Kuudes arvokisafinaalin tappio putkeen - miksi Suomi häviää kultamitalit?

[Cube]

Oli finaalisaldo miten murheellinen tahansa, ihmetyttää täällä vallitseva tyytymättömyys. Suomi elää tällä hetkellä jääkiekossa oikeaa kulta-aikaa (sori, huono ilmaus tässä kontekstissa kieltämättä), joten luulisi jengin olevan ennemminkin haltioissaan viime vuosien menestyksestä. Mitalikarkelot tuskin tulevat nimittäin loputtomiin jatkumaan, koska Kanada, Venäjä ja USA ovat laittaneet junnutuotannossa sellaisen vaihteen silmään, että materiaalierot alkavat kaiken järjen mukaan tuntumaan entistä kovempina tulevissa kisoissa, alkaen Vancouverista. Myös Ruotsi on päässyt takaisin oikealle tielle pienimuotoisen suvantovaiheen jälkeen. Tsekki ja Slovakia ovat sen sijaan aika alamaissa tällä hetkellä, joten kyllä Suomi jatkossakin varmasti paikasta neljän sakkiin tulee taistelemaan. Kuitenkin itsensä ylittämisen täytyy olla aina vain kovempaa, mikäli mitaleille tai finaaliin tekee mieli.

 

[sozzy]

Tilastoa...

Pitkästä aikaa...

Suurten voitot finaalipeleistä MM-finaalipeleistä 1992 lähtien:

Kanada 5/7
Ruotsi 3/8
Tsekki 5/6
Suomi 1/7
Slovakia 1/2
Venäjä 1/2

Eli ei esim. Ruotsinkaan voittoprosentti finaaleissa päätä huimaa ja kuitenkin Suomessa yleisesti Ruotsia pidetään juuri joukkueena, joka on parhaimmillaan tosipeleissä.

Mutta siitä huolimatta Suomen saldo on melko lohduton. Voidaan tosiaan mielestäni sanoa kuten täälläkin on todettu, että tämän vuoden ja 1998 hopeat olivat odotuksiin ja materiaaliin nähden loistavia suorituksia... mutta, mutta kun katseet käännetään kentälle niin esiin nousevat mielestäni vuosien '99 ja '01 finaalit. '99 Suomi vei 2 osaottelun huikealla suorituksella nimiinsä ilman Koivuakin, mutta jatkoajalla kentällä oli passiiviinen, virheitä pelkäävä joukkue, joka yritti pyristellä rankkarikisaan asti, vaikka 10 min aikaisemmin olisi voinut takoa taululle rumat lukemat.

'01 finaalissa 2 erää selkeää hallintaa ja itsekin todella tällöin uskoin, että nyt se mestaruus tulee, mutta 3 erässä täsmälleen sama ilmiö kuin 2 vuotta aiemmin jatkoajasta puhumattakaan. Näillä kerroilla materiaalin ero tsekkiin ei todellakaan ollut niin huikea kuin tänä vuonna tai 98 tai 94 jolloin Kanadalla, kuten täälläkin todettua oli jälkikäteen katsottuna paperilla huikea nippu.

Eli there is something... vai kenen mielestä viime keväänä Ruotsilla oli MM-kisoissa paras materiaali?

 

[rossoblu]

Olisikohan aihe jo pässinlihaa, ei ainakaan tällaisen vääntämisen arvoista.
Ranger

Älä turhaan hukkaa aikaasi vääntämällä, jos joku ei ymmärrä todennäköisyyslaskentaa, ei sitä pysty rautalangasta vääntämään - kerron tämän omakohtaisesta kokemuksesta. Sinulla on kirjoittamasi perusteella vähintään alkeet kunnossa.

Kommentti itse asiaan: kyllähän jakauma Suomen loppuottelutuloksissa on vinoutunut. Toisaalta tilastotieteeseen kuuluu myös se, että jakaumat ja varsinkin noin pienet voivat olla vinoutuneita. Odotusarvo 9:ssä finaalisssa lienee 3-4 mestaruutta, jos otetaan vastustajien tasokkuus huomioon. Odotellaan nyt kymmenen uutta finaalia ja katsotaan tilannetta sitten uudelleen.

