Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Texasin ykkösketju: Gibbons - Hill - Beard
Ilmankos sulle Duran meni läpi...

Mie olen aika laaja-alainen musiikinkuuntelija, mutta valikoiva. En ole koskaan pitänyt mistään tyylisuunnasta sinänsä, vaan kuuntelen biisejä ja arvioin artisteja. Näistä kasaripoppihevihommistakin mulle meni Leppard läpi, koska biisit oli hyviä. Tuotanto tosin vähän tökki... Mutta olihan ne sentään Zeppelin-faneja. Ei kai kukaan voi olla huomaamatta nimien Def Leppard ja Led Zeppelin samankaltaisuutta..?? Joe Elliott on kuulemma maailman suurin Robert Plant -fani, ja se kyllä näkyy ja kuuluu.

Loppupäätelmä: hyvä biisi on hyvä biisi. Esitti sen sitten kuka hyvänsä. Zeppelinillä on hyviä biisejä, Leppardillakin on. Duran Duranilla on ehkä sata. Mötiköillä on yksi, Ten Seconds To Love. Totolla ei ole yhtään, sori vaan.
 
You can call me lost, I call it freedom.

Punamusta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
On balladien aika. Nyt melkein kaikki piuhat irti päästä ja silmät kiinni. Toinen henkimaailma kutsuu.
 
"I'm starting with the man in the mirror" - Michael Jackson, 1987

Punamustaa jääkiekkoa - Porin Ässät
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Kannattaa @Punamusta lukea tarkoin, kuinka veli @Evil muotoilee. Hänessä asuu useimmiten totuus, mitä populariseen musiikkiin tulee. Huomautan, ettemme ole vielä käsitelleet Grateful Deadia, Neil Youngia, emmekä edes Kauko Röyhkää.

Toto esiintyi jokunen vuosi sitten tuossa muutaman kilometrin päässä. En käynyt. Olisin toki mennyt, jos olisi maksettu piletti, tarjottu juomat ja syömät, ynnä palautettu taksilla kotiin. Koska näin ei ollut tapahtuva, niin tein sitten jotain muuta.

Parhaillaan kuuntelussa grönlantilainen Sume, viehättävää joskin eksenristä progea 46 vuoden takaa.
 
Ancylusjärven jää, on taakse jäänyttä elämää.
(1)
  • Tykkää
Reactions: Evil

Punamusta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
"I'm starting with the man in the mirror" - Michael Jackson, 1987

Punamustaa jääkiekkoa - Porin Ässät

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Texasin ykkösketju: Gibbons - Hill - Beard
Ei huolta, vakuutan lukevani paholaisherran viestejä ajatuksella ja mielenkiinnolla. Selvästikin hieno mies kyseessä.
Tietäisitpä. Mulkku olen miehekseni. Aina oikeassa ja kovaan ääneen. Vittuilen vähemmistöille ja enemmistöille. Selvänä olen sietämätön, päissäni pitelemätön. Hienoin kohteliaisuus, jonka olen saanut, tapahtui eräässä baarissa. Siellä yksi nainen sanoi mulle, että päissäsi sie näytät Bon Scottin kehitysvammaiselta pikkuveljeltä, mutta kukaan ei tiedä miltä sie selvänä näytät.
 
You can call me lost, I call it freedom.

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Texasin ykkösketju: Gibbons - Hill - Beard
Tänään muuten olen kuunnellut Charles Mingusia, Dead Kennedysia, Jim Pembrokea, Red Hot Chili Peppersia ja Markku Aroa.
 
You can call me lost, I call it freedom.

mikko600

Jäsen
Suosikkijoukkue
NUFC, K-Espoo, Gennaro Gattuso, Sir Bobby Robson
@Punamusta kuuntelee kasaria, muttei Venomia tai Slayerin Reign In Bloodia. Vässykkä.
 
“Joelinton is the worst brazilian since Stevie Wonder shaved his wife’s pussy.”

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Texasin ykkösketju: Gibbons - Hill - Beard
Mie keitän kasarissa nuudeleita.

Tuo mikkonumerosarjan huomio oli oikeastaan aika hyvä. Mikä sitä kasaria on? Poison vai Venom? Madonna vai Nina Hagen? Michael Jackson vai Michael Philip Jagger? Dingo vai Radiopuhelimet? Kaikki nää teki musiikkia silloin. Monet ihan saatanan paskoilla soundeilla. Se diskanttinen paska, ne kaiutetut rumpusoundit...

Voi helevetti, miten hienoa olisi kuulla yksi lempilevyistäni, Princen Purple Rain, hyvillä soundeilla. Ilman sitä synteettistä, diskanttista sihinää. Helvetti, jos siinä olisi edes jotain bassopohjaa...

Mikä musiikintekijöitä vaivasi 80-luvulla? Teillä oli mahdollisuus tehdä oikein. Kyllä ne Zeppelinin ja Stonesin soundit sieltä 70-luvulta olisi kai olleet vielä käytettävissä. Otitte ne nintendovinkunat siihen tilalle. Miksi? No, ehkä ette halua levyistänne klassikoita.

Montako 80-luvun levyä muistetaan sadan vuoden päästä? Thriller. Purple Rain. Born In The U.S.A. Onko muita?
 
