Luulin teininä, että lopetan rokettirollin kuuntelun viimeistään nelikymppisenä. Minäkin olin väärässä. Tänäkin päivänä on lukemattomia hienoja uusia bändejä ja artisteja, joiden terävin kärki muistetaan 50 vuoden päästä ihan samalla tavalla kuin nuo mainitsemasi. Parasta musiikissa on se, että klassikkoja syntyy koko ajan lisää. Ne vain tunnustetaan klassikoiksi ajan myötä. Hall of Fame saa ihan takuuvarmasti uusia nimiä tulevaisuudessakin. Olet kamalan ahdasmielinen. Ihan kuin edesmennyt faijani.Veikkaanpa, että vielä 50 vuoden päästä, jos ihmissuku vielä silloin on voimissaan, kuunnellaan Beatlesia ja Hendrixiä ja Zeppeliniä. Näitä tämän päivän uusia artisteja tuskin kuunnellaan, tuskin edes muistetaan.
Tiedän, ja olen ylpeä siitä. Kiitos!Olet kamalan ahdasmielinen.
Pistää ihmettelemään miksi nykyisin tehdään niin saatanan paskaa musiikkia. Haluavatko ihmiset kuunnella sitä? Luulevatko muusikot, että ihmiset haluavat kuulla sitä? Luulevatko muusikot, että radiot haluavat soittaa sitä? Haluavatko - herra paratkoon - muusikot oikeasti tehdä sellaista???
Veikkaanpa, että vielä 50 vuoden päästä, jos ihmissuku vielä silloin on voimissaan, kuunnellaan Beatlesia ja Hendrixiä ja Zeppeliniä. Näitä tämän päivän uusia artisteja tuskin kuunnellaan, tuskin edes muistetaan. Tai ehkä nykyiset teinit pistävät eläkepäivillään Anna Abrööta tai Lauri Tähkää tai Justiina Piiperiä soimaan ja fiilistelevät nuoruuttaan. Mistäs sen varmaksi tietää.
Ero nykyajan kompressoituun, autotunetettuun ja laskukoneella sävellettyyn soittolistapaskaan on kerrassaan järkyttävän suuri. Pistää ihmettelemään miksi nykyisin tehdään niin saatanan paskaa musiikkia. Haluavatko ihmiset kuunnella sitä? Luulevatko muusikot, että ihmiset haluavat kuulla sitä? Luulevatko muusikot, että radiot haluavat soittaa sitä? Haluavatko - herra paratkoon - muusikot oikeasti tehdä sellaista???
Ihan vain kostoksi disinformaatiosta laitankin seuraavaksi soimaan Peter Gabriel Plays Live (se koko setti, ei se torso).Ja kun kerran tuosta Loudness Warista tuli avauduttua niin vertailun vuoksi kuuntelussa se kaikkien aikojen live, eli:
Pink Floyd:Pulse
Ihan vain kostoksi disinformaatiosta laitankin seuraavaksi soimaan Peter Gabriel Plays Live (se koko setti, ei se torso).
Ja uskaltaisin kyllä väittää, että ihan sellaista objektiivisesti ajateltuna paskaa musiikkia tehdään prosentuaalisestikin enemmän nykyisin. Siis ihan laskelmoitua paskaa.
Topi Sorsakosken tulevalta ja viimeiseksi jääneeltä albumilta on julkaistu toinen single nimeltään viimeiseen korttiin, http://www.youtube.com/watch?v=3j5bxCsUAds.
Biisin taustalla olleet Jonne Aaron ja Vexi Salmi ovat kyllä tässä tehneet loistavaa työtä ja Topin tulkinta koskettaa suuresti.
Laskelmoidun paskan määrä on aina ollut korkea. Musiikin historiaan edes pintapuolisesti tutustumalla huomaa heti, että joka ainoa trendiltä haiskahtava asia on lypsetty kuiviin ja kupattu. Studioon on raahattu kaiken maailman kuppiloista bongattuja narttuja ja orheja, joiden toivotaan osuvan joka toiseen nuottiin. Teineiltä rahat pois.Ja uskaltaisin kyllä väittää, että ihan sellaista objektiivisesti ajateltuna paskaa musiikkia tehdään prosentuaalisestikin enemmän nykyisin. Siis ihan laskelmoitua paskaa.
Albumimitan kasvaminen 40 minuutista yli 70 minuuttiin aiheuttaa sen, että yhdelle albumille mahtuu enemmän täytebiisejä. Kun nykyisin pyritään kahteen hittiin per levy ja loput on täytettä, niin lyhyellä albumilla on näin ollen 8 biisiä paskaa ja pitkällä 14.
Niin. Ja se oli aika jännää, kun jotkut Beatlesit ja muut teki sen 2-3 levyä vuodessa ja ne oli kannesta kanteen silkkaa asiaa. Ihan klassikkokamaa, subjektiivisesti ja objektiivisesti. Nykyisin odotellaan menestyvien ja kehuttujen bändien levyjä 5-6 vuotta ja sitten niissä on 15 biisistä 2 hyvää.Mutta bändi saattoi tehdä kolmekin levyä vuodessa, kun nykyisin tehdään yksi levy kolmessa vuodessa.
Vai voisiko yksinkertaisesti olla, että Beatlesin melodiat vain ovat niin paljon parempia?Eihän tuolla ikinä tule olemaan sellaista maailmanlaajuista seuraajistoa kuin Beatlesilla oli koska yksinkertaisesti valinnanvaraa on niin paljon enemmän.
No tuo nyt on sellainen raha- ja kriitikkoansa, kevyt rock diipadaapalyriikoilla.Vai voisiko yksinkertaisesti olla, että Beatlesin melodiat vain ovat niin paljon parempia?
Tämä on juuri vähän sitä "muistojen kultaantumista" mistä puhuin. Kun menee tarpeeksi aikaa, tuntuu menneiden vuosikymmenten radiosoittomusiikki paljon syvällisemmältä ja ainutlaatuisemmalta.Siitä huolimatta ihan varmasti 30 vuoden kuluttua kuunnellaan menneisyyttä haikeasti muistellen jotain Policea, U2:ta, REMiä, Radioheadia, Metallicaa, Faithlessia, DJ Shadowta ja kirotaan kuinka nykyään ei enää tehdä kunnon musiikkia kaikki on vaan sitä poppia kun ihan oikeasti voisi helposti vaihtaa sieltä novalta radiohelsingille.
Muutaman kerran olen yrittänyt kuunnella sen levyjä, kahta eri. Viimeistään kolmanteen biisiin olen nukahtanut. Saakeli, Bon Jovin ja Scorpionsin balladeissakin tapahtuu enemmän. Tylsä, tylsempi, Coldplay.Todistusaineistona esitän Coldplayn.
Vai voisiko yksinkertaisesti olla, että Beatlesin melodiat vain ovat niin paljon parempia?
Oli se toki sitäkin, mutta oli se myös hyvä rockbändi. Neljä nuorta miestä, jotka sävelsivät, esittivät ja äänittivät materiaalinsa ihan itse. Ilman autotuneja ja kompressointia ja muuta keskinkertaistamista.Ei. Ei voisi. Beatlesin melodiat olivat aikanaan toki hyviä ja ennenkaikkea ennenkuulemattomia, mutta Beatles oli ennenkaikkea massoja puoleensa vetävä ilmiö, jolle oli sosiaalinen tilaus ja joka vapautti aikansa nuorison vanhemman ikäpolven konservatiivisen ajattelun ja median säännöstelyn kahleista.