 

[Mind over matter]

Mutta tässä pelaajia Kanadan rosterista 1994:

hyökkääjiä:

Joe Sakic < Saku Koivu
Brendan Shanahan < Jari Kurri
Luc Robitaille > Ville Peltonen
Paul Kariya > Esa Keskinen
Rod Brind'Amour < Raimo Helminen
Mark Recchi < Jere Lehtinen
Jason Arnott < Janne Ojanen
Steve Thomas < Mikko Mäkelä
Pat Verbeek < Mika Alatalo
Geoff Sanderson < Mika Nieminen
Mike Ricci < Juha Ylönen
Nelson Emerson < Sami Kapanen
Shayne Corson < Christian Ruuttu
Kelly Buchberger < Marko Palo

pakisto ei ollut niin kova, mutta nimekäs kuitenkin:

Rob Blake > Timo Jutila
Steve Duchesne < Hannu Virta
Darryl Sydor < Erik Hämäläinen
Luke Richardson < Janne Laukkanen
Bobby Dollas < Mika Strömberg
Marc Bergevin < Valtteri Immonen
Yves Racine < Marko Kiprusoff

Bill Ranford > Jarmo Myllys

 

[tinkezione]

'99 Suomi vei 2 osaottelun huikealla suorituksella nimiinsä ilman Koivuakin, mutta jatkoajalla kentällä oli passiiviinen, virheitä pelkäävä joukkue, joka yritti pyristellä rankkarikisaan asti, vaikka 10 min aikaisemmin olisi voinut takoa taululle rumat lukemat.

Jos pannaan faktat suoriksi, niin toisella osaottelulla ei ollut mitään väliä päättyikö peliaika 4-1 vai 400-1. Jatkoajan peruuttelu oli kyllä totutun turvallista aravirtamaista kankut piukasti yhdessä hengityksen pidättelyä ettei vaan tapahdu mitään kauheaa. Jos joku asia on mennyt Westerlundin aikana kohdilleen, niin ainakin peleissä toimimattomiin asioihin reagointi.

'01 finaalissa 2 erää selkeää hallintaa ja itsekin todella tällöin uskoin, että nyt se mestaruus tulee, mutta 3 erässä täsmälleen sama ilmiö kuin 2 vuotta aiemmin jatkoajasta puhumattakaan.

Tämäkö oli se matsi, jota johdettiin kahden erän jälkeen 2-0? Aika hyvin tässä kyllä jäädyttiin, olisi pitänyt kyetä esityksien perusteella hoitamaan.

Joka tapauksessa, useimmiten Suomi on lähtenyt finaaliotteluun altavastaajana, vaikka poikkeuksiakin toki on.

 

[sozzy]

Jos pannaan faktat suoriksi, niin toisella osaottelulla ei ollut mitään väliä päättyikö peliaika 4-1 vai 400-1. Jatkoajan peruuttelu oli kyllä totutun turvallista aravirtamaista kankut piukasti yhdessä hengityksen pidättelyä ettei vaan tapahdu mitään kauheaa. Jos joku asia on mennyt Westerlundin aikana kohdilleen, niin ainakin peleissä toimimattomiin asioihin reagointi.


Tämäkö oli se matsi, jota johdettiin kahden erän jälkeen 2-0? Aika hyvin tässä kyllä jäädyttiin, olisi pitänyt kyetä esityksien perusteella hoitamaan.

Joka tapauksessa, useimmiten Suomi on lähtenyt finaaliotteluun altavastaajana, vaikka poikkeuksiakin toki on.

Nämä pelit otin nimenomaan siksi,että näissä peleissä materiaalin ero ei ollut niin suuri, että sillä olisi tappion voinut selittää ja lisäksi pelitapahtumat eivät näissä peleissä tukeneet todellakaan vastustajan ylivoimaa. Ok, '99 Tsekki saattoi 3 erässä jo löysätä, koska huomasi ettei sitä taistelua voinut voittaa.

Kyllä tietysti pelillisesti tämänkin vuoden finaalissa huomio kiinnittyi siihen, että puolustuspään helppojen virheiden määrä palasi USA- pelin tasolle, kun Venäjää vastaan niitä ei juurikaan tullut..

Mutta kyllä Suomenkin tilaston pitäsi olla 3/7 tai ainakin 2/7... ja mielestäni siksi tätä asiaa voidaan jossitella, koska kylmä realisimi tosiaan osoittaa sen, että näitä finaaleita ei muutaman vuoden päästä tulla näkemään piiiitkäään aikaan...

 

[tinkezione]

Ok, '99 Tsekki saattoi 3 erässä jo löysätä, koska huomasi ettei sitä taistelua voinut voittaa.

Itse asiassa nyt kun tarkemmin muistelen, niin Suomen peli jatkoajalla saattoi olla vaisua siitäkin syystä, että Teemu Selänne peluutettiin puhki kolmannessa erässä, kun ei ollut enää kuitenkaan niin suurta tarvetta lisämaalien tekemiselle. Muistelisin ainakin, että Selänne oli jatkoajalla todella väsynyt.

 

[Panzerfaust]

mielestäni siksi tätä asiaa voidaan jossitella, koska kylmä realisimi tosiaan osoittaa sen, että näitä finaaleita ei muutaman vuoden päästä tulla näkemään piiiitkäään aikaan...

No jos Suomi pääsi tämänkeväisellä pakistolla finaaliin, niin en kyllä näe mitään estettä tempun uusimisille lähitulevaisuudessakaan. Vähän nyt uskoa Sheddenin ja varsinkin Jalosen koutsaamisellekin. Ja joku kerta siellä loppuottelussa tulee vielä vastaan toinen "ylisuorittanut" jengi ja silloin mahdollisuudet ovat paremmat. Joku kerta myös Suomen veskari tulee pelaamaan parhaan pelinsä finaalissa.

Mahdollisuuksia on monia ja silloin saadaan tyytyväiseksi myös tilastotieteilijät sekä muut jääkiekon todelliset asiantuntijat.

 

[Panzerfaust]

Itse asiassa nyt kun tarkemmin muistelen, niin Suomen peli jatkoajalla saattoi olla vaisua siitäkin syystä, että Teemu Selänne peluutettiin puhki kolmannessa erässä, kun ei ollut enää kuitenkaan niin suurta tarvetta lisämaalien tekemiselle. Muistelisin ainakin, että Selänne oli jatkoajalla todella väsynyt.

Aralla oli Tapana peluuttaa Temeä (ja Koivua) myös alivoimalla. Ideahan on sinänsä OK, eli pelotellaan vastustajan YV:n viivapelaajia AV-hyökkäyksen uhalla. Riskinä on vain avainpelaajien ylirasitus, mikä sitten kävi Norjassa toteen.

 

[sozzy]

No jos Suomi pääsi tämänkeväisellä pakistolla finaaliin, niin en kyllä näe mitään estettä tempun uusimisille lähitulevaisuudessakaan. Vähän nyt uskoa Sheddenin ja varsinkin Jalosen koutsaamisellekin. Ja joku kerta siellä loppuottelussa tulee vielä vastaan toinen "ylisuorittanut" jengi ja silloin mahdollisuudet ovat paremmat. Joku kerta myös Suomen veskari tulee pelaamaan parhaan pelinsä finaalissa.

Mahdollisuuksia on monia ja silloin saadaan tyytyväiseksi myös tilastotieteilijät sekä muut jääkiekon todelliset asiantuntijat.

Totta, totta enkä itse kuulu niihin jotka ovat tyrmänneet Sheddenin suoralta kädeltä ja mahdollisuudet kultaan ovat hyvät varmasti vielä seuraavat 7-8 vuotta niin MM-kisoissa, Olympialaisissa kuin World Cupissa, kunhan maalivahtipeli ja pelisuunnitelma pysyvät hyvinä niin kuin parina viime kautena. Tällä hetkellä kyllä näyttää, että tämän jakson jälkeen odotettavissa on jonkinlainen lamakausi ainakin, kuten Kanadalla oli vuosituhannen vaihteessa, mutta mikäli juniorityön pohjat saadaan kuntoon, niin tuskinpa välikaudesta kovin pitkää tulee..

Edelleen olen kyllä sitä mieltä, että pelien perusteella '99 ja '01- finaalit olisi pitänyt kyetä voittamaan tai ainakin toinen näistä... ja edelleen olisi mukava kuulla joltakin perusteet mitkä olivat Ruotsin viime kevään mestaruuden tekijät.

 

[X-Rated]

.. ja edelleen olisi mukava kuulla joltakin perusteet mitkä olivat Ruotsin viime kevään mestaruuden tekijät.

Okei! :D
Ruotsi jaksoi jauhaa omaa peliänsä ja uskoi koko ajan voittoon, eikä ajatellut mitään muuta. Siinä fennomaanit saisivat ottaa oppia hurreilta.

 

[Panzerfaust]

Edelleen olen kyllä sitä mieltä, että pelien perusteella '99 ja '01- finaalit olisi pitänyt kyetä voittamaan tai ainakin toinen näistä...

'99 finaalit ovat myös minun kirjoissani materiaalin suhteen se "olisi pitänyt voittaa" -finaali. Toinen on '95 ja sen Leijonat hoitikin. '01 häviö kyllä otti pannuun rankasti johtoaseman menettämisineen, mutta jälkeenpäin tunteiden laannuttua Suomi oli mulle sielläkin taas kerran ylisuorittaja*. Muistelen niistä skaboista mielummin hienoa jenkkivoittoa välierissä. Ihme masokismia muistella vaan tappioita.

*) Tosin tähän 2007 -jengiin verrattuna tuo 2001 porukka vaikuttaa nyt pakiston suhteen varsinaiselta mestariehdokkaalta. Hieno venyminen puolivälierässä ja varsinkin välierissä Suomelta nyt Moskovassa 07.

 

[Rocco]

Ja tämä tekee susta aika tyypillisen suomalaisen. Vähättelet saavutuksia. ME ollaan nyt maailman toiseksi PARAS jääkiekkojoukkue. Selittele sä mitä haluat

Oman tasonsa kutsuminen ylisuorittamiseksi on heikkoa itsetuntoa... ja sitä meillä riittää jaettavaksi asti.

Olenko vähätellyt? En. Olen vain todennut sen mikä on totta.

Se että syytät minua siitä että minä olisin tyypillinen suomalainen ja varustettu heikolla itsetunnolla on taas outoa. Ehkäpä enemmän sinä olet tyypillinen suomalainen, jolla on isot odotukset ja tämän jälkeen huono itsetunto sen takia kun ei taaskaan voitettu.

Sorry jos olet optimisti, mutta niinhän se on, että optimisti ei koskaan ylläty iloisesti. Ja yllätys yllätys, minä olen pessimisti. Itse nautin tästä hopeasta, nautin Olympiahopeasta, nautin World Cupin kakkossijasta. Sinä et ilmeisesti siihen pysty. Otan osaa.

Koita lukea nämä vaikka ennen ensi kevään kisoja niin ehkä ymmärrät. Veikkaan ettet moneen kuukauteen pääse tappiosta yli niin että ymmärrät asian selkeästi.

 

[Seti]

Omat kaksi, jotka eivät lisää mitään keskusteluun.
Voittamisen pelko ja materiaalin heikkous kulloistakin vastustajaa vastaan.

1-8 saldo olisi oikein jos olisimme aina olleet noin 8-10% altavastaajia.
Sattuman osuus on kuitenkin yhden ottelun sarjassa melko suuri. Tästä syysta tuo ei ole oikein validi argumentti.

