Kuuntelussa juuri nyt

[werther]

Depeche Moden Black Celebration, Music For The Masses ja Some Great Reward. Siinäpä oikeastaan Basildonin poikain kolme parasta lättyä.

 

[Cube]

Katatonia - Tonight's Decision

Tämä levyn kanssa on ollut aika vuoristorataa. Aluksi iski kovaa, mutta into kuitenkin lopahti nopeasti. Eikä kyse varmasti ollut ylikuuntelusta, sen verran nopeasti levy hyllyyn siirtyi.. ja jäi sinne. Viime aikoina on kuitenkin tullut taas vähän väliä kuunneltua ja nyt kuulostaa taas loistavalta. Saas nähdä, miten tämän kanssa vielä käy..

Jos ostoslistaa haluan vielä kasvattaa, niin pitäisi varmaan lisätä Katatonian Last Fair Deal Gone Down siihen. Olen ainakin käsittänyt, että se on aivan kuin Tonight's Decision, mutta parempi. Se tuntuu hyvältä yhdistelmältä.

 

[M10]

Viestin lähetti Snakster
Pari päivää on pyörinyt 22-pistepirkon kokoelma, joka on juuri niin hyvä kuin olen muistellutkin bändin tuotannon olevan.

Sama kokoelma pyörinyt kohta kuukauden. Hienoja biisejä!

 

[Vteich]

Dj Shadowin kummatkin pitkäsoitot, eli Entroducing... ja The Private Press. Varsinkin Private Press on aivan uskomattoman hieno levy, ei voi kuin kehua. Paljon on myös soinut tässä vasta saamani Palefacen Quarter Past. Tajuttoman hieno levy tämäkin, ylivoimaisesti paras kuulemani hiphop-levy.

Viestin lähetti Cube
Jos ostoslistaa haluan vielä kasvattaa, niin pitäisi varmaan lisätä Katatonian Last Fair Deal Gone Down siihen. Olen ainakin käsittänyt, että se on aivan kuin Tonight's Decision, mutta parempi. Se tuntuu hyvältä yhdistelmältä.

Kyyllä kyllä, kannattaahan se hankkia. LFDGD on tasaisen loistava alusta loppuun, eikä mukaan mahdu yhtäkään heikompaa biisiä. Tonight's Decision on toki varsin hyvä levy sekin, mutta omasta mielestäni sitä vaivaa hiukan tietynlainen epätasaisuus. Ja jos et ole jo tutustunut, suosittelen myös lämpimästi bändin uusinta, eli Viva Emptinessiä. Mielestäni Katatonian paras ja pitkäkestoisin levy.

Offtopic: Taskusta löytyy tietysti lippu Katatonian helmikuun Tavastian keikalle.

 

[Gellner]

Viime päivinä levylautasella on pyörinyt Broder Danielin Cruel Town. Pari ensimmäistä biisiä kuultuani luulin löytäneeni Kentin veroisen bändin, mutta, mutta...pidemmän päälle vähän puuduttavaa kuunneltavaa. Biisit muistuttavat liikaa toisiaan. Hyvä levy kuitenkin. When We Were Winning ja Cruel Town ovat aikas loistavia kipaleita.
Sattuuko joku tietämään onko Cruel Town Broder Danielin paras levy vai onko joku vanhempi levy parempi? BD kun on minulle melko uusi tuttavuus.

 

[Procamp]

Fishin uusi Field of Crows on nyt pyörinyt soittimessa toista päivää ja onhan se todettava, että hyvää kannatti taas odottaa. Skotti on loistelias tulkitsija ja loistouutinen on se, että mies ei sittenkään kadonnut näytelmien maailmaan vaan jatkoi muusikon uraansa. Noinkohan miestä vielä pääsisi joskus uudestaan Suomessakin todistamaan..?

 

[asleep]

Tom Waits: Small change
At the drive-in: In/Casino/Out
Super furry animals: Fuzzy logic

 

[Snakster]

Lainasin kirjastosta jo melkein unohduksiin hautautuneen helmen, jota aikanaan tuli kuunneltua valtavia määriä ja yleensä kännissä. Toimii edelleen ja aiheuttaa mukavan nostalgisia tuntemuksia:

-Kelpo pojat - Taivas vuotaa, lätäköt laulaa

 

[tant gredulin]

Viestin lähetti Gellner
Sattuuko joku tietämään onko Cruel Town Broder Danielin paras levy vai onko joku vanhempi levy parempi? BD kun on minulle melko uusi tuttavuus.

Hirvittää sanoakaan, kun en edes muista levyn nimeä, mutta BD:n edellinen tuli kehuttua maasta taivaaseen useammankin kaverin toimesta, joten 'se edellinen' on kuulemma paaaljon parempi.

Omaan kassiin solahti taannoiselta Lontoonmatkalta muistoja, nyyhkytystä ja vapinaa aiheuttanut kasaripläjäys, Robert Plantin 'Now and Zen'. Yksi ainoa kappale tätä CD:tä odotti juuri minua Oxford Streetin Virgin Megastoressa - ja olin sentään juossut erinäisillä levymessuilla ja kirppareilla tätä kuikuilemassa. Pettymys olikin sitten sitä rankempi, se kuulosti aluksi auttamattoman kasarilta huolimatta siihen liittyneistä ah niin tunteikkaista ja tärkeistä asioista. Kolmannen kuuntelukerran jälkeen vanhanaikaisuus jotenkin katosi, ja musiikki imaisi minut vuoteen 1988. Iik! Kääk! Ihanaa!

 

[Siivu]

Sub-Urban Tribe - Portrait Of Lost Innocence

Subbarit taitaa olla ainoa orkesteri, jonka koko tuotanto löytyy levyhyllystä ja tämän makupalan jälkeen on helppo jatkaa sarjaa.

Kuulostaa jostain syystä kovasti uudemmalta Paradise Lost tuotannolta - helvetin hyvältä siis. Potuttaa tosissaan, että vasta maanantaina saan Manimen kokonaisuudessaan soittimeen.

 

[Hammer]

Judas Priest: Painkiller
AC/DC: Highway To Hell

Nämä levyt pauhaavat parhaillaan cd-soittimessa.

 

[el pebe]

NOH

Pitkästä aikaa tähän ketjuun...

Rage Against The Machine: Live at the Grand Olympic Auditorium

-Aikoja sitten hankittu ostos, nyt vasta kolahtanut ja kovaa... aluksi kuullosti poikien soitto hieman huolimattomalta ja niin päin pois mutta nyt olen tajunnut että puhdasta raivoa ja intoahan se on mikä verottaa tarkkuudessa... ihanaa.

Lagwagon: Trashed

-Ikivanha sk8 punk -tuttu

The Crash: Melodrama

-Niin kauan oli tehnyt mieli tutustua tarkemmin The Crashiin, ja päädyinpä sitten ostamaan tämän uusimman Teemu "Hintti" Brunilan ja kavereiden tuotoksen. Aivan törkeän kiva. Nimenomaan kiva. Positiivisella tavalla harmiton, kiva. Pirtsakka. Lähes GAY. Rakastelumusiikkia(kin).

Strung Out: Live in a dive

-Kaikki metallin, trashin, heavyn eli hevin ja varsinkin sk8- ja melopunkin ystävät: tutustukaa! (Kuitenkin aluksi bändin studiolevyihin, tämä live on hieman suttuinen)... Saatanan tiukka levy jokatapauksessa. Järjetön draivi.

NOFX: Punk in drublic

-Klassikko. Autossa soinut.

 

[Jakke Huuliparta]

Sain punk-ketjusta kimmokkeen ja kuuntelenkin nyt Flogging Mollya ja The Real McKenzies:iä. Ensin mainitun Rebels of the Sacred Heart ja What's left of the flag ja seuraavaksi jälkimmäiseltä Loch Lomond ja Scots Wha Hae.

 

[Viima]

Ayumi Hamasaki - Audience

Pirteää musiikkia. Tykkään. Ja tästähän lähti J-pop fanius päälleni.

 

[clayman]

Tämä nyt on ennemminkin "katselussa juuri nyt," mutta toi Judas Priestin dvd "Electric Eye" on pyörinyt ihan mukavasti viime viikkoina.

Mukana on monta klassista Priest-hetkeä. Dallasissa äänitetty konsertti on legendaarinen, ainakin joissain ympyröissä. Mukana on myös BBCn studioilla äänitettyä live-materiaalia ja kaikki Priestin Halfordin aikana tehdyt musiikkivideot.

"Are you ready for some Judas Priest-style heavy metal?" - Rob Halford

 

[PeteX]

Katri Helena; God save the Queen
The Who: Rockabilly rules ok
Mötorhead; Dancin´ Queen
Apulanta: Sinä ja Minä
Pelle Miljoona ja N.U.S. : Mä joka päivä töitä teen
Sting: Punk´s not dead (fet. Jesus)

 

[Mike]

Poltettu MP3 kokoelma, jossa etupäässä pelkkää mättöä. Muutama poikkeuskin sinne mahtuu mukaan ja niistä juuri yksi biisi tällä hetkellä soi.

np: Faith No More - Ashes To Ashes

 

[M10]

Pearl Jam - Ten

"Black"

 

[Noose]

Viestin lähetti Viima
Ayumi Hamasaki - Audience

Pirteää musiikkia. Tykkään. Ja tästähän lähti J-pop fanius päälleni.

Tutustu ihmeessä myös jrock-osastoon siitä ainoasta oikeasta, eli X Japanista.

Kurenai, Unfinished ja Week End hyviä biisejä aloittaa.

 

[hansonbrother]

System of down-Toxicity ja saman bändin-Steal this album.

On kyllä kertakaikkisen loistava yhtye.

 

[hannes_ko]

Vein Swampin Second Handiin kahdeksan mahtavaa levyä, kun teki mieli vähän vaihtaa. Nyt vähän harmittaa, varsinkin Velvet Underground-kokoelman ja Tom Waitsin Rain Dogsin menetys. Neljä levyä sain niillä hommattua:

Janis Joplin: Pearl. Klassikot eivät ole yleensä klassikoita aivan turhaan. Hieno levy.

The Doors: LA Woman. Täytti paikkansa. Ei vallankumouksellinen, mutta tätä kuuntelee kyllä.

Bluesounds: Black. Lindholmin Dave oli vaan aika äijä. Tätä kuuntelin joskus kirjastolainana, joten en vielä ole pyörittänyt tehosoitossa.

Hassisen Kone: Rumat Sävelet. Olisi ehkä pitänyt ottaa Sielun Veljiä ennemmin, mutta ihan hyvä levy tämä on vuonna 2004. 1981(?) oli varmasti parempi.

Sitten hankin vielä kirjaston poistomyynnistä kolme äänitallennetta kappalehintaan 0,5 euroa.

Primal Screamin Vanishing Point on tuttu levy, ja nyt sen omistan. Kolmella markalla siis. Hyvä kauppa.

Hömppää edustaa Allekirjoittanut Generation Å-levyineen. Tykkäsin Raptorista ja tämäkin huvittaa jonkin verran.

Ja sitten kokoelma jossa on elokuvista klassista musiikkia. Wagnerin Ride of Valkyries jms.

 

[dali]

Tällä hetkellä soittimessani pyörivät säännöllisesti seuraavat levyt:

Absoluuttinen nollapiste: Seitsemäs sinetti
Egotrippi: Superego
Kotiteollisuus: Helvetistä itään
Sigur ros: ( )
The goo goo dolls: Dizzy up the girl
Lemonator: Grandpop
Queens of the stone age: Rated R

Ja ensi kesää odotellessa tietty Metallicaa...

Ikisuosikkeja, joita ei voi sivuuttaa:

Levellers: Zeitgeist ja Levelling the land
Oasis: Definetely maybe+muu tuotanto
Kolmas nainen: koko tuotanto
Kent: Isola, Hagnesta hill ja Verkligen
Yup: Homo Sapiens
Eläkeläiset: koko tuotanto
Foo fighters: Foo fighters
Ash: Free all angels
Weezer: Blue album, Pinkerton ja Green album

 

[MiikaL]

Kolme uutta cd:tä äitee toi tullessaan pyynnöstäni:

Machine Head - Supercharger
In Flames - ReRoute to Remain
Rhapsody - Power of the Dragonflame

 

[vision]

Diablo - Eternium. On tätä kyllä odotettukin. \../

 

