Poppiprinsessat iskevät minuun harvoin, koska kuuntelen äärimmäisen harvoin heidän musiikkiaan. Christina Aguilera on kuitenkin yksi sellainen artisti, joka on tuon ihmisjoukon edustaja ja toisena pidän Natasha Bedingfieldiä, jonka musiikkia olen kuunnellut pitkälti yli vuosikymmenen ajan eli aivan sieltä 2000-luvulta lähtien. Jokin tuossa tulkinnassa ja äänessä kolahtaa minuun ja kun kyseessä ei ole mikään huippusuosittu artisti, niin ei tarvitse pelätä massiivista radiosoitantaa hänen laulujaan kuunnellessa.