Kuuntelussa juuri nyt

[Nume]

Eräs kaverini kuuntelee Beatlesia aika paljon ja nyt se on kyllä alkanut iskemään muhunkin, hyvää ja "kevyttä" musiikkia, tähän samaan fiilikseen on uponnut myös Franz Ferdinand!

 

[hannes_ko]

Ja uskaltaisin kyllä väittää, että ihan sellaista objektiivisesti ajateltuna paskaa musiikkia tehdään prosentuaalisestikin enemmän nykyisin. Siis ihan laskelmoitua paskaa.

Laskelmoidun paskan määrä on aina ollut korkea. Musiikin historiaan edes pintapuolisesti tutustumalla huomaa heti, että joka ainoa trendiltä haiskahtava asia on lypsetty kuiviin ja kupattu. Studioon on raahattu kaiken maailman kuppiloista bongattuja narttuja ja orheja, joiden toivotaan osuvan joka toiseen nuottiin. Teineiltä rahat pois.

Esimerkiksi rock n' roll oli täysin kaupallisten tahojen jollei keksimä, niin ohjaama ilmiö 50-luvulla. Bändejä perustettiin, kappaleita tehtiin ja studioon mentiin pelkästään taloudellisista syistä. Levyjä tehtiin halvalla ja paljon, ja toivottiin, että joku menee listoille. Artistilla ei juuri ollut sanottavaa siitä, mitä hän levyttää. Tehtiin bobbyvintoneita ja muita, täysin selviä tuotteita ilman mitään taiteellista ambitiota. Elvis laitettiin kekkuloimaan elokuviin taaloja takomaan. Koko ilmiöstä yritettiin lypsää kaikki mahdollinen, kunnes seuraava osuu kohdalle...

... ja kun sitten tuli soul-buumi, niin Jenkkilään nousi hittitehtaita, jotka etsivät, imivät kuiviin ja heittivät menemään menemään liukuhihnalta artisteja, joille tehtiin hikipajoissa tuntipalkalla kappaleita levytettäväksi. Rojaltit luonnollisesti firmalle.

Albumimitan kasvaminen 40 minuutista yli 70 minuuttiin aiheuttaa sen, että yhdelle albumille mahtuu enemmän täytebiisejä. Kun nykyisin pyritään kahteen hittiin per levy ja loput on täytettä, niin lyhyellä albumilla on näin ollen 8 biisiä paskaa ja pitkällä 14.

Mutta bändi saattoi tehdä kolmekin levyä vuodessa, kun nykyisin tehdään yksi levy kolmessa vuodessa. Studioaikaa oli jokus ennen Herra Pippuria ja tavisbändeillä senkin jälkeen käytössä pari viikkoa, eikä materiaalista mitään tietoa. Levyjä piti puskea markkinoille, jotta nimi ei unohdu siinä kierrossa, joka tuolloin pop-taivaalla oli. Bändi, joka eli vanhemmaksi kuin 5 vuotta, oli veteraanisarjaa. Kun materiaalia ei muuten olut, mutta uudella levyllä oli puolen vuoden jälkeen jo kiire, levytettiin jameja, covereita ja muuta roskaa.

Televisioon tehtiin bändejä, joille mietittiin sitten musiikkia. Tai sitten televisioon tehtiin musiikkia, ja kun musiikki alkoi menestyä, perustettiin bändi sitä esittämään. Perustettiin superkokoonpanoja, joilla harvoin oli mitään sanottavaa, mutta joiden levyt myivät hyvin...

Ei nykypäivän menossa ole mitään uutta.

 

[Evil]

Mutta bändi saattoi tehdä kolmekin levyä vuodessa, kun nykyisin tehdään yksi levy kolmessa vuodessa.

Niin. Ja se oli aika jännää, kun jotkut Beatlesit ja muut teki sen 2-3 levyä vuodessa ja ne oli kannesta kanteen silkkaa asiaa. Ihan klassikkokamaa, subjektiivisesti ja objektiivisesti. Nykyisin odotellaan menestyvien ja kehuttujen bändien levyjä 5-6 vuotta ja sitten niissä on 15 biisistä 2 hyvää.

 

[Ted Raikas]

Nykyään on musiikissa se ongelma, että rokkia on tehty viitisen vuosikymmentä ja metallimusiikissakin on jo useampi vuosikymmen takana. Siihen on mahtanut tosi paljon kaikkea ja sikäli pyörän keksiminen uudelleen on vaikeata. Kaikkea verrataan johonkin aiempaan, eli ollakseen todella innovatiivinen, vaaditaan paljon ja siltikin kyse on pitkälti varioinnista ja eri vaikutteiden yhdistämisestä. Täysin uudelta kuulostavat jutut on harvassa.

Sitten toisaalta aika kultaa muistot ja ehkä omana aikanaan jonkun mielestä Beatlesit, Rollarit ja Floydit on polkeneet paikallaan tai tehneet rasittavaa kertakäyttökamaa. Usein todellinen arvo putkahtaa esiin vasta myöhemmin. Tällä en siis meinaa, etteikö esim. nuo kolme yhtyettä olisi olleet parhaimmillaan aivan saamarin uuttaluovia ja innovatiivisia.

Yksi ongelma on ehkä myös se, että musiikkiteollisuus on tehokkaampaa, mikä tarkoittaa sitä, että nykyään on helpompi päästä levyttämään kuin joskus ennen. Silloin jyvät erottui akanoista ja kaikkein lahjakkaimmat pääsivät levyttämään. Takuulla monenlaisia yrittäjiä ja virittäjiä on ollut silloinkin, mutta kun ei ollut nettiä ja niin laajaa mediaa, niin eivät ne päässeet esiin ja sitä kautta taltioituneet.

Erityisesti tämä ongelma korostuu itselleni erittäin rakkaassa elektronisessa musiikissa. Nykyään on sen verran tehokkaat tietokoneet ja kehittyneet ohjelmat, että kuka tahansa oman elämänsä dj voi värkätä musiikkia ja levittää sitä netin kautta ja kenties julkaistakin. Musiikin teosta on tullut liiankin helppoa, että lahjattomuudetkin voivat jotain tuubaa väkertää kasaan. Vielä 90-luvullakin elektronisen musiikin tekeminen vaati enemmän kärsivällisyyttä ja perehtymistä, että niin paljon roskaa ei päässyt ilmoille (vaikka 90-luvulla voidaan sanoa konemusiikin sontakauden alkaneen). Aiemmista vuosikymmenistä kun puhutaan, niin tekijöitä oli vielä vähemmän, mutta laatu oli huomattavasti parempaa. Silloin saadakseen haluamiaan ääniä, joutui oikeasti näkemään vaivaa ja miettimään juttua.

Eli soittimien ja musiikintekosoftien yleistyminen ja halpeneminen sekä laajentuneet mediakanavat on auttaneet keskinkertaisuuksien pulpahtamisen pintaan. Ihan yhtä lailla niitä on kuitenkin aina ollut.

 

[vilpertti]

Toisaalta jollain Beatlesilla oli niin kauhean helppoa. Musiikissa keksittiin yksi uusi genre, ja olemalla siinä erinomainen sai koko maailman polvilleen. Nykyään musiikki on pirstaloitunut tuhansiin genreihin joista joillain kymmenillä on yhtälaisesti kaupallista ja taiteellista potentiaalia. Otetaan esimerkiksi 90-luvulta trip hop, joka toi musiikkiin jotain ihan uutta ja jonka uranuurtaja-artisteja ylistävät about kaikki jotka musiikista ovat ikinä mitään tajunneet. Eihän tuolla ikinä tule olemaan sellaista maailmanlaajuista seuraajistoa kuin Beatlesilla oli koska yksinkertaisesti valinnanvaraa on niin paljon enemmän.

