Kuuntelussa juuri nyt

  • 1 890 492
  • 21 638

33720

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jauhojengi
Minä näen tämän asian toisin. Tokihan hevimarkot vittuuntuivat kun James ja Lars olivat leikanneet ne amislettinsä pois, ja tottakai niitä ahisti sekin kun biiseissä oli oikeat melodiat ja niitä ehti jopa kuunnella. Minulle Load on kuitenkin testamentti ja kumarrus Cliff Burtonille. Miehelle, jolla oli avarin musiikkimaku koko alkuperäisestä Metallicasta. Miehelle, joka diggaili Eaglesia ja Lynyrd Skynyrdiä niissä trumpettilahjefarkuissaan. Miehelle, joka olisi nauttinut ihan vitusti, jos olisi päässyt soittamaan jotain Bleeding Me’tä tai Outlaw Tornia.

Ihminen, joka dissaa Loadia, ei ymmärrä yhtään, mistä Metallicassa lopultakin on kyse. Minäkin sen tajuan, vaikken ole edes fani. Pitääkö se sanoa vielä ääneen?

Nyt rakennat kyllä oudon sillan Loadista Cliff Burtoniin(josta muusikkona olen kanssasi samaa mieltä). Esim. James Hetfield on vastannut kysymykseen "mitä Cliff Burton olisi Loadin ajan Metallicasta mieltä?" näin:

“Well, I certainly would have thought there would have been some resistance, for sure,” said Hetfield. “I think Cliff would have probably interjected some different stuff, getting his bass heard and some more musically challenging things, probably.”

Koko juttu tässä: What Cliff Burton would have thought of Metallica's 90's albums

EDIT: Lisäys: Pidän Eaglesista ja Lynyrdistä kovasti. Enkä ole hevimarko :D
 

Hööty

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Penguins
Tuollainen hevimarkottelu on kyllä melko ylimielistä, jossa nostetaan itsensä paremmaksi musiikin kuuntelijaksi kuin muut. Black-albumi on raskaampi kuin yksikään edellinen levy, mutta aika harva "hevimarko" siitä varmaan enemmän tykkää kuin Master Of Puppetsista.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Sana jota hain on ilmaisunvapaus.

Raha auttaa siinä.

Tottakai on ihmisiä, jotka haluavat uuden Master Of Puppetsin kahden vuoden välein. Sitä ei kuitenkaan tule. Miksi tulisikaan? Se on tehty jo.

90-luvulla Metallica oli saavuttanut aseman, jossa se pystyi kokeilemaan. Se kokeili. Kuulijasta riippuu, tykkäsikö se kokeiluista vai ei. Slayer ei kokeillut, ne teki vaan samaa levyä uudelleen ja uudelleen ja aina vähän huonompana versiona.

Metallica tiesi, että niiden levyä ostetaan vaikka siinä olisi tunti Larsin piereskelyä. Mustan levyn jälkeen kaikki missä luki Metallica myi. Load oli kokeilu. Minusta se oli hyvä kokeilu. Olen aina pitänyt musiikissa melodioista ja tietynlaisesta groovesta, ja Loadilla Hetfield todisti osaavansa melodian ja Ulrich sen, että hänestä huolimatta bändillä on tietty groove.

Arvostan muuten James Hetfieldiä ihan vitusti sanoittajana. Pinnalta yksinkertaisia, mutta kuitenkin syviä ja ajateltuja tekstejä. Loadin sinkkubiisi Until It Sleeps on hyvä esimerkki tästä.
 

33720

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jauhojengi
Sana jota hain on ilmaisunvapaus.

Raha auttaa siinä.

Tottakai on ihmisiä, jotka haluavat uuden Master Of Puppetsin kahden vuoden välein. Sitä ei kuitenkaan tule. Miksi tulisikaan? Se on tehty jo.

90-luvulla Metallica oli saavuttanut aseman, jossa se pystyi kokeilemaan. Se kokeili. Kuulijasta riippuu, tykkäsikö se kokeiluista vai ei. Slayer ei kokeillut, ne teki vaan samaa levyä uudelleen ja uudelleen ja aina vähän huonompana versiona.