Henkiselle puolelle menee. Ja alisuorittamiseen. Ylisuorittaminen yleensä koettu jo ennen finaalia. Päivää ennen finaalia. Yksilöpuolen vertauksena esim. puhdas yksilölaji tennis, joka mainittiinkin jo. Semifinaalin yllättäjä saa lähes järjestäen kuonoon seuraavan päivän finaalissa. Siellä finaalissa on kuitenkin lähes järjestäen "parempi" vastustaja. Ja kun laji tuli mainittua, niin tennistähtemme peli perustuu yleensä mihin ? Virheiden välttämiseen... (edit: varsinkin ns. parempia vastaan)

 

[sozzy]

'99 finaalit ovat myös minun kirjoissani materiaalin suhteen se "olisi pitänyt voittaa" -finaali. Toinen on '95 ja sen Leijonat hoitikin. '01 häviö kyllä otti pannuun rankasti johtoaseman menettämisineen, mutta jälkeenpäin tunteiden laannuttua Suomi oli mulle sielläkin taas kerran ylisuorittaja*. Muistelen niistä skaboista mielummin hienoa jenkkivoittoa välierissä. Ihme masokismia muistella vaan tappioita.

*) Tosin tähän 2007 -jengiin verrattuna tuo 2001 porukka vaikuttaa nyt pakiston suhteen varsinaiselta mestariehdokkaalta. Hieno venyminen puolivälierässä ja varsinkin välierissä Suomelta nyt Moskovassa 07.

No eikös ketjun aiheena ollut, että miksi Suomi häviää finaalit....

Samaa mieltä kanssasi tästä vuodesta, että hienoa venymistä nähtiin ja jatkoaika- ja rankkarivoitto kertovat myös venymiskyvystä, mutta olihan näistäkin aikaa kun edellinen rankkarivoitto saatiin '92 ja jatkoaikavoitto muistaakseni '99 semifinaalissa (korjatkaa jos väärässä..). Omakin mielipide on että tämän vuoden finaalissa paukut olivat loppu.

Mutta koska pidät materiaalia selkeästi tärkeimpänä tekijänä maailmanmestaruudelle niin mikä on sinun mielipiteesi Ruotsin viime kevään maailmanmestaruuden tekijöistä?

 

[Panzerfaust]

Mutta koska pidät materiaalia selkeästi tärkeimpänä tekijänä maailmanmestaruudelle niin mikä on sinun mielipiteesi Ruotsin viime kevään maailmanmestaruuden tekijöistä?

En muista erityisesti seuranneeni Ruotsin pelejä, joten en tiedä tekijöitä. Hyvä pelisysteemi sekä siihen tarpeeksi sopivat pelaajat, veikkaisin. En edes muista ketkä pelasivat Ruotsin MM-jengissä viime vuonna.

Jos kysymys oli retorinen: niin ei paras materiaali -aina- voita, enkä ole niin väittänytkään.

 

[sozzy]

En muista erityisesti seuranneeni Ruotsin pelejä, joten en tiedä tekijöitä. Hyvä pelisysteemi sekä siihen tarpeeksi sopivat pelaajat, veikkaisin. En edes muista ketkä pelasivat Ruotsin MM-jengissä viime vuonna.

Jos kysymys oli retorinen: niin ei paras materiaali -aina- voita, enkä ole niin väittänytkään.

Ei voita, ei todellakaan ja olet kyllä siinä oikeassa, että useinmiten paremmalla materiaalilla pelaava joukkue on vienyt finaalissa pytyn, kuten myös Suomi 95. Mutta kyllä noin useasta finaalista olisi täytynyt tuoda myös kultaa useammin, vaikka useimpiin niistä on lähdetty altavastaajana, mutta pelissä Suomi on ollut niskan päällä monesti ennen loppuhetkiä.

Tässä tullaankin siihen, että onko kysymys henkisen puolem asioista, jostain kirouksesta joka on nyt ainakin mun mielestä täyttä paskaa, (kuten myös joku "aina Ruotsi tekee tän meille"- myytti) vai onko kyse pelitavasta. Täytyy sanoa että tässä olen Sihvosen ja kumppaneiden kanssa samalla linjalla siinä, että jos joukkueelta löytyy oma tapa pelata, jonka lainalaisuudet eivät vaihtele tuuliviirin lailla niin siihen voidaan luottaa myös tiukassa paikassa sen pohjalta on helpompi pelata. Kanadalta, Tsekiltä ja nyt taas Ruotsilta tämä pelitapa löytyy. Kun valmentaja ennen 3 erää tai jatkoerää sanoo joukkueelle, että "pelataan omaa peliä", niin tietävätkö suomalaiset pelaajat AINA automaattisesti miten tulee pelata. Tuleeko siis pelitapa selkäytimestä...?

Vai onko se vain henkisen puolen asioista...

 

[The Hockey Handbook]

Etsin wikipediasta hieman tietoa eri joukkueiden menestyksestä arvokisoissa. Taulukko on tehty ainoan oikean menestystä kuvaavan pistelaskun mukaan eli mestaruudesta/kultamitalista saa pisteen ja muista sijoituksista saa äidiltä palan Sacher-kakkua...

Jääkiekkoilun alkuaikoina taisi olympiavoittaja saada myös maailmanmestaruustittelin eli voi olla laskettuna kahdesti mukaan taulukkoon. En jaksa tarkistaa faktoja. Kuitenkin suuntaa antavia lukuja.

1. Kanada (7 Olympiakultaa, 23 MM-kultaa, 5 World/Kanada -cupia)
2. N-liitto/IVY (8, 22, 1)
3. Ruotsi (2, 8, 0)
4. USA (2, 2, 1)
5. Tsekki (1, 5, 0)
5. Tsekkoslovakia (0, 6, 0)
7. Iso-Britania (1, 1, 0)
8. Venäjä (0, 1, 0)
8. Suomi (0, 1, 0)
8. Slovakia 0, 1, 0)

Suomi ei ole siis voittanut mitään muuta kuin vuoden 1995 maailmanmestaruuden. Silloinkin meitä valmensi muuan Curre från Swerige. Muiden valmentajien aikana menestystä ei ole tullut.

 

[Jyty]

Silloin, kun materiaalietu on selvästi vastustajalla, niinkuin tänä keväänä oli, todennäköisyys siitä, että heikompi on maailmanmestari, on kuitenkin varsin heikko. Paras yhdestä järjestelmässä on yllätysmahdollisuus aina suurimmillaan mukana, se on selvä, mutta kun panokset ovat kovat, eli viimeinen peli on jokatapauksessa kysymyksessä, niin yllätysmahdollisuus vähenee. Siis siihen nähden, että ainakin voittajalle on vielä pelejä tiedossa, ehkä molemmillekin.

Jos ajatellaan sitä vuotta, jolloin Suomella natsasi tässä hommassa, niin kaikki pelaajat olivat euroopassa kautensa pelanneita, eikä jääkiekon pyhätössä pelanneita ollut mukana yhtään. Sen lisäksi valmentaja sai jätkät uskomaan itseensä kisojen edetessä, vaikka alussa taisi tulla 5-4 tai 6-5 selkäänkin. Muutamat pelaajat onnistuivat finaalissa niin hyvin, kuin se yleensäkin voi olla mahdollista.

Näissä lukuisissa finaalitappioissa on ollut muutama kovin raskaskin mukana, jossa selkeä johtoasema on kuivunut kokoon, ja viime kädessä on vielä koko homma tyrittykin. Osassa vielä kun materiaalikin on suunnilleen sama molemmilla, vaikka tämä riippuukin aina arvostelijasta, niin eihän siinä silloin voi olla kysymys paljon muusta, kuin henkisen puolen asioista.

Voittamiseen tottuneet pelaajat, henkinen kantti ja materiaali lisättynä niillä henkilöillä, jotka seisovat pelaajien selän takana, ja osaavat antaa sopivasti neuvoja. Valmentajat, kun osaavat käsitellä sitä kulloistakin porukkaansa, niin kuin esim. Kanadan valmentaja Murraylla tunttu olevan mm-kisojen suhteen ainakin homma hyvin hanskassa.