[luistimet]

Tämän sorttista on soitin viime aikoina tullut pyörittäneeksi:

Thunderstone: The Burning

Vaikka Ukkoskiven debyytti olikin ihan menevää soitantaa, ei se silti noussut minun arvoasteikossani keskimääräistä power-levyä korkeampaan kategoriaan. Ennakkoon kuultu Until We Touch The Burning Sun antoi kuitenkin luvan odottaa yhtä alkuvuoden kiistatonta helmeä. Sitä myös tuli, mitä tilattiin. Kiistattoman tyylikkäitä, hyvin soitettuja ja monipuolisia biisejä löytyy levyn täydeltä. Levyn ilmapiiriä haisteltaessa huomattavia ovat niin perinteisestä heavy metalista kuin myös hard rockista lainatut elementit, jotka sopivat kuin nenä päähän tai nyrkki leukaperiin. Ja jos joku niitä sooloa ja tilutuksia haluaa hakea, niin niistä tarjoilee tällä levyllä yhden myös Symphony X:sta tuttu Michael Romeo. Niin ja jos joku ei vielä tiennyt, niin kerrottakoon Pasi Rantasen olevan tämän valtakunnan parhaita solisteja. 'nuf said? Yksi juttu kuitenkin vielä: Ennakkoon odotin niitä digipackin kylkiäisinä tarjoiltuja covereita, mutta jostainhan se on tämänkin levyn kohdalla napistava: Eivät ne toimi alkuunkaan Heart of Steelia lukuunottamatta.

Diablo: Eternium

Katellaan... Äijämetallistien kolmas tuleminen on aiempia levyjä huomattavasti melodisempi kokonaisuus ja kyllähän se minun korvaani miellyttää. Kitarasoundi on terävä ja Rainerin vokalisointi totutun tyylikästä. Onneksi se "Ville Laihiala"-soundi ei puske liikaa esille, vaan toimii lähinnä sopivana lisämausteena. Semmoinen kun ei tähän menoon sovi suurempina annoksina ollenkaan. Lisää kuunteluahan tämä vielä vaatii, mutta suosikeiksi ovat jo nousseet Lovidived, The Preacher, Omerta ja Shape Shifters. Fleshiä, fleshiä!

Iced Earth: The Glorious Burden

Jos kaksi edellä mainittua levyä potkivat maiharilla päähän, niin kyllä tämä ajaa jo Jag Panzerilla yli. Loistava Matthew Barlow on poissa ja olinkin biisiäkään kuulematta hieman skeptinen Tim "Ripper" Owensin suhteen. Vaan pessimistipä ei pety ja yllättyi jälleen enemmän kuin positiivisesti. Kyllä mies mielestäni loistavasti Icedin musiikkiin sopii. Vääjäämättömästi eteenpäin vyöryvät biisit saavat toinen toisensa jälkeen pään ja nyrkin heilumaan ja turpaanvetoa tarjoillaan erityisesti sinkkubiisi The Reckoningin ja Greenfacen muodoissa. Vaikka mättöosasto onkin hallussa kiitettävän hyvin, edustavat levyn kirkkainta kärkeä silti kaikessa imelyydessä ja jenkkihapatuksessaan loistava When The Eagle Criesin akustinen versio, Waterloo, sekä mahtipontinen Gettysburg-trilogia. Viimeisin näistä puhkeaa kukkaan ja koskettaa minua erityisesti Prahan filharmonikkojen panoksen vuoksi. Tämän levyn jälkeen täytyy jälleen kerran paatuneemmankin Kummeli-fanin todeta, ettei riffien kuningas suinkaan ole Rihmakallo, vaan Jon Schaffer. Mies on heittänyt ilmoille ajatuksen, että säveltäisi tulevaisuudessa mahtipontisen ihmiskunnan historiaa käsittelevän levyn. Nousevathan niskavillat väistämättä pystyyn näistä puheista.

Jo nämä kolme alkuvuodesta julkaistua levyä pistävät pelonsekaisin tuntein odottamaan lisää tänä vuonna ilmestyviä hienoja kiekkoja. Kaikki merkit taivaalla viittaavaat viime vuotistakin parempaan satoon levyrintamalla.