Metallica tiesi, että niiden levyä ostetaan vaikka siinä olisi tunti Larsin piereskelyä. Mustan levyn jälkeen kaikki missä luki Metallica myi. Load oli kokeilu. Minusta se oli hyvä kokeilu. Olen aina pitänyt musiikissa melodioista ja tietynlaisesta groovesta, ja Loadilla Hetfield todisti osaavansa melodian ja Ulrich sen, että hänestä huolimatta bändillä on tietty groove.

Arvostan muuten James Hetfieldiä ihan vitusti sanoittajana. Pinnalta yksinkertaisia, mutta kuitenkin syviä ja ajateltuja tekstejä. Loadin sinkkubiisi Until It Sleeps on hyvä esimerkki tästä.


Tässä on hyvä huomioida, että ainakin mun kohdallani oli kyse omasta mielipiteestäni koskien Loadia, ei mistään kritiikistä sitä kohtaan, että bändi on kokeillut ja muuttunut, mitä itsessään en koskaan näe pahana asiana. Mun mielestäni musta albumi on hyvä, eikä tulisi mieleenkään dissata sitä väsyneellä argumentilla, koska kaupallisuus... Sen jälkeen Metallica ei vain ole tehnyt mun makuuni mitään hyvää. Mäkin tykkään melodioista ja groovesta, mutta Loadista en. Se on mielestäni pääosin vetelää huttua, kaukana mistään musiikillisesta hienoudesta.
 

Hööty

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Penguins
Aikamoista ilmaisunvapautta on mielestäni myös alkuperäinen Black Sabbathin ja Motörheadin yhdistäminen NWOBHM:iin.
Ilman muuta Metallicalla oli mahdollisuus kokeilla mitä halusi Blackin menestyksen jälkeen ja Lulu vieköön se myös kokeili. En pidä Loadia lainkaan huonona levynä, päinvastoin. Mutta ei Metallicassa kyllä siitä ole kysymys, kuten sen jälkeiset levytkin osoittaa.
Ja arvostan Slayeria kyllä suuresti, en ymmärrä miksei näin olisi. En oo juuri kuullu huonoa kommenttia AC/DC:n samana pysyvästä tyylistä. Ja Slayerhän teki parhaan levynsä vasta vuonna 1990.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Tässä on hyvä huomioida, että ainakin mun kohdallani oli kyse omasta mielipiteestäni koskien Loadia, ei mistään kritiikistä sitä kohtaan, että bändi on kokeillut ja muuttunut, mitä itsessään en koskaan näe pahana asiana. Mun mielestäni musta albumi on hyvä, eikä tulisi mieleenkään dissata sitä väsyneellä argumentilla, koska kaupallisuus... Sen jälkeen Metallica ei vain ole tehnyt mun makuuni mitään hyvää. Mäkin tykkään melodioista ja groovesta, mutta Loadista en. Se on mielestäni pääosin vetelää huttua, kaukana mistään musiikillisesta hienoudesta.
No me nyt ollaan tästä pikkuisen eri mieltä. Mie osaan elää sen asian kanssa, toivottavasti sinäkin.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Aikamoista ilmaisunvapautta on mielestäni myös alkuperäinen Black Sabbathin ja Motörheadin yhdistäminen NWOBHM:iin.
Ilman muuta Metallicalla oli mahdollisuus kokeilla mitä halusi Blackin menestyksen jälkeen ja Lulu vieköön se myös kokeili. En pidä Loadia lainkaan huonona levynä, päinvastoin. Mutta ei Metallicassa kyllä siitä ole kysymys, kuten sen jälkeiset levytkin osoittaa.
Ja arvostan Slayeria kyllä suuresti, en ymmärrä miksei näin olisi. En oo juuri kuullu huonoa kommenttia AC/DC:n samana pysyvästä tyylistä. Ja Slayerhän teki parhaan levynsä vasta vuonna 1990.
Kukas tämmöistä yhdistämistä on tehnyt? En minä ainakaan. Minusta Sabbath oli aina bluesbändi joka keksi särön ja Motörhead oli rock’n’rollia Chuck Berryn ja Little Richardin hengessä. Lemmykin aina sanoi keikkojen alussa että we are Motörhead and we play rock’n’roll. Ikinä ei hevistä maininnut sanaakaan.

