Häpeäkseni on myönnettävä, että paria sitä ilmeisintä hittiä lukuunottamatta levy ei ole soinut koskaan alusta loppuun, kunnes nyt sitten. On hienoa kuultavaa.
Näin jossain Judas Priest -paidan tekstillä: "The Only Priest I Listen To" tai jotain sinne päin. Voisin melkein harkita ostamista jos tulisi uudelleen vastaan :)
Ikinä vaikuttaa ottaneen urallaan aimoharppauksen. Näin bändin viitisen vuotta sitten Maj Karman lämppärinä ja vaikka ensilevyn jotkut biisit sinänsä toimivatkin, samanaikaisesti ne monien biisien "Wuuhuu! Bailataan ja ryypätään" sanoitukset toivat mieleen näennäisen rankaksi naamioidun bilebändin.
Nimetön kolmas levy ilmestyi pari viikkoa sitten ja juuri äsken tuli todistettua julkaisujuhlaa On the Rocksissa. Aika villi meno.
Poppiprinsessat iskevät minuun harvoin, koska kuuntelen äärimmäisen harvoin heidän musiikkiaan. Christina Aguilera on kuitenkin yksi sellainen artisti, joka on tuon ihmisjoukon edustaja ja toisena pidän Natasha Bedingfieldiä, jonka musiikkia olen kuunnellut pitkälti yli vuosikymmenen ajan eli aivan sieltä 2000-luvulta lähtien. Jokin tuossa tulkinnassa ja äänessä kolahtaa minuun ja kun kyseessä ei ole mikään huippusuosittu artisti, niin ei tarvitse pelätä massiivista radiosoitantaa hänen laulujaan kuunnellessa.
Nyt kun hautajaisteema on vallannut myös tämän palstamme, niin en voi olla (tai voisin) linkkaamatta seuraavaa Suomen Talvisota 1939-1940-yhtyeen kappaletta, jossa tehtaan pomo ensin myrkytetään ja sitten saatetaan edes vähintäänkin rienaavin ja hautarauhaa rikkovin menoin.
Juuri nyt radiosta, tai tarkemmin ottaen YLE Areenasta, raikuu Tiskijorman illan podcast-jakso; Kukkaa pukkaa. Näinkin mielenkiintoiseen valintaan on päädytty toki pitkälti siitä syystä, että arvoisa orkesterimme JormaMattila&Ulkopuoliset menettää tänään radioneitsyytensä kyseisen shown päätösbiisinä. Vähänkö jännää hei!
Kuunnelkaahan tekin, jotka kynnelle kykenette. Illan biisilistaa kun katsoo, saattaa JormaMattilan punkräime jossain määrin erottua joukosta...
Quentin Tarantinon leffat herättävät usein mielipiteitä puolesta ja vastaan, mutta tuskin samaa voi sanoa hänen leffoissaan kuultavista biiseistä, sillä ne tuntuvat usein olevan kerrassaan erinomaisia valintoja. Tässä yksi sellainen kappale, joka soi Pulp Fictionissa.