Kuudes arvokisafinaalin tappio putkeen - miksi Suomi häviää kultamitalit?

[Tarinankertoja]

Lyhyesti sanottuna:

Suomi ei häviä kultamitaleita, vaan se ylisuorittaa ja voittaa hopeaa.

Suomen ei pitäisi olla juuri millään mittareilla edes mitalitason joukkue, vaan taistella sijoista 4-7. Jokainen arvokisamitali on mielestäni onnistunut suoritus.

Tyypillinen suomalainen kommentti. Huonolla itsetunnolla varustettu lausunto, jossa ei todellisilla tuloksilla ole merkitystä (mm. Olympia hoepa, WorldCup hopea… 4 -7 maailmassa, toki toki), vaan me ollaan joka tapauksessa ihan paskoja, koska me nyt vaan ollaan.


muut on niin vitun kovia ja hyviä, ja jos me pärjätään se on säkää, tai sattumaa, tai muut ei oo tosissaan, tai muut mokaa… Koskaanhan me ei menestystä siksi että olisimme hyviä?

Ei, eipä tietenkään… mietitäänpä jälleen oikein yhdessä, miksi niitä finaaleja oikein hävitään..

 

[Mane]

Ei toki sillä, että Suomen finaalisaldossa mitään elämää ihmeellisempää olisi, mutta yhdeksässä ottelussa KalPa saisi erittäin mahdollisesti paremman saldon Kärppiä vastaan, eivätkä Suomen finaalivastustajat todellakaan ole olleet (keskimäärin) yhtä suuria ennakkosuosikkeja kuin Kärpät kyseisessä parissa.

Tosiasiassahan Kärpät ja KalPa ovat kohdanneet KalPan tuoreimmalla liigataipaleella 12 kertaa, Kärpät voittanut joka kerta, eikä KalPa ole kertaakaan ollut edes lähellä voittoa. Saati sitten, jos panoksena olisi jotain suurempaa kuin runkosarjapisteet. (Kärpät vei play-offit 10-0 ja vastustajat olivat huomattavasti kovempia kuin liigan huonoin joukkue KalPa)



Kun puhutaan finaaleista, ei motivaatiotekijöillä ole merkitystä, koska se on joka pelaajalla 100, siksi tällaisissa otteluissa parempimateriaalinen voittaa paljon todennäköisemmin kuin perus-runkosarjahöntsyn. 1/9 saldossa ei ole hurrattavaa, mutta en kyllä tätäkään ilmapiiriä allekirjoita, että finaalitappio olisi jotenkin huonompi suoritus, kun ettei pääse finaaliin ensinkään.

 

[Hemingway]

Ei, eipä tietenkään… mietitäänpä jälleen oikein yhdessä, miksi niitä finaaleja oikein hävitään..

Onneksi meillä on parempi itsetunto kuin vaikka Tanskalla. Siellä sitä asennetyötä vasta kaivattaisiinkin.

Kyllähän se on taivahan tosi, että materiaali asettaa rajat suoritukselle. Aina voidaan yrittää kohti parempaa, mutta kun tuloksia suhteutetaan, niin materiaali on huomioitava.

 

[Rocco]

Tyypillinen suomalainen kommentti. Huonolla itsetunnolla varustettu lausunto, jossa ei todellisilla tuloksilla ole merkitystä (mm. Olympia hoepa, WorldCup hopea… 4 -7 maailmassa, toki toki), vaan me ollaan joka tapauksessa ihan paskoja, koska me nyt vaan ollaan.


muut on niin vitun kovia ja hyviä, ja jos me pärjätään se on säkää, tai sattumaa, tai muut ei oo tosissaan, tai muut mokaa… Koskaanhan me ei menestystä siksi että olisimme hyviä?

Ei, eipä tietenkään… mietitäänpä jälleen oikein yhdessä, miksi niitä finaaleja oikein hävitään..

Suomi on edelleen huikea ylisuorittaja. Mieti mitä mietit.

Se miksi Suomi tuppaa häviämään finaalit on sitten eri asia. Mutta se että Suomi ylipäätään venyy finaaleihin asti on asia mistä kannattaa olla ylpeä. Olympiahopea ja World Cupin finaalipaikat ovat niin kovia saavutuksia ettei niitä varmasti tulla hetkeen toistamaan.

 

[ranger]

Tosiasiassahan Kärpät ja KalPa ovat kohdanneet KalPan tuoreimmalla liigataipaleella 12 kertaa, Kärpät voittanut joka kerta, eikä KalPa ole kertaakaan ollut edes lähellä voittoa.

OK, vaikka käytin tarkoituksellisesti sanoja "paljon mahdollisesti", olisi ilmeisesti pitänyt miettiä parempi esimerkki, mutta pointti on kai selvä:

Suomen vastustajat eivät ole olleet keskimäärin niin suuria ennakkosuosikkeja, että sen taakse voitaisiin mennä saldon 1-8 (jolla siis tarkoitan yksi voitto, kahdeksan tappiota, en yksi voitto kahdesasta) kuittaamiseksi.


Ranger

 

[Panzerfaust]

Vaikka Suomi olisi ollut arvokisafinaaleissa ennakkoon keskimäärin altavastaaja esim. todennäköisyysprosentein 25-75, saldo 1-8 (unohdit 1992) olisi sittenkin heikko suoritus.

Joukkue ei ole ollut sama ja vastustaja ei ole ollut sama. Silloin tuollainen rypäslogiikka ei toimi ollenkaan. Jos pelattaisiin aina samalla jengillä joka vuosi samaa vastustajaa vastaan, niin silloin viestissäsi olisi jotain järkeä.

 

[Tarinankertoja]

Suomi on edelleen huikea ylisuorittaja. Mieti mitä mietit.

Se miksi Suomi tuppaa häviämään finaalit on sitten eri asia. Mutta se että Suomi ylipäätään venyy finaaleihin asti on asia mistä kannattaa olla ylpeä. Olympiahopea ja World Cupin finaalipaikat ovat niin kovia saavutuksia ettei niitä varmasti tulla hetkeen toistamaan.

Suomi pelaa joukkuepeliä nimeltä jääkiekko, jota me täällä keskustelupalstalla kirjoittajat fanitamme. Tässä lajissa järjestetään tasonmittauksia eri portain. Näissä tasonmittauksissa Suomi on osoittanut olevansa kärkimaiden joukossa. Virallinen rankin IIHF:bn pitämänä antaa suomelle viimevuodelta sijoituksen 4.

Kaikki muu on mielipiteitä ja omia näkemyskin siitä, miten suomen oikeasti tulisi menestyä.

ollan menestytty todella hyvin, ja silti se on vain "ylisuorittamista"

Eli

Huonoa itsetuntoa, omien saavutusten vähättelyä, ja kysymys herää... miksiköhän me ei niitä finaaleja voiteta??

 

[Viljuri]

Kun katsoo pelaajien palkkapusseja NHL:ssä ja pelipaikkoja (lähinnä ykkös- ja kakkoskentässä) niin Suomi on siinä rankingissa maailman 5-7. Poislukien tietenkin maalivahdit.

Ja markkinataloudessa raha on varsin luotettava mittari. Aidossa kilpailussa hinta vastaa varsin hyvin laatua.

Muuten hyvä, mutta arvostuksiin liittymä kysymys on taloustieteen (tai esimerkiksi juridiikan) yksi vaikeimmista. Ihan riippumatta siitä, että mikä talousjärjestelmä tai poliittinen järjestelmä on kysymyksessä. Samoin se on sitä myös yritysjohdolle ja yrityksen sidosryhmille, siis kaikkein konkreettisimmalla tasolla pelkän "filosofioinnin" sijaan.

Säätäen tälle foorumille paremmin sopivaksi, ei se seikka, että englantilaisten jalkapalloilijoiden siirtomaksut ovat suorastaan tähtitieteellisiä Valioliigan seurojen välillä korreloi yhtään sen kanssa, että nämä englantilaiset (ja joukko muita brittien saarien pelaajia) olisivat ylivertaisia ranskalaisiin, eurooppalaisiin tai etelä-amerikkalaisiin pelaajiin nähden, mikä voidaan erittäin hyvin nähdä Valioliigan huippujoukkueiden rostereista ja menestyksestä.

Arvostusproblematiikkaan ja sen konkreettisiin sovelluksiin kun sattuu nyt vaikuttamaan myös yksinkertaisia tekijöitä monimutkaisemmat vuorovaikutussuhteet ja sen sellaiset. Englannin esimerkissä harvoista kelvollisista ja keskinkertaisistakin kotoperäisistä pelaajista on ainakin toistaiseksi kannattanut maksaa, koska heidän joukkueessa olollaan onnistutaan "myymään" tuotetta paremmin, jopa tietoisen pelillisen menestyksen uhraamisen kustannuksella. Perustaltaan siis kysymys on ollut ksenofobiasta.

Sidosryhmien toimintaa tuntevana voisin todeta, että sponsorirahaa lähtee tasan nolla euroa sellaiselle lajille, seuralle tai muulle viritykselle, joka jo etukäteen ilmoittaa johtonsa tai muiden tärkeiden henkilöidensä suulla, ettei vastinetta panostukselle kannata odottaa, koska osaaminen ei vain riitä, mutta kuitenkin operoidaan muka "huippu-urheilun" ehdoilla ja kentässä.

Em. kaltainen "patenttivastaus ja -tekosyy" sopii mahdollisimman huonosti yritysjohtamiseen ja vieläkin huonommin huippu-urheilun parissa johtamiseen, koska em. patentin tarjoaminen on nyt vain niin monella tavalla vaarallisempaa kuin vetoaminen esimerkiksi satunnaistekijöihin tai muihin muuttuviin tekijöihin suorituksen "laadun" tai "laadun puutteiden" taustalla.

Ei kukaan organisaatiossa voi edellyttää parhaan suorituksen odottamista suorittavalta portaalta, jos itse viedään omilla ratkaisuilla suorittaminen huomattavasti matalammalle tasolle. Puhumattakaan johtamisen muista ulottuvuuksista, joiden vaikutusta konkreettiseen menestykseen saadaan melkein joka kevät ihastella SM-liigassakin.

 

[ranger]

Joukkue ei ole ollut sama ja vastustaja ei ole ollut sama. Silloin tuollainen rypäslogiikka ei toimi ollenkaan.

Hä? Toimii totta kai.

Kysymys on todennäköisyyksistä, jotka ovat vain muuttuneet joukkueiden ja vastustajien mukaan (ja vieläpä yleensä Suomelle edullisemmaksi kuin heittämäni 25-75), ja olisi ollut ennakkoon todennäköisempää, että Suomi voittaa yhdeksästä finaalista enemmän kuin yhden kuin että ei voita, vaikka Suomi onkin/olisikin ollut altavastaaja jokaisessa erikseen ja erilaisin prosentein. Tietenkään edelliset tappiot eivät vaikuta seuraavan finaalin voittotodennäköisyyteen (paitsi korkeintaan henkisellä puolella), mutta omalla kohdallani kysymys olikin vain siitä, onko 1-8 heikko saldo vai ei.


Yhtä hyvin voisit väittää, ettei esim. kolmen kohteen joko-tahi-veikkauksesta voida sanoa, onko todennäköisempää osua jokaisessa kuin epäonnistua ainakin yhdessä, koska joka joukkueella on eri pelaajat ja eri vastustajat.



Ranger

 

[Panzerfaust]

ollan menestytty todella hyvin, ja silti se on vain "ylisuorittamista"
...
Huonoa itsetuntoa, omien saavutusten vähättelyä, ja kysymys herää... miksiköhän me ei niitä finaaleja voiteta??

Kysymys on vain siitä, ettei kaltaisesi ymmärrä fanittamisen ja tosiasioiden tunnustamisen välistä eroa. Molempia voi tehdä, mutta ei yleensä samaan aikaan.

Ylisuorittaminenhan on sitäpaitsi kehu, eikä mikään vähättely. Silloin joukkue ns.ylittää itsensä, ominaisuus, mikä Suomelta väitetään täällä usein lätkässä puuttuvan. Se, että finaaleissa ei ole näin käynyt, on johtunut lähes aina liian hyvästä vastustajasta. Finaaleihin katsos selviää se toinen mestariehdokas, joka nyt yleensä sattuu olemaan kova jengi. Lähes aina materiaaliltaan kovempi kuin Suomen jengi.

 

[Panzerfaust]

Hä? Toimii totta kai.

Ei toimi. Jokainen finaali on oma tapahtumansa. Suomi tulee voittamaan mestaruuksia, mutta todennäköisyys tulee olemaan joka vuosi näillä näkymin edelleen Suomea vastaan.

Rupea nyt vain vertaamaan niitä pelaajia eri finaalisarjoista keskenään, niin huomaat olevasi väärässä.

 

[Rocco]

Suomi pelaa joukkuepeliä nimeltä jääkiekko, jota me täällä keskustelupalstalla kirjoittajat fanitamme. Tässä lajissa järjestetään tasonmittauksia eri portain. Näissä tasonmittauksissa Suomi on osoittanut olevansa kärkimaiden joukossa. Virallinen rankin IIHF:bn pitämänä antaa suomelle viimevuodelta sijoituksen 4.

Kaikki muu on mielipiteitä ja omia näkemyskin siitä, miten suomen oikeasti tulisi menestyä.

ollan menestytty todella hyvin, ja silti se on vain "ylisuorittamista"

Eli

Huonoa itsetuntoa, omien saavutusten vähättelyä, ja kysymys herää... miksiköhän me ei niitä finaaleja voiteta??

Kuten sanoit itse, Suomi on rankingin 4. ja se ei ole mitalisija.

Silti mielestäsi Suomen jatkuvat finaalipaikat eivät ole ylisuorittamista? Mitäs se sitten on. Mielestäni se on juuri sitä. Ylisuorittamista. Yhden kerran finaaliin pääsy tai voitto a´la Slovakia voi olla enemmänkin onnenkantamoinen, mutta se että tässä onnistutaan monesti a´la Suomi on ylisuorittamista.