Siitä huolimatta ihan varmasti 30 vuoden kuluttua kuunnellaan menneisyyttä haikeasti muistellen jotain Policea, U2:ta, REMiä, Radioheadia, Metallicaa, Faithlessia, DJ Shadowta ja kirotaan kuinka nykyään ei enää tehdä kunnon musiikkia kaikki on vaan sitä poppia kun ihan oikeasti voisi helposti vaihtaa sieltä novalta radiohelsingille.

 

[Evil]

Eihän tuolla ikinä tule olemaan sellaista maailmanlaajuista seuraajistoa kuin Beatlesilla oli koska yksinkertaisesti valinnanvaraa on niin paljon enemmän.

Vai voisiko yksinkertaisesti olla, että Beatlesin melodiat vain ovat niin paljon parempia?

 

[vilpertti]

Vai voisiko yksinkertaisesti olla, että Beatlesin melodiat vain ovat niin paljon parempia?

No tuo nyt on sellainen raha- ja kriitikkoansa, kevyt rock diipadaapalyriikoilla.

Todistusaineistona esitän Coldplayn.

 

[Ted Raikas]

Siitä huolimatta ihan varmasti 30 vuoden kuluttua kuunnellaan menneisyyttä haikeasti muistellen jotain Policea, U2:ta, REMiä, Radioheadia, Metallicaa, Faithlessia, DJ Shadowta ja kirotaan kuinka nykyään ei enää tehdä kunnon musiikkia kaikki on vaan sitä poppia kun ihan oikeasti voisi helposti vaihtaa sieltä novalta radiohelsingille.

Tämä on juuri vähän sitä "muistojen kultaantumista" mistä puhuin. Kun menee tarpeeksi aikaa, tuntuu menneiden vuosikymmenten radiosoittomusiikki paljon syvällisemmältä ja ainutlaatuisemmalta.

Esim. The Beatles ja Rolling Stones oli omana aikanaan mainstream-musiikkia ja nuorison musiikkia, joita vanhempi polvi piti varmasti silkkana mölyämisenä. Nykyään noita pidetään rock-musiikin mittarina. Yleisesti ottaenkin 60- ja 70-luvun musiikilla on nyt sellainen status, jota sillä ei välttämättä aikoinaan ollut. Vaikka progeakin pidetään jonkinlaisena ug-rokkina, niin monet 70-luvun progepumput oli hyvinkin tunnettuja ja suosittuja yhtyeitä, joiden levyt myi hyvin ja varmasti soi radiossakin. Esim. ELP, Genesis, Pink Floyd ja Yes on tuollaisia. Nyt noiden kuuntelijoita helposti pidetään jonain erikoisina tyyppeinä (puhumattakaan siitä, että moni progen kuuntelija pitää itseään jonain marginaalimusiikin ystävänä), vaikka 70-luvulla se olisi ollut ihan tavallista.

Summa summarum. Kaikkina aikoina on tehty ja tehdään loistavaa musiikkia, niin myös nyt tällä vuosituhannella. On silkkaa paskapuhetta, että hyvää ja taidokasta sekä suurella tunteella tehtyä tavaraa ei tulisi.

 

[Evil]

Todistusaineistona esitän Coldplayn.

Muutaman kerran olen yrittänyt kuunnella sen levyjä, kahta eri. Viimeistään kolmanteen biisiin olen nukahtanut. Saakeli, Bon Jovin ja Scorpionsin balladeissakin tapahtuu enemmän. Tylsä, tylsempi, Coldplay.

 

[Freddie Freeloader]

Vai voisiko yksinkertaisesti olla, että Beatlesin melodiat vain ovat niin paljon parempia?

Ei. Ei voisi. Beatlesin melodiat olivat aikanaan toki hyviä ja tuolloin ennenkuulemattomia, mutta Beatles oli ennenkaikkea massoja puoleensa vetävä ilmiö, jolle oli sosiaalinen tilaus ja joka vapautti aikansa nuorison vanhemman ikäpolven konservatiivisen ajattelun ja median säännöstelyn kahleista.

Tänä päivänä kenttä on ihan toisenlainen, kuka tahansa voi periaattessa saada käsiinsä minkä tahansa maailmassa tehdyn taltioinnin, jos sen tekijä niin haluaa.

 

[Evil]

Ei. Ei voisi. Beatlesin melodiat olivat aikanaan toki hyviä ja ennenkaikkea ennenkuulemattomia, mutta Beatles oli ennenkaikkea massoja puoleensa vetävä ilmiö, jolle oli sosiaalinen tilaus ja joka vapautti aikansa nuorison vanhemman ikäpolven konservatiivisen ajattelun ja median säännöstelyn kahleista.

Oli se toki sitäkin, mutta oli se myös hyvä rockbändi. Neljä nuorta miestä, jotka sävelsivät, esittivät ja äänittivät materiaalinsa ihan itse. Ilman autotuneja ja kompressointia ja muuta keskinkertaistamista.

 

[Freddie Freeloader]

Oli se toki sitäkin, mutta oli se myös hyvä rockbändi. Neljä nuorta miestä, jotka sävelsivät, esittivät ja äänittivät materiaalinsa ihan itse. Ilman autotuneja ja kompressointia ja muuta keskinkertaistamista.

Autotunet ja kompressoinnit voidaan jättää ulos tästä keskustelusta saman tien. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että nykyään julkaistaan paljon enemmän "keskinkertaista" (lue: paskaa) materiaalia kuin Beatlesin aikoihin, mutta se johtuu juuri siitä, että julkaisukynnys on madaltunut niistä ajoista aivan toiselle tasolle.

Periaatteessa kilpailu on koventunut, kun on tullut lisää joukkueita, mutta valtaosa näistä joukkueista pelaa alasarjoissa. Se ei silti tee Beatlesista maailmanhistorian parasta joukkuetta nyt ja aina, vaan kehitys menee eteenpäin myös musiikin saralla.

 

[Monipuolisenhuono]

Intensiivisessä kuuntelussa Joe Bonamassan tuotantoa, seuraavaksi takaisin Mastodonin pariin.

 

[Hockey 24/7]

Muistin kaukaisista koloista tuli bändi mieleen ja nimen omaan tämä levy: Magnum- In A Storytellers Night.
Isoveikan Pioneerin LP soittimella salaa kuuntelin, koska ei kersalla lupaa ole vinyyliin koskea naarmuttaa sen vielä saatana. Aivan loistava levy on tuo. Hyvää biisiä toisen perään, eikä ole vain ajan kultaamaa muistoa tuo kehuskelu.

Pari maistiaista: Just Like An Arrow ja Nimikko biisi On A Storytellers Night

Huh Nostalgiaa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tommi Liimatta ja Uskis On Mun Bestis. Jeesuksestakin on 70 % vettä.

 

[-OO-]

Muistin kaukaisista koloista tuli bändi mieleen ja nimen omaan tämä levy: Magnum- In A Storytellers Night.
Isoveikan Pioneerin LP soittimella salaa kuuntelin, koska ei kersalla lupaa ole vinyyliin koskea naarmuttaa sen vielä saatana. Aivan loistava levy on tuo. Hyvää biisiä toisen perään, eikä ole vain ajan kultaamaa muistoa tuo kehuskelu.

Kannattaa muuten kuunnella Magnumilta tämä uusinkin albumi The Visitation, homma nimittäin toimii hyvin vieläkin. Kerta kaikkiaan erinomainen levy minun mielestäni.

Ja myös noilta laulaja Bob Catleyn soololevyiltä löytyy paljon hyviä biisejä.

