Ensinnäkin koko kysymys "kuuluvatko tappelut jääkiekkoon" on monitahoinen. Vertaisin sitä kysymyksiin "Kuuluuko väkivalta televisioon" tai "kuuluuko seksi televisioon". Kaikkiin näihin kysymyksiin voidan perustellusti vastata kyllä tai ei. Väkivalta televisiossa on varsinkin hyvä vertailukohde. Siitä on kiistattomasti haittoja joillekin (varsinkin epäterveille tai keskenkasvuisille) ihmisille (huonot mallit), mutta se toimii myös monille ihmisille hyvänä, turvallisena luonnollisen, ihmiselle evoluution aikana kehittyneen vietin eli agressiivisuuden, tyydyttämiskeinona. Seksi tv:ssä taas voi vastaavasti toimia sukupuolivietin tyydyttämiskeinona.
Koko urheilu on typerää ja lapsellista toimintaa, jonka senkin tarkoituksena on tyydyttää yhtä ihmiselle luonnollista viettiä, eli kilpailuviettiä. Ihmiset eli katsojat taas samaistuvat katsomiensa urheilulajien (tai tv-ohjelmien) ihmisiin ja heijastavat eli projisoivat näiden kokemat tunteet itseensä. He siis tavalllaan elävät itselleen läheiseksi tulkitsemiansa hahmojen kautta ja voivat heidän kauttaan tyydyttää myös omia viettejään esim kokemalla suurta hyvänolon tunnetta voittamisesta, vaikka he eivät ole pelanneetkaan mukana vaan istuneet vain katsomossa.
Osassa lajeissa kilpailuviettiin läheisesti liittyvä agressiivisuus on hyvin oleellisessa osassa, toisiin se ei kuulu taas ollenkaan. Tennikseen se ei esimerkiksi kuulu, mutta nyrkkeilyyn kuuluu. Jääkiekko on minun mielestäni ainutlaatuinen laji juuri sen suhteen, että se on pallopeli, johon aggressiivisuus on alusta alkaen kuulunut oleellisesti. Minun mielestäni nyrkkeily on tylsää katseltavaa, sillä minä en ymmärrä minkä takia ne ihmiset lyövät toisiaan. En minä jääkiekkopeliin mennessäni toivo, että siellä tulisi tappelu, mutta silloin tällöin pelissä tapahtuu jotain tunteita kuohuttavaa, jolloin tämä vietti nousee pintaan. Esim kun VIHOLLISjoukkueen Claude Lemieux joitain vuosia takaperin taklasi MINUN joukkueeni Kris Draperin pää edellä laitaan ja sai kunnolla turpaansa Darren McCarthyltä, niin oikeudenmukaisuuden, riemun ja voitontunne oli aivan valtava. Se veti jopa vertoja Stanley Cupin voittamisen tunteelle (katsomosta käsin). Ja silti C.Lemieux ei tilanteessa loukkaantunut, sai vain ainoastaan sikamaisesta taklauksestaan pelikieltoa, jolloin oikeus toteutui totaalisesti.
Minä nautin samaistuessani pelaajiin, jotka todella antavan kaikkensa kentällä eli ovat oikeita taistelijoita henkeen ja vereen(lempipelaaja Steve Yzerman). Jos lajiin ei kuuluisi mitään itsensä fyysisesti likoonlaittamista, riskiä satuttaa itsensä tai saada turpaansa, niin miksi ihmeessä pitäisin näitä pelaajia mitenkään erityisinä urheilijoina? Nämä em. asiat ovat ainakin minun mielestäni juuri sitä URHEUTTA, josta suomenkielen sana urheilu on johdettukin. Kyllähän Sirkuksessakin näkee huikea taitoa, mutta juuri tämä urheus on se asia, mikä minun mielestäni eroittaa jääkiekkoilijat esim, sulkapalloilijoista, jalkapalloilijoista tai shakinpelaajista ja jonka takia minä pidän heitä the Oikeina Urheiljoina.
Vietit voidaan toki tilapäisesti tukahduttaa, mutta vähäisen psykologian koulutukseni ja kokemukseni/uskomukseni mukaan tälläinen luonnollisen ominaisuuden jatkuvatorjuminen aiheuttaa pitkällä aikavälillä suurempia ongelmia. Jotkut purkavat agressiot hakkaamalla muijaansa, jotkut liikenteessä ja jotkut katsomalla väkivalta viihdettä tai pelaamalla mätkimispeliä tietokoneella tai vastaavaa. Jääkiekkokatsomo tai peli on minun mielestäni huomattavasti parempi vaihtoehto kuin kaksi ensimmäistä ja rinnastettava muihin. Jotkut tykkäävät jääkiekosta tämän takia ja minun mielestäni se voidaan heille suoda, varsinkin kun lähes vastaavia jäällä pelattia pallopelejä on tarjolla niille, jotka eivät tästä osasta lajia välitä.
