Turmion Kätilöiden albumi Global Warning
Verkkolehden uusimmat jutut
-
MM-päiväraportti: Ennätyksellinen Ruotsi maksoi kalavelat Latvialle, tulikuuma Peterka johdatti Saksan lohkokakkoseksiLue lisää »
-
HIFK:n naiset solmi liigasopimukset viiden nuoren pelaajan kanssaLue lisää »
-
Yksilöiden onnistumisista huolimatta Leijonien pelissä näkyi voittamista haittaavaa tekemistäLue lisää »
-
Suomen hyvä alku ei riittänyt – Kanada vei voitonLue lisää »
-
Yle: Janne Pesonen on nousemassa HIFK:n urheilujohtajaksiLue lisää »
-
Uskomaton tahti − Ruotsi iski kolme maalia 26 sekuntiinLue lisää »
Kuuntelussa juuri nyt
- Viestiketjun aloittaja hannes_ko
- Alkaa
- 1 904 705
- 21 744
Turmion Kätilöiden albumi Global Warning
UnenNukkuja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Aika moni, kunhan on turkulainen
Tavallaan tyylikäs versio, mutta lauluun olisi riittänyt vain Noora Louhimo minun maullani. Soitannankin sovituksessa jokin liikaa. En tiedä mikä.
Nälkämaan laulusta ja ylipäänsä kaikista maakuntalauluista tulee mieleen muistot peruskoulun musiikkitunneilta, kun asiastaan innostunut musiikinopettajani kannusti tai oikeastaan käski jokaista oppilasta opettelemaan jonkun maakuntalaulun ulkoa sekä esittämään sen luokan edessä. Maksimissaan kaksi oppilasta sai esittää saman laulun, joten kun kaksi luokkalaisistani nappasivat Nälkämaan laulun, oli minun tyytyminen muistaakseni Pirkanmaan maakuntalauluun Kesäpäivä Kangasalla. Vihasin jo tuolloin esiintymistä ja erityisesti vihasin tuota kappaletta, mutta jotenkin sain laulettua pari ensimmäistä säkeistöä. Tuon päivän jälkeen en ole kyseistä laulua laulanut, koska niin traumaattinen kokemus se oli.
Nälkämaan laulua en ole koskaan vihannut, vaan olen aina pitänyt siitä, kuten muistaakseni pitivät silloiset luokkatoverinikin.
UnenNukkuja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Aika moni, kunhan on turkulainen
Oma onneni oli, että ala-asteella olin kuorossa, säästyin monelta perus laulelutunnilta. Mutta luokanopettajani kanssa tehtiin samaa, maakuntalauluja osasin ihmeen monta lopulta ulkoa. Vasta aikuisempana olen ylipäätään alkanut kuunnella lyriikoita tarkoin ja miettiä sisältöä. Siksi ehkä suomenkielistä kuuntelenkin enemmän. Siksi ehkä tällaiset versioinnit on hyväkin juttu, vaikkei kaikki täysin omaan makuun osuisi.
Breeze Harbour
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Thornhill on edelleen parhautta <3 Ei ole vaikea arvata mikä bändi dominoi mun vuoden 2024 Spotify Wrappedia vaikka ollaan vasta toukokuussa
Kuuntelussa mielestäni kaikkien aikojen albumi eli The KLF - The White Room vuodelta 1991:
Vähän tällaista folkkia, ilman mitään särökitaroita jne.
Mikäli JMA järjestetään tänä vuonna niin oman listan rima on tällä hetkellä tässä, Moon Shotin toinen levy The Power ollut viikonlopun tehokuuntelussa. Mahtipontista stadionrokkia isolla soundilla ja häpeilemättömillä koukuilla. Rundaa pian kai Saksaa ja kun singlekin on listakärjessä niin epäilen että breikkaa. On myös livenä valloittavan energinen.
Individual
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- SaiPa, Suomi, KTP
Postrock ja postpunk on juuri tällä hetkellä parasta ikinä. Olen herkkä runopoika.
Itselläni on ollut levylautasella rujompaa postpunkkia kylmän sodan hengessä:
Knoppitietona kyseessä on biisi, jonka pääriffiä Nirvana erehdyksissään lainasi Come as you are -hitissään.
Ps. Itse miellän postrock-termin enemmän Talk Talk-, Sigur Ros-, Mogwai- ja Godspeed You Black Emperor -tyyliseen maalailuun.
Individual
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- SaiPa, Suomi, KTP
No joo, postrock taitaa olla juurikin tuota ja postpunk sitten enemmän "särmikästä", mutta hienoja genrejä molemmat. Wikipedia kylläkin koittaa mahduttaa melkein kaikki maailman bändit noiden alle, jopa R.E.M.:in, joka on kyllä enemmän college-rokkia (mitä se taas ikinä onkaan). Heh.
Post-rock kuten myös post-punk, post-hardcore ja post-metal ovat kaikki vähän epägenrejä kun niiden alle mahtuu aivan järjettömän paljon kaikkea. Menevät tosiaan siitä GY!BE tyylisestä maalailusta johonkin vähän ripeämpään.
No joo, ehkä REM:n ensimmäinen ja sinänsä varsin erinomainen albumi Murmur (1983) voisi tuohon laariin vielä mennä. Yhtyehän muuttui ihan eri bändiksi joskus Green-levyn aikoihin tai ainakin siitä tuli huomattavasti aiempaa radioystävällisempää.
Pahoittelut pitkähköstä Wikipedia-lainauksesta, mutta poikkeuksellisesti nyt teen näin kun olisin toistellut käytännössä samat asiat.
”Post-rock on eräs rockin suuntauksista. Termin ”post-rock” määritteli ensimmäisenä Simon Reynolds The Wire -lehden numerossa 123 (toukokuu 1994) – tosin hän on myöhemmin todennut termiä käytetyn jo 1970-luvulla. Hän kuvaili sitä musiikiksi, ”jossa käytetään rockin soittimia epä-rockmaisiin tarkoituksiin, kitaraa luomaan äänenvärejä ja rakennetta ennemmin kuin riffejä ja voimasointuja”. Post-rockille ominaista on dynamiikan (erityisesti crescendon) ja rytmin kirjava käyttö, pelkistetyt ja toistuvat harmoniset kulut sekä hidas tempo. Joidenkin post-rock-yhtyeiden äänimaailma lähestyy jopa orkestraalisuutta; etenkin Constellation-yhtyeet ovat enimmäkseen kollektiiveja, joissa vaski- ja jousisoittimet ovat tavanomainen näky.
Alun perin termiä post-rock käytettiin kuvaamaan sellaisten yhtyeiden kuin Stereolab, Disco Inferno, Bark Psychosis ja Pram musiikkia. Vuoden 1994 jälkeen nimitykseen on yhdistetty kaikenlainen jazz- ja krautrock-vaikutteinen instrumentaalinen ja elektroninen musiikki.
Ensimmäisiä tunnettuja post-rock-yhtyeitä olivat muun muassa Tortoise, Mogwai, Sigur Rós ja Godspeed You! Black Emperor, muita suosittuja yhtyeitä ovat esimerkiksi Explosions in the Sky, Mono, Do Make Say Think ja Trans Am. Suomalaisista post-rock-yhtyeistä menestynein lienee Magyar Posse.
Post-rockilla on usein yhteyksiä taiderockiin.
Talk Talkin voidaan nähdä edustavan post-rockia kahdella viimeisellä albumillaan Spirit of Eden ja Laughing Stock. Post-rock-käsitettä ei ollut vielä tosin keksitty siihen aikaan.
Kanadalainen Constellation Records on merkittävimpiä post-rock-levy-yhtiöitä.”
Post-rock – Wikipedia
Itselleni tärkeintä Post Rockia lienee juurikin nuo Talk Talkin kaksi viimeiseksi jäänyttä albumia sekä GYBE:n tuotanto. Jossain välissähän tuohon lokeroon istuvia yhtyeitä tuntui ilmestyivän niin kuin sieniä sateella ja homma meni vanhojen juttujen toisteluksi.
Josta päästäänkin takaisin ketjun otsikkoon. Eli kuuntelussa juuri nyt:
Autiosaaren kamaa, oppikirjaesimerkki toimivasta albumikokonaisuudesta sekä siitä kuinka dynamiikkaa tulisi musiikissa käyttää kaiken sen täyteen ahdatun roskan keskellä. Kaikinpuolin täydellinen albumi. Mark Hollis oli nero.
Viimeksi muokattu:
hooceebruins
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Boston Bruins, Janette Lepistö
Saisi hiukan post-hardcore -sävyjä, kun minäkin entisenä Postin työntekijänä ilmaantuisin studioon.
Kun nyt joku meni mainitsemaan post-punkin niin naapurimaasta löytyy tietty Makthaverskan jonka levyllä III on paikka sydämessäni. Lätkäistäänpäs menevä ralli sieltä nimeltään Witness.
Viime perjantain loistavan keikan inspiroimana 30 vuotta vanhaa Waltaria. Hitto oli kyllä bändi ja Kärtsy vielä kovassa kunnossa.
Saman keikan koin, tuli näemmä vaivihkaa perinteeksi nähdä nämä 30-vuotisjuhlakeikat Tampereella, kun Torchan! tiimoiltakin vedetyn kävin katsomassa siellä.
Kärtsy taisi ohimennen sanoa, että myös Big Bangista on tulossa vastaava ensi vuonna. Se taisikin olla tuon Hatakka/Lehtinen/Yli-Sirniö/Parviainen-kokoonpanon viimeinen albumi.
Ai sä olit siellä kanssa!
Mua harmittaa, että missasin Torcha!-keikan, kun se on mun lempi albumi bändiltä. En yksinkertaisesti tiennyt, että vetävät moisen 30v-keikan. Onneksi sentään vetivät Lie Of The Zombien viime perjantaina
Pitänee "kostoksi" mennä tsiigaan Big Bangikin, vaikka ei nyt ole ihan suosikkilevy noin muuten. Muutama hyvä biisi toki.
Tää on loistavaa post-metallia Liverpoolista.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy