Kuuntelussa juuri nyt

[Ted Raikas]

King Crimson, Eyes Wide Open -dvd. Japanian keikka vuodelta 2003.

Heräsi kiinnostus. En ole mitään KC-taltiointeja katsellut. Hienoa olisi nähdä, millaista on livemeno. Riippuu tosin paljon siitäkin, että millaista on setti. Osa bändin tuotoksista on kyllä sellaisia, ettei jaksa kuunnella sitten mitenkään. Kammottavia poikkitaiteellisia kyhäelmiä. 60-luvun loppu ja 70-luku tarjosi kyllä orkesterilta upeita albumeja ja biisejä. Tosiaan uudempi materiaali ei ole tehnyt oikein minkäänlaista vaikutusta. Paitsi tympimisreaktion.

 

[-Kantor-]

Heräsi kiinnostus. En ole mitään KC-taltiointeja katsellut. Hienoa olisi nähdä, millaista on livemeno. Riippuu tosin paljon siitäkin, että millaista on setti. Osa bändin tuotoksista on kyllä sellaisia, ettei jaksa kuunnella sitten mitenkään. Kammottavia poikkitaiteellisia kyhäelmiä. 60-luvun loppu ja 70-luku tarjosi kyllä orkesterilta upeita albumeja ja biisejä. Tosiaan uudempi materiaali ei ole tehnyt oikein minkäänlaista vaikutusta. Paitsi tympimisreaktion.

60-/70-luvun King Crimson on aivan eri maailma kuin uudempi matsku. Siirtymävaihe raskaampaan ilmaisuun oli havaittavissa tavallaan jo Larks Tongues in Aspic- sekä Red-nimisillä levytyksillä. Myönnettäköön, että homma haki hieman uomiaan 80-luvulla, jolloin tuli aika paljon tuubaa Discipline-levyä lukuunottamatta, mutta 90-luvulla julkaistu Thrak sekä 2003 julkaistu The Power to Believe ovat ainakin omasta mielestäni upeita teoksia kaikessa rujossa kolkkoudessaan ja niiden nimittäminen "poikkitaiteelliseksi kyhäelmäksi" aiheuttaa minunlaisessani fanaatikossa savun kohoamista korvista :)

Minäkin suosittelen tuota Eyes Wide Shut -DVD:tä, mutta kandee myös tsekata Deja Vrooom, joka on siis 90-luvun tuplatrion aikaista materiaalia (tuplatrio = 2xkitara, 2xperkussiot, warr-guitar+basso). Voin vain kuvitella minkälainen elämys tämä kokoonpano on ollut livenä. Tämä myöhempi kokoonpanohan tuli tsekattua ja hyväksi havaittua v. 2003(?) Helsingin Finlandia-talolla.

EDIT: DVD:istä vielä sellainen varoitus, että tätä 60-/70-luvun matskua ei juurikaan niillä näy eikä kuulu.

 

[Ted Raikas]

...mutta 90-luvulla julkaistu Thrak sekä 2003 julkaistu The Power to Believe ovat ainakin omasta mielestäni upeita teoksia kaikessa rujossa kolkkoudessaan ja niiden nimittäminen "poikkitaiteelliseksi kyhäelmäksi" aiheuttaa minunlaisessani fanaatikossa savun kohoamista korvista :)

No ok, ehkä oli turhan härskisti sanottu minulta. =) Ei vaan jotenkin nuo Thrakit ja Construktion of Lightit tahdo pudota sitten millään. Liian rujoa (hyvän sanan löysit) ja jotenkin ylikikkailevaa ääriteknistä juttua... no ehkä pitäisi yrittää vielä uudelleen joku päivä.

Olen itse erityisen ihastunut tuohon Court of the Crimson King/Wake of Poseidon/Red -linjaan. Tuota matskua tuolta ajalta ei tosiaan taida olla pahemmin DVD:lla saatavissa, se on kyllä harmi, mutta pitää vaikka Youtubesta vilkuilla jos löytyy jotain pätkiä noilta mainituilta DVD:ilta kuitenkin. Tiedä vaikka nappaisikin sitten. Live nyt on liveä usein, ihan eri maailma jos hyvästä bändistä on kyse.

 

[-Kantor-]

No ok, ehkä oli turhan härskisti sanottu minulta. =) Ei vaan jotenkin nuo Thrakit ja Construktion of Lightit tahdo pudota sitten millään. Liian rujoa (hyvän sanan löysit) ja jotenkin ylikikkailevaa ääriteknistä juttua... no ehkä pitäisi yrittää vielä uudelleen joku päivä.

Itse faniuduin aikoinaan nimenomaan vanhaan King Crimsoniin ja se uudempi kolisi oikeastaan vain tyyliin "ihan OK". Joskus satuin kuitenkin näkemään tämän Deja Vrooom -liven ja sen jälkeen alkoi upota myös uudempikin King Crimson. En silti takaa tätä samaa efektiä sinullekin, eli kannattaa varmaan harkita kirjastoa tms. ennen mitään ostamista :)

Olen itse erityisen ihastunut tuohon Court of the Crimson King/Wake of Poseidon/Red -linjaan. Tuota matskua tuolta ajalta ei tosiaan taida olla pahemmin DVD:lla saatavissa, se on kyllä harmi, mutta pitää vaikka Youtubesta vilkuilla jos löytyy jotain pätkiä noilta mainituilta DVD:ilta kuitenkin. Tiedä vaikka nappaisikin sitten. Live nyt on liveä usein, ihan eri maailma jos hyvästä bändistä on kyse.

Jep, harmittaa kyllä, että vanhempaa livematskua ei juuri olla julkaistu kuvamuodossa. Siis käsittääksenihän niitä on taltioitu ihan kokonaisia keikkojakin, mutta julkaisu on mahdotonta sopimusteknisistä syistä. Ainakin näin olen itse ymmärtänyt. Kusisin kyllä hunajaa mikäli joku päivä markkinoille ilmestyisi live-DVD jostain 70-luvun keikasta! Pelkkänä audiona noita livejähän löytyy vaikka millä mitalla ja suurin osa vieläpä tosi hyvillä soundeilla..

 

[Ted Raikas]

Jep, harmittaa kyllä, että vanhempaa livematskua ei juuri olla julkaistu kuvamuodossa. Siis käsittääksenihän niitä on taltioitu ihan kokonaisia keikkojakin, mutta julkaisu on mahdotonta sopimusteknisistä syistä. Ainakin näin olen itse ymmärtänyt.

No johan nyt on hemmetti!? Hävytöntä, että tuollaisia aarteita pimitetään ihmisiltä... karua. Täytyy vaan hartaasti toivoa, että joskus tulevaisuudessa nuo saataisiin julkaistuksi, ostajia löytyisi aivan varmasti. Siitä ei ole epäilystäkään. King Crimson nyt kuitenkin on todella iso palanen 60- ja ennen kaikkea 70-luvun musiikkia, vaikkei ehkä nyt ihan esim. Pink Floydin ja Genesiksen lailla tunnettu olekaan.

 

[-Kantor-]

No johan nyt on hemmetti!? Hävytöntä, että tuollaisia aarteita pimitetään ihmisiltä... karua. Täytyy vaan hartaasti toivoa, että joskus tulevaisuudessa nuo saataisiin julkaistuksi, ostajia löytyisi aivan varmasti.

Jep, näinhän se on! Olen kyllä tosin kuulopuheiden varassa asian suhteen eikä mitään yleistä faktatietoa varmaan ole olemassakaan, mutta jos jossain arkiston kätköissä on julkaisemattomia livetallenteita, niin kyllähän se nyt perhana pitäisi julkaista! Tosin aika yleistähän tämä meininki taitaa olla, esimerkiksi Pink Floydillakin taitaa olla kasapäin julkaisemattomia vanhoja keikkoja, joita ei sitten vain jostain syystä voida julkaista.

 

[Maynard]

Pedestrian's motor: I, II ja III. Hemmetin komeeta tavaraa Sara-miesten ja Lapkon Ville Maljan yhteistyönä. Suositeltavissa esim. Saran ja NIN:n ystäville. Jorma Korhosen melodiataju lienee siellä Suomi-musiikin kärkipäässä.

Solstafir: Köld. Jäätävää. Tämänhetken suosikkina nimikkobiisi.

Opeth: My arms, your hearse. Alustavaa keikkafiilistelyä helmikuuta odotellessa. On se When vaan mahtava biisi.

Näillä mennään.

 

[-OO-]

Roberto Cacciapaglian levyt Incontri Con L'anima ja Quarto Tempo

Taitoluistelun EM-kisoja katsellessa sattumalta kuulin tämän herran musiikkia erään luistelijan ohjelman aikana, ja joku ystävällinen täällä Jatkiksessa kertoi kenen musiikkia tuo oli. Nyt olen sitten tämän päivää kuunnellut noita levyjä ja on kyllä erinomaista ja mielettömän kaunista musiikkia.

