a69KFAdUhIk

 

[Janippa]

Gabriela Gunĉíková versioi Foo Fightersiä. Ei huhhuh, mimmi vetää aika järkyttävän kovaa ton biisin.

https://www.youtube.com/watch?v=_ySBIxOO-0k

Myös muita aika huikeita cover-vetoja tuolta naiselta löytyy.

 

[Scissors]

Slipknotin 5. The Gray Chapter julkaistiin tänään Suomessa. Itse sain kaveriltani ulkomaantuliaisena jo viikolla mutta vasta nyt aamulla olen kerennyt tutustumaan tuohon paremmin.

Hiljaiseksi vetää, on meinaan oikeasti aika kova levy kyseessä. Klassinen lätty, jossa mahdollisia sinkkulohkaisuja on niin paljon, ts. vaikea sanoa mikä kappale se tämän levyn lippulaiva sitten onkaan. Pari hempeämpääkin kappaletta, joita en ihan osaa kokonaisuuteen asettaa (jonkinlaista kokonaistarinaahan nää tällä yrittää kertoa), kuten esimerkiksi Killpop. Voimakkaita ralleja, tarttuvia melodioita ja melko vihaistakin menoa. 14 kappaletta, eikä niistä yksikään ole kyllä huono. Oma ehdoton suosikkini so far on jo aikoja sitten julkaistu ensilohkaisu The Negative One, hyvänä kakkosena intron jälkeen levyn käyntiin polkaiseva Sarcastrophe.

Mainittakoon nyt vielä että mitään Before I Forgetin tai Dualityn kaltaisia aivan tajunnanräjäyttäviä ralleja ei ensikuuleman perusteella ole. Mutta massiivinen kokonaisuus silti.

 

[Hank Edmund]

Slipknotin 5. The Gray Chapter julkaistiin tänään Suomessa. Itse sain kaveriltani ulkomaantuliaisena jo viikolla mutta vasta nyt aamulla olen kerennyt tutustumaan tuohon paremmin.

Hiljaiseksi vetää, on meinaan oikeasti aika kova levy kyseessä. Klassinen lätty, jossa mahdollisia sinkkulohkaisuja on niin paljon, ts. vaikea sanoa mikä kappale se tämän levyn lippulaiva sitten onkaan. Pari hempeämpääkin kappaletta, joita en ihan osaa kokonaisuuteen asettaa (jonkinlaista kokonaistarinaahan nää tällä yrittää kertoa), kuten esimerkiksi Killpop. Voimakkaita ralleja, tarttuvia melodioita ja melko vihaistakin menoa. 14 kappaletta, eikä niistä yksikään ole kyllä huono. Oma ehdoton suosikkini so far on jo aikoja sitten julkaistu ensilohkaisu The Negative One, hyvänä kakkosena intron jälkeen levyn käyntiin polkaiseva Sarcastrophe.

Mainittakoon nyt vielä että mitään Before I Forgetin tai Dualityn kaltaisia aivan tajunnanräjäyttäviä ralleja ei ensikuuleman perusteella ole. Mutta massiivinen kokonaisuus silti.

The Gray Chapteria tässä koko päivän kuunnelleena voin yhtyä mielipiteeseesi siitä että kova levy on kyseessä, en ihan ihan näin kovaa tavaraa osannut odottaa ja en noita The Devil In I ja The Negative One biisejä ollut kuunnellut aikaisemmin kuin kertaalleen. Mutta nyt kun tätä on tässä luukuttanut niin levy kasvaa kasvamistaan kerta toisensa jälkeen, erittäin toimiva kokonaisuus ja itselleni toimii mainiosti myös nuo "hempeämmät" kappaleet. Aika synkkä fiilis tässä levyssä on toisaalta, ja toisinaan helvetin vihainen. Loppuvuoden kovin albumi meikäläiselle, melkeinpä koko vuoden.

 

[aquanqua]

Bonobon legendaarinen "Days to Come"
Tämän hetken henkkoht suosikki Vaski - "Weightless ft. Beak Nasty"
ja ODESZAn "Say My Name (feat. Zyra)"

Hyvää yötä.

