Anima In Fiamme: Sub Occasum Solis
Italia on maa, joka tuntuu synnyttävän koko ajan uusia, mielenkiintoisia neoklassisen ja folkin saralla operoivia bändejä. Hieno debyytti, vaikka sovitukset ovatkin välillä turhan askeettisia.
Ashram: Ashram
Toinen saman saran eteläitalialainen tulokas. Tykkään tästä oikeastaan vielä enemmän, sillä klassisen musiikin sävyjä on annosteltu runsaammalla kädellä. Yksi parhaista kuulemistani esikoislevyistä pitkiin aikoin.
Black Tape For A Blue Girl: koko tuotanto
Joulunaika on parhaimmillaan hämärän, hiljaisuuden ja levon aikaa. Black Tape For A Blue Girlin levyt ovat mitä parhainta virittäytymismusiikkia näihin tunnelmiin. Tai ainakin parempaa kuin Mamban joululaulut.
Der Blutharsch: Der Sieg Des Lichtes Ist Des Lebens Heil!
Itävaltalaisen bändin levy, joka käynnistyy Georg Malmsten -samplella ei voi olla huono! Asiantuntijat pitävät tätä levyä bändin parhaana, ja taidan taipua olemaan samaa mieltä. Jylhää militaarimusiikkia.
CMX: Aion
Kehuttu pystyyn, eikä syyttä. CMX tuntuu pystyvän uudistumaan vielä tässä vaiheessa uraansa, ja kaiken lisäksi onnistuvan siinä erinomaisesti. Hieno levy. Kuin Dinosaurus Stereophonicuksen parhaat puolet kompaktissa paketissa.
Death In June: The Wall Of Sacrifice
Noin neljäs DIJ-levy, joka on tänä syksynä ollut tehokuuntelussa. Syyllinen tähän on levy-yhtiö Tesco, joka on uudelleenjulkaissut näitä hankalasti saatavilla olleita klassikoita. Tällä vuoden 1989 levyllään DIJ onnistui yhdistämään melukollaasit ja askeettisen folkpoppinsa lähes parhaalla mahdollisella tavalla.
Elijah's Mantle: Legacy Of Corruption
Tämän bändin taisin varustaa "pitääpä tutustua" -merkinnällä jo 1990-luvun puolivälissä, mutta ensimmäinen levy tuli hankittua vasta tänä syksynä. Positiivinen tuttavuus, mutta lauluosuudet korvaava Baudelairen runojen lausuminen alkaa pidemmän päälle kyllästyttää... Luulen bändin tehneen parempiakin levyjä.
Raison D'etre: Requiem For The Abandoned Souls
Dark ambientin mestarin uutuus. Hyvä levy, mutta ei ainakaan vielä parin kuuntelun jälkeen nouse klassikkoasemaan. Jatkaa tyyliltään edeltäjänsä viitoittamalla tiellä.
Ride: Going Blank Again
Kirjastosta vähin odotuksin lainattu brittipoplevy 90-luvun alusta yllätti erittäin positiivisesti. Harvinaisen tasainen ja moni-ilmeinen kokonaisuus, ja mukana sopivasti shoegaze-henkeä. Tähän bändiin täytyy tutustua tarkemmin.
Zoar: Clouds Without Water
Tämä houkutteli Dead Can Dance -yhteyksillään, eikä kokeilijan tarvinnut pettyä. Vaikuttavaa ja tyylikästä musiikkia, jonka sijoittaminen mihinkään tiettyyn kategoriaan on hankalaa.