On, on. Paha Maa nimenomaan on loistava, mutta kaikista paras on Maa On Voimaa. Pikku Enkelikin on, jo pelkästään Talo Meren Rannalla -biisin vuoksi.Kauko Röyhkän tuotantoa. Tuoreinta lättyä pyörittelin koko päivän krapulamusana ja nyt sit Mielummin Vanha Kuin Aikuinen-lättyä. Hakekaa pois alelaareista, sillä mukana myös mainio Paha Maa-ep. Pikku Enkelin kaivoin myös hyllystä jo valmiiksi. Kake on kunkku!
Heräsi kiinnostus. En ole mitään KC-taltiointeja katsellut. Hienoa olisi nähdä, millaista on livemeno. Riippuu tosin paljon siitäkin, että millaista on setti. Osa bändin tuotoksista on kyllä sellaisia, ettei jaksa kuunnella sitten mitenkään. Kammottavia poikkitaiteellisia kyhäelmiä. 60-luvun loppu ja 70-luku tarjosi kyllä orkesterilta upeita albumeja ja biisejä. Tosiaan uudempi materiaali ei ole tehnyt oikein minkäänlaista vaikutusta. Paitsi tympimisreaktion.King Crimson, Eyes Wide Open -dvd. Japanian keikka vuodelta 2003.
Heräsi kiinnostus. En ole mitään KC-taltiointeja katsellut. Hienoa olisi nähdä, millaista on livemeno. Riippuu tosin paljon siitäkin, että millaista on setti. Osa bändin tuotoksista on kyllä sellaisia, ettei jaksa kuunnella sitten mitenkään. Kammottavia poikkitaiteellisia kyhäelmiä. 60-luvun loppu ja 70-luku tarjosi kyllä orkesterilta upeita albumeja ja biisejä. Tosiaan uudempi materiaali ei ole tehnyt oikein minkäänlaista vaikutusta. Paitsi tympimisreaktion.
No ok, ehkä oli turhan härskisti sanottu minulta. =) Ei vaan jotenkin nuo Thrakit ja Construktion of Lightit tahdo pudota sitten millään. Liian rujoa (hyvän sanan löysit) ja jotenkin ylikikkailevaa ääriteknistä juttua... no ehkä pitäisi yrittää vielä uudelleen joku päivä....mutta 90-luvulla julkaistu Thrak sekä 2003 julkaistu The Power to Believe ovat ainakin omasta mielestäni upeita teoksia kaikessa rujossa kolkkoudessaan ja niiden nimittäminen "poikkitaiteelliseksi kyhäelmäksi" aiheuttaa minunlaisessani fanaatikossa savun kohoamista korvista :)
No ok, ehkä oli turhan härskisti sanottu minulta. =) Ei vaan jotenkin nuo Thrakit ja Construktion of Lightit tahdo pudota sitten millään. Liian rujoa (hyvän sanan löysit) ja jotenkin ylikikkailevaa ääriteknistä juttua... no ehkä pitäisi yrittää vielä uudelleen joku päivä.
Olen itse erityisen ihastunut tuohon Court of the Crimson King/Wake of Poseidon/Red -linjaan. Tuota matskua tuolta ajalta ei tosiaan taida olla pahemmin DVD:lla saatavissa, se on kyllä harmi, mutta pitää vaikka Youtubesta vilkuilla jos löytyy jotain pätkiä noilta mainituilta DVD:ilta kuitenkin. Tiedä vaikka nappaisikin sitten. Live nyt on liveä usein, ihan eri maailma jos hyvästä bändistä on kyse.
No johan nyt on hemmetti!? Hävytöntä, että tuollaisia aarteita pimitetään ihmisiltä... karua. Täytyy vaan hartaasti toivoa, että joskus tulevaisuudessa nuo saataisiin julkaistuksi, ostajia löytyisi aivan varmasti. Siitä ei ole epäilystäkään. King Crimson nyt kuitenkin on todella iso palanen 60- ja ennen kaikkea 70-luvun musiikkia, vaikkei ehkä nyt ihan esim. Pink Floydin ja Genesiksen lailla tunnettu olekaan.Jep, harmittaa kyllä, että vanhempaa livematskua ei juuri olla julkaistu kuvamuodossa. Siis käsittääksenihän niitä on taltioitu ihan kokonaisia keikkojakin, mutta julkaisu on mahdotonta sopimusteknisistä syistä. Ainakin näin olen itse ymmärtänyt.
No johan nyt on hemmetti!? Hävytöntä, että tuollaisia aarteita pimitetään ihmisiltä... karua. Täytyy vaan hartaasti toivoa, että joskus tulevaisuudessa nuo saataisiin julkaistuksi, ostajia löytyisi aivan varmasti.
Agua de Annique - Lost and Found
Sattuipa sopivasti, kuuntelin juuri eilen melkeenpä koko Anneken aikaisen The Gatheringin tuotannon läpi, ja vielä Agua de Anniquen levyn päälle. On se ääni vaan niin uskomaton.. Riisuu meikäläisen aseista ihan täysin, oikeestaan ainoa naislaulaja, jolla on tollanen vaikutus. Vielä kun tuo ääni on verhottu helvetin upeilla biiseillä, niin on kyllä aivan loistavaa tavaraa. Ihastuttava nainen, kertakaikkiaan!
Suhteellisen vähän täällä tuntuu olevan Running Wildiä tuntevia ja pääosin näyttäisi muut levyt olevan mieleisiä kuin oma suosikki. Juuri nyt soimassa Running Wild - Blazon Stone, kevyesti orkesterin paras levy joskin kokonaisuus jää hieman yksittäisiä biisejä valjummaksi.