Laitetaan tähän vielä jokunen maistiainen:
Magnum - Doors to nowhere
Magnum - Spin like a wheel
Bob Catley - Dreams
Bob Catley - My America


EDIT: Minulla muuten oli kuuntelussa ennen kuin aloin noita Magnumin ja Catleyn biisejä etsimään vähän samantyylinen bändi, eli Praying Mantis. Vanha bändi tuokin joka teki pari vuotta sitten erinomainen hyvän levyn nimeltään Sanctuary. Tässä yksi esimerkki tuolta levyltä:
Praying Mantis - In time

 

[tinkezione]

Norjalainen Leprous tarjoilee Pain of Salvation/King Crimson/Opeth -henkistä progemetalli-avantgardeilua. 20-26 -vuotiaista (lue: genreen nähden varsin nuorista) muusikoista koostuva sakki tarjoilee hyvinkin hiottua ja "kehittyneesti" soviteltua äänimaisemaa ja ex-Emperor Ihsahn kuittasikin nämä sällit taustabändikseen taannoisille soolokeikoilleen. Toki Ihsahn myös vierailee levytyksillä. Sensorylle levytetty Tall Poppy Syndrome (2009) ja InsideOut Musicille levytetty Bilateral (2011) ovat kummatkin mitä suurimmassa määrin tutustumisen arvoisia, jos tämän sorttinen musiikki sattuu kiinnostamaan. Itse olin varsinkin taannoisesta liveannista Kööpenhaminan Denmark Rock Festivalilla erityisen lujasti puulla päähän lyöty.

Muutama näyte juutubesta:
Passing
Fate
Mb. Differentia
Phantom Pain (live)

 

[Rinksu]

Aika mukavalta kuulostavaa musiikkia tuo Leprous. täytyykin ottaa tarkempaan tarkasteluun. Toimii tosiaan tällaiselle POS/Opeth-fanille.

****

Ja kuuntelussa nyt upea suomenkielinen klassikko, eli
Juice Leskinen Slam:Ajan Henki

Mussoliini perusdiini
Puolet meidän klaanista, löytyy Vatikaanista!
Se on gregoriaanista!

Tähän riimittelyyn en kyllästy ikinä.

 

[turo-urpo]

Norjalainen Leprous

Pitää jossain vaiheessa tutustua tarkemmin. Vaikutti ihan mukavan kuuloselta parin biisin perusteella, vaikken mikään valtakunnan suurin Opeth ja PoS fani olekkaan. Kyseiset esikuvat paistaa aika selvästi läpi, mutta ei häiritsevästi kuitenkaan.

Nyt kuuntelussa on "kauan odotettu" Insomniumin uusin.

 

[Evil]

Larry Wallis - Police Car. Liveversio. Varmasti maailman ekaksi paras rokkikappale ainakin.

 

[M10]

Grammy-ehdokkuudenkin aikanaan saanut Tribe Called Quest - The Love Movement

Hienoo, hienoo matskuu.. Q-Tip on laadun tae.

 

[Teddy_H]

Kanadan Lennu teki muinoin melko timanttisen levyn: Leonard Cohen - I'm your man.

Levyn nimikkoraita youtubessa

 

[Benn]

Korn ft. Skrillex & Kill The Noise - Narcissistic Cannibal

\,..,/

 

[Rinksu]

Eppu Normaali - Hatullinen Paskaa

Muhun puree ja on aina purrut Mikko Saarelan aikainen rääväsuu-eput paremmin kuin tuo myöhempien aikojen "suomalaisten tunteiden tulkki"-osasto.

Ja tähän ei kyllästy koskaan:
Niilo Yli-Mainio
"Jee, jee, Jeesus armahda, jee, jee, meitä puutteessa.."

 

[aceman81]

Muistoja vuosikymmenen takaa, Passionworks - Beating his children

http://www.youtube.com/watch?v=9TAFmkVLMfQ

Saman bändin fiilistelyä samoilta vuosilta, Prisoner

http://www.youtube.com/watch?v=v3h8xo-XV2Q