Kyllä maailma olisi köyhä ilman Iggy Popia ja Andy McCoyta. Kuuntelussa edellisen livekooste Roadkill Rising. Ilmeisesti toisen levyn kahdessa vikassa biisissä on McCoy. Tässä on yhteensä 4 levyä ja bonuslevynä ed. viestissä mainitsemani Heroin Hates You, joka on Spotifyssä omana levynään.
Kaikella maailman musiikilla on joku tarkoitus. Minä löysin tänään Slayerin tarkoituksen.
Slayer on täydellistä musiikkia siihen tilanteeseen, kun olet lähdössä tekemään ositusta ja asuntokauppoja ex-avovaimosi kanssa, pitkien riitojen jälkeen. Koko matkan autossa jauhoi Slayer ja aika isolla volyymillä.
Tuli jotenkin voimaannuttava olo, mutta niinhän ne naisetkin sanovat. Ne voimaantuvat omista ruumiintoiminnoistaan, minä voimaannuin Slayerista. Ja väännöt menivät hyvin.
Vopite olla, mulla menee thrash ja black metal sekaisin. Tappouhkauksia saan, kun sanon, että samaa paskaa kaikki.
Mutta black metal oli vissiin sitä, missä poltettiin kirkkoja. Siinä toisessa metallissa ei poltettu.
Hienoa, että sinäkin löysit thrashin syvimmän olemuksen.
Seuraava lainaus on tuoreessa muistissa (ei toki pahalla):
Mutta hienoa, että makusi on sittemmin parantunut ;)
Snif. Olen erehtynyt. Miten voin korjata tämän virheen?
Kuuntelemalla pelkkää 80-luvun Metallicaa ja Slayeriä. Ja nimeämällä tulevan jälkikasvusi bändi(e)n jäsenten mukaan.
Ihailen tätä puhdasoppisuutta. Niin minäkin tekisin.
Mutta kyllä minunkin pojasta tulee Liam tai Noel tai mitä tahansa brittiläisestä rockhistoriasta, mikä mimmille sopii. Roope Robert Plantin mukaan olisi myös tosi siisti.
Kuuntelen minä toki muutakin kuin 80-luvun thrash-musiikkia (mm. Deep Purple, Rainbow, Black Sabbath, Sentenced ym. ym.). Enkä edes lapsiani ole nimennyt muusikoiden mukaan.
Hehe. Thrashissä on pelkästään kyse laukkaavista riffeistä mätchättynä punkin aggressioon.Hienoa, että sinäkin löysit thrashin syvimmän olemuksen.
Hehe. Thrashissä on pelkästään kyse laukkaavista riffeistä mätchättynä punkin aggressioon.
Nojoo aika turha heitto tuo oli loppujen lopuksi. Meinasin siinä alkaa jotain kirjoittelemaan black metallista, mutta en sitten kuitenkaan jaksanut. No eniveis kyllähän thrash on todella voimaa antavaa ja energistä musiikkia. Hienoa, että @nummenkallio saa voimaa Slayeristä.Kai sitten voisit itsekin kertoa oman mielipiteesi asiaan etkä pelkästään keskittyisi huutelemaan sivusta.
Joo kyllähän nuo ovat erittäin keskeisiä albumeita thrashistä puhuttaessa, ja kestävät kuuntelua vuodesta toiseen.Kai sitten voisit itsekin kertoa oman mielipiteesi asiaan etkä pelkästään keskittyisi huutelemaan sivusta.
Itselleni juuri Slayerin Reign in Blood (Metallican Master of Puppetsin ohella) on aina ollut yksi keskeisimmistä thrash-albumeista. Ja tulee aina olemaan.