 

[Ted Raikas]

Caravan - In the Land of Grey and Pink

Hyväntuulista ja jokseenkin psykedeelistä Canterbury scenen progea. Tätä levyä on aina aika ajoin mukava pyöräyttää soimaan. Sen verran omalaatuisia rakenteita kappaleissa ja ennen kaikkea upeita urkusooloja.

 

[d2uce]

Pitkästä aikaa Fantômasin Director's Cut. Avausraita meni jo ja myös oma suosikkikipaleeni albumilta, Der Golem sai juuri päätöksensä. Nyt on vuorossa Experiment in Terror, joka myös on mainio kipale.

Eipä taida tältä levyltä juuri sellaista biisiä löytyä, jonka kohdalla joutuisi nextiä painamaan.

 

[smasa]

Martti Servo & Napanderin biisi Pipopää, jossa rumpali Juha "Löysä" Lötjönen pääsee estradille samalla lailla kuin Pantse Eppu Normaalin Baarikärpäsessä.

Koko puolen minuutin kappaleen sanat tässä:
Pipopää pipopää pipopipopipopää, kylmä sää kylmä sää, järven jäälle järki jää, mummo ja vaari pilkkimään! kalaa ei tuu, joku sählää.

Pipopää pipopää pipopipopipopää, hihittää hihittää, mitä pipo hihittää? Akka kakun laittelee, apinat sen tarjoilee.

Pipopää pipopää pipopipopipopää, häviää häviää, minne pipo häviää? Mitäpä tässä pöllömpää, näkemiin, taas nähdään!

Silkkaa neroutta!

 

[Ted Raikas]

Agua de Annique - Lost and Found

Anneke van Giersbergen on kyllä yksi maailman upeimmista naislaulajista kerta kaikkiaan. Tuo ääni ei voi olla sulattamatta sydäntä, niin suuri voima siitä löytyy. Ei todellakaan ole pelkoa, että taso olisi laskenut The Gatheringista lähdön jälkeen, kyllä tämän oman bändin matsku on loistavaa. Nyt taas huomaa kun tovin jälkeen kuuntelee.

Harmi, että tänä vuonna ilmestyvä levy sisältää lähinnää akustisia versioita tältä ekalta albumilta, eikä uutta matskua niinkään kuulla.

 

[Evil]

David Sylvian - Everything and Nothing -tupla

Ensin oli Japan, joka teki loppua kohti ihan pätevää "art poppia". Oil On Canvas -live toimii edelleen. Sitten Sylvian teki mainiot Brilliant Trees - ja Secrets of the Beehive -soolot, Rain Tree Crow -albumin Japan-ukkojen kera, yhteistöitä mm. Ryuichi Sakamoton ja Robert Frippin kanssa ja niin edelleen ja niin edelleen... Vuosituhannen vaihduttua tulikin sitten tämä levy, joka kokoaa 29 raitaa tyyliniekan repertuaarista Japan-ajoista kollaboraatioiden kautta soololevyjen biiseihin sekä aiemmin julkaisemattomiin otoksiin. Mukana remiksejä sun muuta, ja ihan uusiakin (tuolloin) biisejä. Näennäisestä hajanaisuudestaan huolimatta erinomainen läpileikkaus David Sylvianin maailmaan.

Jos tykkäät vaikkapa Peter Gabrielista, Bowiesta, Cavesta, Depeche Modesta, jazzahtavammasta tavarasta tai olet muuten vain ennakkoluuloton, niin tsekkaa Sylvian. Et pety, laatutakuu.

 

[obi-wan]

Ladytron <3

 

[Yuppi]

Tonight: Franz Ferdinand

Ihan kova levy, vaikkakin erilainen kuin kaksi edellistä. Syntikoita kuullaan tavallista enemmän, mutta tämähän sopii tällaiselle 80´s -miehelle. Kyllähän tätä nyt kuuntelee, takuuvarmaa menoa. TJEU: Ulysses, Twilight Omens...

 

[pokki]

Tuomo - Reaches out for you

Emman debyyttialbumillaan voittanut Tuomo ampuu jälleen kerran kovilla. Ensi viikolla ilmestyvä albumi on ollut tämän viikon YleX:n viikon albumina. Hätäisimmät pystyvät kuuntelemaan pitkäsoiton kokonaisuudessaan miehen My Spacesta.

Kerrassaan loistava levy!

 

[Maynard]

Agua de Annique - Lost and Found

Sattuipa sopivasti, kuuntelin juuri eilen melkeenpä koko Anneken aikaisen The Gatheringin tuotannon läpi, ja vielä Agua de Anniquen levyn päälle. On se ääni vaan niin uskomaton.. Riisuu meikäläisen aseista ihan täysin, oikeestaan ainoa naislaulaja, jolla on tollanen vaikutus. Vielä kun tuo ääni on verhottu helvetin upeilla biiseillä, niin on kyllä aivan loistavaa tavaraa. Ihastuttava nainen, kertakaikkiaan!

