Mainos

Kuuntelussa juuri nyt

  • 2 000 678
  • 22 813

Crapbag

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, NY Rangers, Southampton, Fc Jazz, A's..
Kyllähän sitä Bodomia on tullut nyt soitettua.. Olin tavallaan kuopannut tuon tietyn ajanjakson elämästäni kun jossain opiskeluaikojen loppupuolella oli luppoaikaa ja tuli dokailtua ja kuunneltua yhden niihin aikoihin edesmenneen kaverin kanssa paljon musaa öitä valvoen. Children of Bodom, Slipknot, Sentenced ja Amorphis olivat kovassa renkutuksessa kun kiskottiin viinaksia kotisoffalla. Nyt kun Alexi Laihosta aika jätti, jotenkin siirryin suoraan niihin vuosien takaisiin aikoihin musiikin myötä ja on jotenkin kaihoisa olo. Tietyt jutut nousee aina mieleen, juurikin musiikin myötä.
 

Loorz15

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin Jokerit | Huuhkajat | Teuvo Teräväinen


ibe tulee lyömään isosti läpi parin vuoden sisällä.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Nasum - Blasting shit to Bits

Tai no tässähän on myös tämä kuvapuoli, mutta kuunteluun tämä enemmän menee. Nasumin viimeiseltä keikalta otettu videota. Tässähän on vahvistus Suomesta eli Keijo Niinimaa laulamassa kun Mieszko Talarczyk oli kuollut 2004 Tsunamissa ja tämä keikka on vuodelta 2012. Viime joulukuussa saivat tämän DVD:n julkaistua ja tilaukseen lähti. DIY hommana ku tehdään niin saattaa kestää.
 

Turha Kaukalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
Whitesnake: Cheap N' Nasty. Tämä levy, Slip Of The Tongue, on aivan syyttä aliarvostettu. Tämä ei ole bluesrockia, tämä on hardrockia. That's it. Ja Steve Vai.
 

Turha Kaukalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
Whitesnake at Donington 1990. Onko se tosiaan Donington vai Donnington?

Otetaanpa taas siitä kiinni, että Slip of the Tongue on aliarvostettu levy. Nimibiisihän on jo täyttä rautaa. Judg(e)ment Day myös. Ja Steve Vai. Coverdalea levy on vituttanut, mutta entä sitten, ei se silti minua vituta. Tulee ihan mieleen David Lynch ja miten hän dissaa, suurelta osin syystä, sitä että elokuvia katsotaan puhelimesta, mikä ei kuitenkaan merkitse sitä, että pitäisi nyt olla huutamassa, että puhelimesta katsottavat elokuvat ovat paskaa. Eräässä David Lynch -ryhmässä tästä olikin puhetta ja yritin kertoa, että voi olla eriäkin mieltä kuin Lynch, muttei sitäkään tajuttu. Olen kerran ollut jopa toista mieltä kuin Axl Rose. En kerro missä asiassa.

Kokoavasti:

VOIKO JOKU OLLA SITÄ MIELTÄ, ETTÄ SLIP OF THE TONGUE EI OLE HYVÄ KAPPALE?

EI VOI.
 

CuJo#31

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins | HIFK | Leijonat | Les Bleus


Danny Whittenin todella kaunis balladi I Don't Want to Talk About it. Löytyy Crazy Horsen debyyttialbumilta vuodelta 1971. Surullinen biisi ja surullinen oli myös Danny Whittenin kohtalo heti seuraavana vuonna.

Käsittääkseni Neil Young ei pysty edelleenkään esittämään kappaletta livenä. Hän syytti itseään Whittenin kuolemasta ja kappale muistuttaa liikaa noista ahdistavista ajoista.

Tästä on tehty useita covereita, joista kuuluisin lienee Rod Stewartin versio vuodelta 1975.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Whitesnake: Cheap N' Nasty. Tämä levy, Slip Of The Tongue, on aivan syyttä aliarvostettu. Tämä ei ole bluesrockia, tämä on hardrockia. That's it. Ja Steve Vai.
Juuri näistä syistä en arvosta. Ja etenkin Vai, vinguttaja ja ulisuttaja joka tyylitajuttomalla sormiharjoittelullaan pilasi sekä pari David Lee Rothin soololevyä että mainitsemasi Snake-lätyn. Paskin kitaristi ikinä. Sepi Kumpulaisen soittoakin kuuntelen mieluummin kuin tuon egosentrisen soolourpon, joka ei kykene kolmea sointua soittamaan peräkkäin ilman että välissä olisi jotain omituista vonkunaa.

Minä kuuntelen tätä. Minimalistista, hienoa meininkiä. Jokaisella äänellä on merkitys. Mitään ei soiteta siksi, että kato äiti mä oon nopee. Se mitä soitetaan, soitetaan siksi että biisi vaatii. Ja jokainen soittamaton ääni on vähintään yhtä tärkeä kuin ne soitetut.



 

Turha Kaukalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
Juuri näistä syistä en arvosta. Ja etenkin Vai, vinguttaja ja ulisuttaja joka tyylitajuttomalla sormiharjoittelullaan pilasi sekä pari David Lee Rothin soololevyä että mainitsemasi Snake-lätyn. Paskin kitaristi ikinä. Sepi Kumpulaisen soittoakin kuuntelen mieluummin kuin tuon egosentrisen soolourpon, joka ei kykene kolmea sointua soittamaan peräkkäin ilman että välissä olisi jotain omituista vonkunaa.

Hyväksyn pointtisi vaikka olen eri mieltä. Pidän tuollaisesta maksimalismista.

Ja jotteivät kateelliset tulisi itkemään niin kerron, että kuuntelen paraikaa Stoogesia.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Evil
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös