Joo, paremmin oikeastaan muotoiltu tuo "kotikutoisuus". Onhan se eka levy aina eka levy, harvalla bändillä on noin valmista pakettia heti alusta asti. Ei tuossa ekassa levyssä oikeastaan Oceanborniin nähden ole isommin eroa muulla kuin Turusen laululla, se on kehittynyt huomattavasti. Ja toki se että Holopainen ei laula, sekään ei välttämättä ole huono asia :DToki toinenkin levy on ahkerassa kuuntelussa. Ja oli silloin 25 vuotta sittenkin. Ne kaksi ensimmäistä ovat minulle edelleen rakkaimmat albumit bändin tuotannosta.
Minä en ajattele ensimmäistä levyä varsinaisesti demona, vaikka toki tietty kotikutoisuus siitä paistaa läpi. Enkä varsinkaan vertaa myöhempiin tuotantoihin. Totta kai uudemmat levyt on hierottu valmiimmiksi paketeiksi. Se eeppisyyskin menee omaan makuun välillä yli noilla uudemmilla kokonaisuuksilla.
Omalla kohdallani ne nostalgiasyyt kohoavat varmaan muiden seikkojen yläpuolelle. Jos jonkun biisin ensisoinnut saavat ihon kananlihalle, jotain on tehty oikein jo tuolloin.
Kyllä se meni niin että Tuomas lähetti demon Spinelle, ja ne julkaisi sen sellaisenaan.Minä en ajattele ensimmäistä levyä varsinaisesti demona, vaikka toki tietty kotikutoisuus siitä paistaa läpi.
Itselle Black Celebration - Ultra -aikainen tuotanto on parasta Depeche Modea. Violator-Songs -välinen vaihe sitten se erityisen kova peak. Niin ja olen samaa mieltä siitä että Walking In My Shoes on paras Depeche Moden biisi koskaan. Siitä tuli jo pienenä jotenkin melankolinen olo. Fiilis ei ole edeellään vaihtunut. Hieno biisi.Jumalauta Songs… on ihan helevetin hieno albumi. Monet pitävät Depeche Moden lakipisteenä Violatoria, mutta minusta Songs of Faith and Devotion on paljon parempi. Walking In My Shoes… parempaa biisiä ei ole.
Tästä pisteitä miehelle, joka on tanssahdellut vasta 90-luvun alussa vaipoissaan ja kuitenkin on perimmäisten kysymysten äärellä eli tunnistaa Led Zeppelinin soundeja...DM-keskusteluun jatkuen linkataan tänne Never Let Me Down. Megahitti joka on nyt saanut uutta nostetta alleen kun on ilmeisesti The Last of Us -sarjan avausjaksossa kuulunut. Ja on yksi omista bändin lempibiiseistä. Olen aika varma että nuo rummut on lainattu When The Levee Breaksista. ...
...
Culture Club/Boy George ovat tuttuja mullekin jo 80-luvulta. Kaikki muistanevat yhtyeen suurimmat hitit Karma Chameleon ja Do You Really Want to Hurt Me. Boy George teki tuon The Crying Gamen sitten soolourallaan, josta ei tainnut hirveästi (muita) hittejä irrota.
Kaveri on todella erikoinen tyyliltään ja on esiintynyt mm. hameessa keikoilla, mutta siitä huolimatta/ehkä juuri sen vuoksi pidin hänen/bändin musiikista.
Nykyisin hänet voi pongata käsittääkseni edelleen The Voice of Australian tuomaristossa hassuine hattuineen...
Sama juttu - lähtisin oitis katsomaan, jos porukka rantautuisi tänne Suomeen. Voi kuitenkin olla, ettei kaverin ääni enää kestä mitään konsertteja.Tähän on lisättävä, että Boy George on helvetin hyvä laulaja. Kasarilla hän herätti huomiota olemuksellaan, mutta ajat olivat ihan toiset. Enää hän herättäisi huomiota korkeintaan suviseuroilla. Kaveri on myös itse sähläillyt elämässään, mutta laulaa hän on aina osannut. Sielukas ääni. Culture Club on käsittääkseni keikkaillut satunnaisesti, joten tervetuloa vaan Suomeen johonkin kasaritapahtumaan. Voisin mennä katsomaan.
...
No sit vedetään playbackina. Pääasia olisi nähdä Boy George!Sama juttu - lähtisin oitis katsomaan, jos porukka rantautuisi tänne Suomeen. Voi kuitenkin olla, ettei kaverin ääni enää kestä mitään konsertteja.
Joo - elämys sinänsä...No sit vedetään playbackina. Pääasia olisi nähdä Boy George!
Jatketaan hyväksi havaitulla linjalla eli Dire Straitsia edelleen... Kappale sinänsä on välillä vähän erikoinen(?) ja tuo esiin inhorealistisesti Mark Knopflerin eeeh... laulutaidon mutta myös hänen kitaransoittotaitonsa, joka ko. kappaleessa on taas ihan timanttia.
Noh, tuossa meillä on iso ero mieltymyksissämme, vaikka bändi on sama.Dire Straits on sellainen bändi, jolta minun olisi helvetin helppo koota henkilökohtainen Best Of. Siihen tulisi eka levy kokonaan, toiselta Once Upon a Time in the West eikä mitään muuta.
Tsekkaa Death Hawks. Jos nyt yhtään musiikkimakuasi oikein muistan, niin saattaisit pitää.Noh, tuossa meillä on iso ero mieltymyksissämme, vaikka bändi on sama.
PS. CSN&Y mainittu - "Chapeau", sanoisi ranskalainen...
Tsekkaan...Tsekkaa Death Hawks. Jos nyt yhtään musiikkimakuasi oikein muistan, niin saattaisit pitää.