 

[Mordjinn]

Itse en jaksa uskoa että se kuuluisa (kiitos Mertaranta) voittamisen pelko vaikuttaisi enää Leijonien otteisiin tiukoissa paikoissa. Siinä missä kansakuntamme vakaasti pitää kiinni stereotyyppisestä metsäsuomalaisen kuvasta on suuri osa kansasta jo kasvanut irti moisesta. Näin uskon. Vielä kun lisätään tähän se seikka että maajoukkueen pelaajat ovat tottuneet voittamaan niin henkilökohtaisella kuin joukkuetasollakin, ei vanha perustelumme siitä että olemme tottuneet häviämään enää lennä.

Mutta olisiko sittenkin niin että nämä henkisen puolen asiat nostetaan esille, koska kansallinen itsetuntomme on kuitenkin edelleen niin heikko että emme kykene rehellisesti myöntämään toista paremmaksemme? Totuus on se että onni suosii rohkeaa ja Kanada pelasi innostuneemmin, taktisesti viisaammin ja heillä oli yksilötasolla maailman yksi parhaista maalintekijöistä rosterissaan. Ja sitten se onnikin hiukan suosi kun Lehtonen ei pelannut kuin keskinkertaisesti.

 

[LuKi]

What? Ihmeellistä jauhamista aivan päivänselvästä asiasta. Suomi on lähtenyt suurimpaan osaan arvokisafinaalejaan vähintäänkin hienoisesta altavastaajan asemasta.
Kyllähän tänä vuonna MM-kulta olisi ollut melkoinen "ihme jäällä". Hyvin taisteltu hopea kuitenkin ja välierissä kaatui Venäjä!

Juuri tästä on kysymys, "välierässä kaatui Venäjä", kisojen suurin suosikki ja materiaaliltaan kovin joukkue. Suomi pelaa kisojen parhaat pelinsä puolivälierissä/välierissä ja sitten finaalissa palataan "normaaliin materiaalitasoon" (vrt. Panzerfaust). Kysymys kuuluu, että miksi se sama tunne/tahtotila kantaa finaaliin asti, muttei enää siellä finaalissa? Ei tarvinnut hirveää kiekon asiantuntijaa, kun huomasi ottelun ekoista minuuteista, että suomalaiset pelkäävät virheitä. Taklauksia ei ajettu loppuun ja kiekon kanssa ei uskallettu haastaa. Jännitys näkyi epävarmuutena ja typerinä (ei pelitilanne) jäähyinä.

Totta kai Suomi pelasi materiaalin nähden upeat kisat. Joukkue näytti osaavansa kuitenkin enemmän, kuin mitä fiaalissa saatiin irti. Eikä tämä ollut eka kerta. Ei kai tappiota puitaisi näin paljon, jos Suomi olisi pelannut samalla ilmeellä kuin Venäjää vastaan.

 

[Johannes]

Suomi menestyi kisoissa aivan loistavasti pelaten hienosti puolivälierässä ja välierässä. Suomi pelasi 5 ottelua isoja maita vastaan, joista 60 minuutin jälkeen hävisimme kolme ja kahdesta tuli tasapeli. Sm-liigan pistelaskutavalla Suomi olisi saanut 4 pistettä 15:sta otteluissa isoja kiekkomaita vastaan. Menestyksen ja menestymättömyyden välinen ero tuli siitä, että voitimme puolivälierän rl-kisassa ja välierän jatkoajalla. Varsinkin Venäjä-voitto oli tietysti loistava saavutus ja jää pelinä Suomen kiekkohistoriaan yhtenä parhaista venymisistä silloin, kun panokset ovat todella suuret. Nyt Suomi paransi peliään nousujohteisesti kisojen aikana, joka riitti ainakin minut todella yllättäneeseen hopeamitaliin saakka. Sanon näin, vaikka loppuottelu Kanadaa vastaan olikin Suomelta korkeintaan keskinkertainen esitys ja tietysti tappio finaalissa on aina pettymys.