Samaa mieltä Slayerin parhaasta levystä.
 

Hööty

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Penguins
Kukas tämmöistä yhdistämistä on tehnyt? En minä ainakaan. Minusta Sabbath oli aina bluesbändi joka keksi särön ja Motörhead oli rock’n’rollia Chuck Berryn ja Little Richardin hengessä. Lemmykin aina sanoi keikkojen alussa että we are Motörhead and we play rock’n’roll. Ikinä ei hevistä maininnut sanaakaan.

Samaa mieltä Slayerin parhaasta levystä.
Metallica sellaista yhdistämistä on tehnyt uransa alussa.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Metallica sellaista yhdistämistä on tehnyt uransa alussa.
No sehän on ihan tervettä. Ottaa vaikutteita sieltä täältä, lisätä jotain omaa ja saada aikaan toimiva, ennen kuulematon keitos. Sitähän jo Elvis teki, kun sotki kantria, gospelia ja bluesia ulosantiinsa.

Kuitenkin kaikki on lopulta vain musiikkia. Joko pidät tai et. Vittuun kaikki genret ja muut rajoitukset.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao


"I hear you calling and it's needles and pins (and pins)
I wanna hurt you just to hear you screaming my name"

Että on osuva säe..prkl.

Tää oli iso hitti kun olin yläasteella. Pikkusisko osti vinyylin. Mie kuuntelin mieluummin Billion Dollar Babiesia ja Love It To Deathia. Kuuntelen edelleen. Tämän levyn kanteen olisi voinut kirjoittaa että Desmond Child (of Bon Jovi fame) featuring Alice Cooper: Trash.
 

MegaForce

Jäsen
Tää oli iso hitti kun olin yläasteella. Pikkusisko osti vinyylin. Mie kuuntelin mieluummin Billion Dollar Babiesia ja Love It To Deathia. Kuuntelen edelleen. Tämän levyn kanteen olisi voinut kirjoittaa että Desmond Child (of Bon Jovi fame) featuring Alice Cooper: Trash.
Itse sain "lempinimen" Poison aikanaan ala-asteen lopulla kun lauleskelin tätä biisiä luokassa kun olin tekemessä läksyjä tms.
 

Hööty

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Penguins
No sehän on ihan tervettä. Ottaa vaikutteita sieltä täältä, lisätä jotain omaa ja saada aikaan toimiva, ennen kuulematon keitos. Sitähän jo Elvis teki, kun sotki kantria, gospelia ja bluesia ulosantiinsa.

Kuitenkin kaikki on lopulta vain musiikkia. Joko pidät tai et. Vittuun kaikki genret ja muut rajoitukset.
Se on hyvä asia, ei muuten syntyisi uudenlaista musiikkia. Viittasinkin siihen, että Metallican alkuaikojen cocktail oli samanlaista ilmaisunvapautta ja kokeilua kun Loadin aikainen tyylinvaihto.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Evil

Redrose

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK Helsinki
Joulumusaa kuuntelen tällä hetkellä. Tässä lienee yksi parhaista joulubiiseistä, jonka olen ikinä kuullut. Asialla on progea soittava brittibändi Vienna Circle. Mun puolesta joulu voi alkaa ja kaikille Jatkiksen nimimerkeille toivottelen sitä jo nyt.



 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Tämä soimaan kun Pataljoonan bussi on ylittänyt Vaasan rajan ja halli alkaa olla jo lähellä:





Hyvä biisi Metallican ReLoad-albumilta. Hidastempoisempi sekä mielestäni parempi kuin Fuel. Löysinpä sitten kerrassaan kiiltävän jalokiven onkalon seinämästä.

Minä olen ihan saatananmoisessa vähemmistössä, kun sanon tämän. Onhan niitä entereitä ja mastereita ja creepingejä sun muita, mutta minusta Metallican kautta aikain paras biisi on tämä.

 
Suosikkijoukkue
Turkoosi kevät 2024, Dallas Stars, Leksands IF
Edellisellä sivulla oli melko pitkä väittely Metallican tuotannosta ja ennen kaikki siitä, oliko Load käypä albumi vaiko roskaa. Mä en itse ole Metallica-fani ja oma metallifanitus painottuu muutenkin enemmän oman sukupolveni aikana vaikuttaneisiin yhtyeisiin, en siis ota tähän yksittäiseen caseen mitään kantaa.

Totean vain yleisellä tasolla omin sanoin sen mitä @Evil kin jo totesi, eli mun mielestä genreillä ei ole mitään väliä, ei ainakaan omassa musiikinkuuntelussa. Jos mä huomaan jonkun biisin ja se kuulostaa hyvältä, en mä mieti että kestääkö mun imago sitä että kuuntelen tanssituttavaa R&B metallia. Musiikki on musiikkia, siitä joko pitää tai ei pidä eikä kellään oikeastaan edes ole oikeutta loukkaantua sellaisesta asiasta kuin musamaku.

Joku yksittäinen bändi saattaa käydä kymmenkunta eri genreä läpi mittavalla musiikkitaipaleellaan. Sitä kutsutaan uusien tyylisuuntausten hakemiseksi, eksperimentaatioksi. Sitten kun taas jonkun yhtyeen musiikista tulee liian ennalta-arvattavaa ja jokainen levy toistaa samaa kaavaa, niin kuuntelijan näkökulmasta siitä katoaa kaikki se jännitys ja freesiys. Miksi odottaa noilta enää uutta levyä kun tää sama soundi on kuultu jo edellisellä neljällä albumilla?

Mä arvostan korkealle sellaisia bändejä joilla on munaa kokeilla uusia äärirajoja silläkin uhalla että omat tienestit pienenee kun uusi levy ei myykään enää platinaa. Siinä ottaa artistina tietoisen riskin mutta kolikon kääntöpuolena sillä riskinotolla saattaa tavoittaa täysin uusia faneja ja nousta tietoisuuteen paikoissa, joissa sua ei ennen edes noteerattu. Ainahan se ei onnistu, mutta riskejä on osattava ottaa, mikäli musabisneksessä haluaa edes yrittää pärjätä.
 
Viimeksi muokattu:
(1)
  • Tykkää
Reactions: Evil

Fullhazard

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Miksi odottaa noilta enää uutta levyä kun tää sama soundi on kuultu jo edellisellä neljällä albumilla?
Kyse ei ole mistään soundista vaan siitä miten riffit/melodiat on laitettu yhteen. Se ratkaisee onko albumi hyvä vai huono, erityisesti thrash metallissa minun mielestäni. Mitä ylläolevaan keskusteluun tulee niin mielestäni Seasons in the Abyss ei ole Slayerin parhaimmistoa. Nopeatempoisemmat osuudet on hyviä, mutta keskitempoiset/hidastempoisemmat osuudet on laitettu kasaan tylsästi, erityisesti jos vertaa niitä Slayerin kolmeen ekaan levyyn.
 

Malkkinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins
Jumalauta! Ihsahn! Kuunnelkaa Ihsahnin levy "after" ainakin pari kertaa putkeen läpi. Siinä on levy missä on jokaiselle jotakin. Vittu mikä mestariteos!
 

Turha Kaukalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
Und? Onko ne tehneet saksaksikin?

Taatusti. Ja olihan se Hamburi. Kävin joskus Hampurissa ja tarkoituksella jätin Reeperbahnit väliin, olen nähkääs elitisti.

Tosin olen käynyt Eiffelin tornissa. Hävettää. Oli kamalan kylmäkin, eikä nähnyt mihinkään.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös