Pitänee varmaan jossain vaiheessa alkaa täydentämään levyhyllyäni Värttinän levyillä, koska onhan tämä Taidetta ja nimenomaan isolla t-kirjaimella. Mitä enemmän bändin tuotantoa kuuntelee, sitä pahemmin siihen addiktoituu.
Tämäkin kappale kuului lapsuuteni soundtrackiin, sillä faija oli nauhoittanut tämän biisin jollekin c-kasetille ja sen vuoksi biisiä tuli kuultua usein kotosalla.
Ismo Alangon Lempilevyt-jaksosta by Levykauppa Äx eksyi sitten spottarin soittimeen tämä, jota en ole vissiin koskaan kuunnellut läpi. Onhan tämä ihan timanttinen.
Taas on tullut vietettyä "jonkin" aikaa youtubessa vanhoja, osin jopa unohdettuja biisejä kuunnellessa. Tuossa täysin empiirisessä tutkimusmatkassa tuli sitten törmättyä tähän kappaleeseen, johon tulin ensimmäisen kerran törmänneeksi joskus 1990-luvun loppupuolella, kun se soi radiossa.