Oli se aika huimaa aikaa se 80-luku. Rokkia tuli radiosta kaksi tuntia viikossa. Tiistaina tunti ja torstaina tunti. Muuten Rinnakkaisohjelmassa oli urheilua, uutisia ja humppaa. Yleisohjelmasta kuuli klassista, puheohjelmia ja jumalanpalveluksia. Sellaista oli miun lapsuus. Elämän sisältöä ja arvoja ei tyrkytetty koko ajan joka tuutista, vaan niitä joutui etsimään. Kaverien isoveljien hyllyjä piti käydä salaa tutkimassa. Lynyrd... mikä tuo on. Uskaltaako sitä kuunnella. Vuoden päästä suunnilleen oltiin saatu selvitettyä että se on Amerikasta se bändi eikä sitä enää ole, kun oli joku lentokoneäksidentti. Ei guuglattu tietoja, ne piti oikeasti etsiä. Kärsivällisyys, antaumus, tiedonhalu, hitaus. Niistä rakennettiin elämä. Nykyään se tuntuu rakentuvan kiireestä, kertakäyttöisyydestä, helppoudesta, sisällöttömyydestä. Paskantavatkin varmaan jo juosten.