 

[Rod Weary]

Jos pelkkä tunne- ja tahtotila riittäisi, kisoihin kannattaisi lähettää nippu 5-vuotiaita pahimmassa uhmaiässä olevia naperoita. Nekin tahtoo karkkia ja leluja ihan hirveästi aina kaupassa.

 

[mjr]

Jos pelkkä tunne- ja tahtotila riittäisi, kisoihin kannattaisi lähettää nippu 5-vuotiaita pahimmassa uhmaiässä olevia naperoita. Nekin tahtoo karkkia ja leluja ihan hirveästi aina kaupassa.

Olemattomalla tunne- ja tahtotilalla sinne voisi lähettää vaikka NHL All Starsin ja motivoitunut Suomi murskaisi joukkueen. Tällä en tarkoita sitä, että tämä puoli olisi välttämättä ratkaissut saldoksemme murheellisen 1-1-7. Outoa kyllä on se että joukkueen taidot jatkuvasti riittäisivät niin korkealle että loppuotteluun välillä suht. kirkkaastikin ja sitten siellä olisikin yhtäkkiä niin valtava tasoero, ettei yhdeksästä paras yhdestä -sarjasta heru kuin yksi voitto. Tuntien tälläisten otteluiden arvaamattomuuden ja marginaalien mitättömyyden on jotenkin outoa että näin on käynyt. No, ehkä vaatii vielä useamman loppuottelun ennen kuin keskustelu saa ratkaisun. Suostuivatkohan vahvimmat änkyrät ihmettelemään vaikka 1-1-12 sarjaa, missä menee raja? Useamman kerran ollaan pelattu turnauksen parasta kiekkoa (esim. Torinossa) hyytyäksemme korkeintaan keskinkertaiseen suoritukseen loppuottelussa.

Eli kaksi kysymystä: ollaanko saatu tyydyttävästi joukkueen potentiaali esiin loppuotteluissa (verrattuna vaikka välieriin ja neljännesfinaaleihin) ja onko täysin ymmärrettävää, ettei yhdeksästä ratkaisuottelusta ole herunut kuin yksi voitto? Minusta useita voittoja saaneet Tsekki ja Ruotsi eivät noin keskimäärin ole olleet kovin radikaalisti Suomea edellä vaikkapa materiaalissaan tai pelitaktiikassaan. Mutta, edelleen, jos vastaa näihin kysymyksiin myöntävästi niin sittenhän ei ole mitään ongelmaa. Suomi on aina, joka kerta, pelannut tasonsa mukaisesti, ja se taso on, suht. eksaktisti, usein tipahtanut selkeästi paremmaksi kuin kolmonen mutta kirkkaasti huonommaksi kuin ykkönen. Kai sellaista voi sattua.

 

[tinkezione]

Juuri tästä on kysymys, "välierässä kaatui Venäjä", kisojen suurin suosikki ja materiaaliltaan kovin joukkue. Suomi pelaa kisojen parhaat pelinsä puolivälierissä/välierissä ja sitten finaalissa palataan "normaaliin materiaalitasoon" (vrt. Panzerfaust). Kysymys kuuluu, että miksi se sama tunne/tahtotila kantaa finaaliin asti, muttei enää siellä finaalissa?

Jos Kanada oli vain niin hyvä, että se sai Suomen pelailut näyttämään kuvaamaltasi tunne- ja tahtotilaltaan vajaalta? Lisäksi Suomella ei näyttänyt kasetti kestävän tilannetta aivan kaikilla täysin, mutta onko vika silloin valmennusjohdon motivoinnissa tai sen puutteessa vai kenties yksilön heikkoudessa?

Joka tapauksessa, tämä oli se finaali, missä häviäminen on aivan hyväksyttävää verrattuna niihin muutamiin fiaskoihin, mitä Aravirran kaudella joutui todistamaan.