 

[Pavlikovsky]

Jerry Cantrell ja Boggy Depot. Vaikka AIC on lukeutunut aina suuriin suosikkeihin, niin Jerryn soolomatskut ovat jääneet hyvin vähälle huomiolle. Noh, asiaa korjataan ja varsin juurevaa rockiahan Jerry on takonut silloin kun Alice In Chains on ollut telakalla. Kyllä tässä Black Sabbathia, Alice In Chainsia ja grungeilua yhdistellään varsin onnistuneella lopputuloksella. Toivottavasti mies jatkossakin julkaisee soololevyjä, ikä on varmasti tuonut lisää särmää sävellyspensseliin.

 

[aquanqua]

DIVERSA - Live Again

huh-huh.

 

[Rod Weary]

Jerry Cantrell ja Boggy Depot.

Boggy Depot on ihan kelpo levy. Valitettavasti Degration Trip jää aika kauas BD:n tasosta. Vaikka allmusic väittäisi mitä.

 

[pehtoori]

Body Count - Talk Shit, Get shot

 

[Reznik]

Ghost Brigade: IV - One With The Storm

Heräsin vasta todellisuuteen jossa Jyväskylän poikain uusin levy julkaistiin jo viime perjantaina, joten spotify soimaan. Tutulta kuulostaa ainakin mikä ei kyllä yhtään huono juttu ole tässä kohtaa, muuta ei näin äkkiseltään osaa sanoa.

 

[Rinksu]

Ghost Brigade: IV - One With The Storm

Heräsin vasta todellisuuteen jossa Jyväskylän poikain uusin levy julkaistiin jo viime perjantaina, joten spotify soimaan. Tutulta kuulostaa ainakin mikä ei kyllä yhtään huono juttu ole tässä kohtaa, muuta ei näin äkkiseltään osaa sanoa.

Joo, menee itsellä Isolation Songsin rinnalle tämän bändin kärkiteokseksi. Musavuosi on ollutkin aika hiljainen itsellä, joten hienoa joku helmikin löytää tähän väliin. Biiseistä kolahtaa ehkä tämä eniten: The Knife.

 

[Rod Weary]

Musavuosi on ollutkin aika hiljainen itsellä, joten hienoa joku helmikin löytää tähän väliin.

Musavuosi on ollut ihan kiva meikäläisellä. Uusia tuttavuuksia on löytynyt ja helmiäkin siinä ohessa. Olen joitain tähänkin ketjuun poiminut. Palataan ehkä asiaan, kun vuotuinen saatananpalvaajamusiikkiäänestys on avattu, ja joku kotimainen heviturhake valitaan jälleen kerran vuoden parhaaksi levyksi, biisiksi, keikaksi ja videoksi.

 

[M10]

Täytyis tuohon Ghost Brigaden uuteen levyyn tutustua ennen itsenäisyypäivän keikkaa. Until Fear No Longer Defines Us on oma suosikkilevyni heiltä.

np. Anekdotenin Vemod. Ruotsalaiset ovat uutta levyään hioneet vuositolkulla, sais uusin progepläjäys tulla jo.

Anekdoten - The Flow

Boggy Depotille täältäkin peukku.

 

[Pavlikovsky]

Coco Montoya ja Dirty Deal nimeä kantava levy vuodelta 2007. Tyylikäs ja varsin kovan tason blueskitaristi tuo leveähkö mies Coco. Siitä todisteena se, että onpahan ko. herra käynyt John Mayallin Bluesbrekerseissa soittamassa, jonne ei ihan märkäkorvilla ole asiaa. Bluesissa märkäkorva on kovin suhteellinen käsite, koska tässä mennään rakkaudesta lajiin hautaan saakka. Dirty Deal jäljittelee bluesin perusoppeja hienoine kitaralurituksineen sekä taustalla melskaavien hammondien kautta, välillä mennään kovempaa ja välillä rytmi vähän putoaa eli ei mitään sinänsä uutta sekä mullistavaa. Ei sillä tosin väliä niinkään ole, perusasioista bluesissa usein on kyse, jokainen taituri vain tuo omat mausteensa soppaan haluamallaan tavalla.