You can call me lost, I call it freedom.

mikko600

Jäsen
Suosikkijoukkue
NUFC, K-Espoo, Gennaro Gattuso, Sir Bobby Robson
Mie keitän kasarissa nuudeleita.

Tuo mikkonumerosarjan huomio oli oikeastaan aika hyvä. Mikä sitä kasaria on? Poison vai Venom? Madonna vai Nina Hagen? Michael Jackson vai Michael Philip Jagger? Dingo vai Radiopuhelimet? Kaikki nää teki musiikkia silloin. Monet ihan saatanan paskoilla soundeilla. Se diskanttinen paska, ne kaiutetut rumpusoundit...

Voi helevetti, miten hienoa olisi kuulla yksi lempilevyistäni, Princen Purple Rain, hyvillä soundeilla. Ilman sitä synteettistä, diskanttista sihinää. Helvetti, jos siinä olisi edes jotain bassopohjaa...

Mikä musiikintekijöitä vaivasi 80-luvulla? Teillä oli mahdollisuus tehdä oikein. Kyllä ne Zeppelinin ja Stonesin soundit sieltä 70-luvulta olisi kai olleet vielä käytettävissä. Otitte ne nintendovinkunat siihen tilalle. Miksi? No, ehkä ette halua levyistänne klassikoita.

Montako 80-luvun levyä muistetaan sadan vuoden päästä? Thriller. Purple Rain. Born In The U.S.A. Onko muita?
Sehän se pointti oli. Kasari on musiikillisesti noin niinkuin yleisesti kamala vuosikymmen. Tukkahevi, kokaiinipop jne. Vuosikymmen milloin musiikista tuli oikeasti kaupallista. Ihan kuin MötleytVanHalenitGunnarit olisivat tehneet musiikkia palosta siihen. No ei. Sitten ne tunnetut, Slayer ja Reign In Blood pitäisi olla kaikilla yleissivistyksenä kuunneltuna. Mutta jos sanoo kasaria rokille vapauttavana vuosikymmenenä, on vähän kuin sanoisi että Sex Pistols oli muka oikeasti anarkiaa ja punkkia. Hoh. Kaikki nauttikoon mistä haluaa, mutta Slayerin Reign In Blood kertoo mistä koko vuosikymmenestä on oikeasti kyse. Tai siitä että jotkut tekivät mitä tahtoivat, muut hyppivät pillin ja pillun mukaan.
 
“Joelinton is the worst brazilian since Stevie Wonder shaved his wife’s pussy.”

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Texasin ykkösketju: Gibbons - Hill - Beard
Toisaalta 80-luvulla tehtiin toki hyvääkin. Birthday Party. Duran Duran. Marillion. Eliminator. A Momentary Lapse of Reason. Peter Gabrielin nelonen ja So. Kate Bushin Hounds of Love. Smiths. Ei kaikki ollut pelkkää direstraitsia.

Ja koko ajan Malcolm Young teki omaa hommaansa ja Lemmy omaansa...
 
You can call me lost, I call it freedom.

Punamusta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Joku aukoo @Punamusta´lle? Lähetäänkö nurkan taakse? Hoidetaan nämä asiat siellä.
Mitä sitä suotta, annetaan olla vaan. Ja nyt kuuntelen Crüeta. Albumeilla ei ole väliä, mikä tahansa tekele käy.
 
"I'm starting with the man in the mirror" - Michael Jackson, 1987

Punamustaa jääkiekkoa - Porin Ässät

HPL76

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mä lähdin takaisin 90-luvulle ja päädyin vähemmän yllättäen Kingston Wallin pariin. Voi pojat... Vernissassa Tikkurilassa väännettiin kun pojat vähän soitteli. Oli kyllä yksi elämäni keikoista.

Eikä tämä uusin versiokaan mikään huono ole.

Nepaliin siis!


 
Yes English can be weird. It can be understood through thorough thought, though.

Huerzo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Donnerwetter S.p.A.
Fleetwood Macin "Rumours"-levy kuuntelussa. Voi poijjaat on soivaa soundia näin Spotify-aikoinakin. Tunsin toki yhtyeen ja hittibiisit, mutta en ole jaksanut tutustua tuotoksiin sen enempää. Kiitokset "Guardians of the Galaxy"-leffalle, jonka soundtrackille päätynyt "Chains" johdatti tutustumaan alkuperäiseen levyyn.
 
Minä oon syöny sen piirakan!

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Nyt taisi tulla vuoden paras levy vastaan. Huhhuh. Tägätään ainakin @Ollakseni ja @Useful Idiot

Pari kertaa kuunneltu läpi ja aika hyvältä vaikuttaa. Ei ihan ominta juttua mutta kivat bläkkis vibat ja laulusta tulee vähän mieleen Jarboe. Sopi hyvin kävelyn taustalle kun maa on jäässä, mutta lunta ei oikein ole.
 
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death"
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.
"It is possible to commit no mistakes and still lose. That is not a weakness. That is life."

HPL76

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Saakeli multa on mennyt tällainen Sepulturan teos ihan ohi. Tämä oli kiva "uusi" löytö.
 
Yes English can be weird. It can be understood through thorough thought, though.

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death"
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.
"It is possible to commit no mistakes and still lose. That is not a weakness. That is life."
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy