Chainsword niminen yhtye harrastaa erittäin tyylikästä Bolt Thrower palvontaa. Kaikkea sitä Puolasta tuleekin.
Mötley Crüe: Too Fast for Love. Ei tämä levy ole ikääntynyt hyvin. Jotenkin aina luulen, että Look s That Kill löytyy tältä platalta, muttei löydy. Vince Neilin laulu keskimääräistä kamalampaa. Tähän olisi tarvinnut järeäotteista tuottajaa, jota ei tainnut olla (en googlaa) (googlasin: ei ollut). 2/5.
Mötley Crüe: Shout at the Devil. Tyyppiesimerkki kolmen tähden levystä. Soundit aika hyvät, biisit aika hyviä ja kaksi ensimmäistä biisiä kiitettäviä. Koska olen tosikko ja jeesustelija niin albumin tietty kuvasto vähän häiritsee. Hyvää laulajaa tämä bändi kaipaa. Tykkään rumpalista eikä kitaristikaan ole huono. Helter Skelter -tulkinta on huono. 3/5.
Mötley Crüe: Theatre of Pain. Miten sen B-puolen voisi pistää kuntoon? Parhaat biisit jälleen A-puolella ja onhan Home Sweet Home hieno teos. Nämä kaverit tarvitsisivat ulkopuolista apua biisintekoon. Tämä on kokonaisuutena hyvä levy, himpun verran parempi kuin Shout at the Devil. 3/5.
Mötley Crüe: Girls, Girls, Girls. Ensimmäiset kolme biisiä erinomaisia. Sitten mennään vaatimattomammin mutta lopun You're All I Need ja Jailhouse Rock hienoja. Tausta- ja apulaulajat kannattelevat levyn alussa hyvin Vince Neiliä. Paras Mötley Crüen levy tähän mennessä ihan kevyesti. Tämä on kokonaisuutena melko lähellä neljää tähteä, mutta koska ja kun lasken vain täydet tähdet niin kolmeen tähteen jää. Eli: 3/5.
Mötley Crüe: Dr. Feelgood. Tämähän on parempi albumi kuin muistin ja nimibiisi mielestäni yhtyeen paras biisi. B-puolikin toimii aina viimeiseen biisiin asti. Jokainen levy ollut edellistä parempi tähän mennessä. Milloin tulee lasku? Tuleeko se pöytään milloinkaan? Bob Rock, kiitos kun olit tätä tekemässä! 4/5.
Mötley Crüe: Mötley Crüe. Vince Neil vaihtunut John Corabiin ja bändillä aivan uusi ilme. Vuosikin 1994 ja Paholaisen keksintö grunge oli tullut ja pilannut hyvät bileet, johon edes AIDS ei ollut pystynyt. Koska olen kasarirockhittien ylin ystävä niin tästä en oikein erota erillisiä biisejä. Juuri nyt soi Till Deat Do Us Part ja tämä on hyvä rockbiisi. Jatketaan kun levy etenee. On tämä vähän tasapaksu levy, viimeinen biisi Driftaway on aika huono, mutta kyllä tällä levyllä hetkensä on, muttei nouse edeltävien kolmen levyn tasolle. 3/5.
Toisaallakin asiasta on palstalla mainittu eli Metallican Master of Puppets ilmestyi tänään tasan 35 vuotta sitten. Onhan se kuunneltava alusta loppuun taas kerran. Suosittelen samaa muillekin!
Parituntinen puolessa välissä menossa