 

[Rinksu]

Palataan ehkä asiaan, kun vuotuinen saatananpalvaajamusiikkiäänestys on avattu, ja joku kotimainen heviturhake valitaan jälleen kerran vuoden parhaaksi levyksi, biisiksi, keikaksi ja videoksi.

Niin musiikkimakujakin on niin monia ja kaikki meistä ei vain jaksa kuunnella jonkun Swanssin mikrofoniinpiereskelyä. Ei millään pahalla, mutta kun tunnut tämän tästä olevan täällä arvostelemassa muiden musiikkimakua.

 

[Saasta]

Primordialin huikean, uutukaisen levyn nimikkokappaleen, lisäksi on tullut toinenkin maistiainen nimeltään Come the Flood ja voi hyvä helvetti kun kolisee. Nyt kai ne odotukset on jo siellä tasolla että tässä tulee olemaan tämän vuoden paras levy. Harvoin näin täpinöissään enää nykyään on yhtään mistään musiikista.

 

[-Kantor-]

Primordialin huikean, uutukaisen levyn nimikkokappaleen, lisäksi on tullut toinenkin maistiainen nimeltään Come the Flood ja voi hyvä helvetti kun kolisee. Nyt kai ne odotukset on jo siellä tasolla että tässä tulee olemaan tämän vuoden paras levy. Harvoin näin täpinöissään enää nykyään on yhtään mistään musiikista.

Kuluvan vuoden osalta kevyesti odotetuin julkaisu omalla kohdallani, enkä näe ainoatakaan syytä miksei kyseessä tulisi olemaan ylivoimaisesti vuoden paras albumi. Varsinkin kun kuluva vuosi ei ole tarjonnut Solstafirin uutukaista lukuunottamatta edes yhtään 4,5 tähden albumia.

Ylipäinsä kun jotain metalligenreä miettii, niin siellä on se ylituotettu ja tukkoonahdettu harmaa massa joka kaikki kuulostaa toisiltaan. Ja sitten on Primordial, joka kuulostaa Primordialilta.

 

[aquanqua]

Fort Road - Fluke

 

[ufon_kaakao]

Ja sinä hetkenä ilman täytti Going to Californian sulosävelet

 

[Rod Weary]

Uutta vanhaa myöhäisten aikojen Pink Floydia tässä kuuntelen.

 

[M10]

Steely Dan - Royal Scam

Ei mene ko. bändin top kolmoseen levyissä, mutta hyvä lätty silti.

 

[Kumielvis]

Heikki Kuulaa on tullut nyt kuunneltua aika paljon kun kaveri kehui tota uutta levyä, on kyllä ollut melko jepa. Jäänyt mulla aiemmin vähä paitsioon Asan ja Pyhimyksen taakse, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

 

[Saasta]

Kuluvan vuoden osalta kevyesti odotetuin julkaisu omalla kohdallani, enkä näe ainoatakaan syytä miksei kyseessä tulisi olemaan ylivoimaisesti vuoden paras albumi. Varsinkin kun kuluva vuosi ei ole tarjonnut Solstafirin uutukaista lukuunottamatta edes yhtään 4,5 tähden albumia.

Ylipäinsä kun jotain metalligenreä miettii, niin siellä on se ylituotettu ja tukkoonahdettu harmaa massa joka kaikki kuulostaa toisiltaan. Ja sitten on Primordial, joka kuulostaa Primordialilta.

Allekirjoitan melkein kokonaan. Tämä uusi Sólstafir ei tosin ole minulle vielä täysin auennut. Ihan "perinteiselle" Sólstafirillehan tuo kyllä kuulostaa, joten varmaan pitää vielä jokunen kerta koluta läpi ennen kaiken irti saamista. Tällä hetkellä paras tuotos jota olen itse päässyt tälle vuotta kuuntelemaan on Slave's Maskin Soak kaoS joka sekin kyllä edustaa metalligenreä ainakin jossain määrin. Loistava levy tämä on vaikka taitaa kyllä irlantilaiset pudottaa nämä mualiman navan ukot kakkossijalle minun listallani. Ja kukapa ei sitä tärkeimpänä listana pitäisikään.

Ja kuuntelussa nyt sitten tämän innoittamana se Sólstafirin Ótta.