No ei sentään. Kaukana HIMistä, ainakaan omaan korvaani ei osu oikein hakemallakaan mitään yhteistä Ville Valo&The boys:iin.
Poppis on rankka ilmaisu sekin. Onhan tämä leppoista jos otetaan vertailukohdaksi vaikka Dimmu Borgir, mutta kyllä mielestäni aika tummissa sävyissä vieläkin liikutaan, niin soundeiltaan kuin lyriikoiltakin. Kuulijan korvassahan tuo, mutta ainakin minulle tämä on ainakin edelleen puhdasta metallia - ja ihan parhaasta päästä.
Minä pidän myöskin listamenestystä hyvänä asiana. Se tuo bändille rahaa ja arvostusta. Sentenced on tehnyt sen menestyksensä omalla linjallaan kusettamatta ketään, tai nuolemalla mainstream perseitä tyyliin 'Pretending' etc., ei suinkaan popilla tai poppailemalla kuten tuossa esität. Tarpeeksi hyvä bändi myy paljon levyjä oli tyyli mikä hyvänsä, se on selvä juttu.
Totta on, että uutta Amokia tai Downia ei tehty ja miksi olisikaan, ne on tehty jo. Joka moista odotti, tai odottaa jatkossa, niin tulee varmasti pettymään. Omasta mielestäni Amok ja Frozen ovat bändin parhaat levyt, tämä ei niille paljoa - jos yhtään - häviä.
Mielestäni levy on ihan luonnollista jatkumoa bändille. Mitä enemmän tätä kuuntelee, niin sitä enemmän löytyy koukkuja joihin tarttua. Aivan samoin kuin aiemmin Downilla ja Frozenillakin.
Biiseistä ollaan sentään suurinpiirtein samaa mieltä.
Tällä hetkellä ehkä eniten korvaa miellyttävät Cross my heart and hope to die, Neverlasting, Brief is the light ja The luxury of a grave.