 

[MarkusMaggot]

Sattuipa sopivasti, kuuntelin juuri eilen melkeenpä koko Anneken aikaisen The Gatheringin tuotannon läpi, ja vielä Agua de Anniquen levyn päälle. On se ääni vaan niin uskomaton.. Riisuu meikäläisen aseista ihan täysin, oikeestaan ainoa naislaulaja, jolla on tollanen vaikutus. Vielä kun tuo ääni on verhottu helvetin upeilla biiseillä, niin on kyllä aivan loistavaa tavaraa. Ihastuttava nainen, kertakaikkiaan!

Kyllä, muistan vuonna -98 kun näin The Gatheringin livenä ensimmäistä ja ainutta kertaa. Siinä oli nimittäin polvien notkahtaminen aika lähellä jo kun Anneke asteli lavalle, saati sitten kun avasi suunsa. Pesee edelleen minkä tahansa julkkiskaunotarpissiksen ihan täysin. Annekella on ikuinen paikka Top 5-listallani, niin laulajana kuin naisenakin.

 

[Juicey]

Suhteellisen vähän täällä tuntuu olevan Running Wildiä tuntevia ja pääosin näyttäisi muut levyt olevan mieleisiä kuin oma suosikki. Juuri nyt soimassa Running Wild - Blazon Stone, kevyesti orkesterin paras levy joskin kokonaisuus jää hieman yksittäisiä biisejä valjummaksi.

 

[jesse72]

Suhteellisen vähän täällä tuntuu olevan Running Wildiä tuntevia ja pääosin näyttäisi muut levyt olevan mieleisiä kuin oma suosikki. Juuri nyt soimassa Running Wild - Blazon Stone, kevyesti orkesterin paras levy joskin kokonaisuus jää hieman yksittäisiä biisejä valjummaksi.

Pitää koht kaivaa Jolly hyllystä.. Sabbatin runttausta jo valmiina odottamassa.

Nyt mennään kaljathrashin merkeissä, eli taattua saksalaista Tankardia. Äsken vippasin Kreatorin liven hyllyyn.

Näiden tahdissa kaljaa nieluun ja kunnon pieruun!!!

 

[Teloch]

Synestesia - Nimeni on Feeniks

Porin örinäpartio jatkaa hyväksi havaitulla linjallaan ja orkesterin sivuilla julkaistu nettisinkku sen kuin nostaa odotuksia maaliskuussa ilmestyvää uutta levyä kohtaan. Toivottavasti tästä levähtää hommat isolleen jo vähitellen.

 

[Ted Raikas]

Siinä oli nimittäin polvien notkahtaminen aika lähellä jo kun Anneke asteli lavalle, saati sitten kun avasi suunsa.

Kyllä vaan. Uskomaton ääni ja kylmät väreet tulee lähes aina kun kuulee.

Tälläinen upea taltiointi osui eteen, ilm. löytyy tuolta tulevalta levyltäkin:

Agua de Annique - Valley of the Queens (akustisena versiona)

 

[Serge]

Keanesta olen aina vähän tykännyt, mutta tää niiden uusin levy Perfect Symmetry on kyllä hiton kova! Kevyttä melodista musiikkia.

 

[proffa#8]

Keanesta olen aina vähän tykännyt, mutta tää niiden uusin levy Perfect Symmetry on kyllä hiton kova! Kevyttä melodista musiikkia.

Allekirjoitan koko tekstin, olen nyt kuunnellut tuota levyä pariviikkoa joka päivä, enkä tuolta albumilta löydä yhtäkään huonoa kappaletta.

 

[Makopide]

Korpiklaani - Korven kuningas

Mainiota kansanmusaheviä. Saattana,tykkään!

Jussi77 kirjoitti:
Suhteellisen vähän täällä tuntuu olevan Running Wildiä tuntevia ja pääosin näyttäisi muut levyt olevan mieleisiä kuin oma suosikki. Juuri nyt soimassa Running Wild - Blazon Stone, kevyesti orkesterin paras levy joskin kokonaisuus jää hieman yksittäisiä biisejä valjummaksi.

Merirosvomusaa! Tuttu bändi ja kuuntelen kyllä mielellään. Omat suosikkilevyt kyseiseltä orkesterilta on kyllä ehdottomasti Under Jolly Roger sekä Port Royal.