Suomella on palapelin kokoamiseen heikommat palikat kuin monella muulla maalla, ja Suomella on myös moniin maihin nähden vähemmän palikoita mistä valita. Silti Suomi onnistuu jatkuvasti pelaamaan lähtökohtia nähden paremmin.

Mun mielestä se ei ole mitään muuta kuin realismia. Koska oikeasti, se päivä että Suomi pelaisi jatkuvasti sijoista 5-8 ei oikeasti ole kaukana...

Mullakin on mielipiteet, ja toi on mun mielipide. Olen iloinen että Suomi ylisuorittaa koska se vaihtoehto on alisuorittaminen.

 

[opelix]

Hyvä Rocco..juuri näin. Itse en ole sen enempää optimisti kuin pessimistikään. Inhorealistiksi jotkut ovat haukkuneet.

Naurettavaa kouhotusta lehdissä tämän -83 ikäluokan ylistäminen. "Kärppä"-Lehtosta lukuunottamatta harppaus tosi huippujen joukkoon on ottamatta, eikä viiden vuoden kuluttua, kun Teemu ja Saku etunenässä ovat lopettaneet tarvitse enää murehtia niitä hävittyja finaaleja. Muilla mailla nuorissa pelaajissa ihan eri näkymät, kuin Suomella..

..ai niin. Hyvällä ja tiiviillä puolustamisella(maalivahdilla) munkki silloin tällöin saattaa käydä vastakin. Totuus kumminkin on, että esim. Venäjä-valierän kaltaisissa peleissä tulee 9 peliä kymmenestä pataan. Nyt vaan sattu se yks peli kohdalle.

 

[ranger]

Ei toimi. Jokainen finaali on oma tapahtumansa.

Jep. Lotossakaan ei kukaan koskaan voita, koska jokainen arvonta on oma tapahtumansa, ja veikkaaja on aina onnistumisen suhteen selkeä altavastaaja.


Ranger

 

[X-Rated]

Kysymys:
Mikä on teidän mielestänne syynä Suomen surkeisiin loppuottelutuloksiin? Mikä mättää valmennuksessamme maajoukkueessa ja junnupuolella?


Pettymyksen ja 6. turpiin saamisen jälkeen keväällä 2007,

Ensinnäkin on päivänselvää että yli 30 miljoonan maat kehittävät parempia yksilöitä kuin tämä pieni ja sisukas Suomi. Suomella on ollut kokematon ryhmä useasti loppuotteluissa, joten häviötä voisi leimata sinnekkin suuntaan. Torinossakin oli kokematon finaaliryhmä, ei heistä kukaan ole oikeastaan voittanut kuin yhden vaivaisen MM-kullan vuodelta keppi ja kivi, eri pelejä.

Maajoukkueessa mättää minusta tämä region-systeemi, eli pelaajia tulee Ruotsista, Suomesta, ja Pohjois-Amerikassa. Hienoahan se on että eri kulttuureista tulee pelaajia, mutta siinähän se ongelma onkin kun pelityyli poikkeaa aika hemmetin paljon PA:ssa ja Suomessa, sekä Ruotsissa. Tässäkin pitäisi käyttää jonkinlaista taktiikkaa ja ottaa vain yhdentyyppistä pelaajaa. Toki pelaajavalinnat ihmetyttävät joka vuosi, sillä aina joukkoon mahtuu sellaisia 'turhia' nimiä, mutta kuitenkin he hoitavat homman paremmin kuin aluksi luullaan.

Junnupuolella on ongelmana valmennus yms. Kun valmentajille ei makseta enää tarpeeksi palkkaa niin toki he hakevat parempia työpaikkoja. Nuori-Suomi menetelmäkin on niin anaalista, ne pelaavat jotka siihen kykenevät.

 

[Tarinankertoja]

Kysymys on vain siitä, ettei kaltaisesi ymmärrä fanittamisen ja tosiasioiden tunnustamisen välistä eroa. Molempia voi tehdä, mutta ei yleensä samaan aikaan.

Ylisuorittaminenhan on sitäpaitsi kehu, eikä mikään vähättely. Silloin joukkue ns.ylittää itsensä, ominaisuus, mikä Suomelta väitetään täällä usein lätkässä puuttuvan. Se, että finaaleissa ei ole näin käynyt, on johtunut lähes aina liian hyvästä vastustajasta. Finaaleihin katsos selviää se toinen mestariehdokas, joka nyt yleensä sattuu olemaan kova jengi. Lähes aina materiaaliltaan kovempi kuin Suomen jengi.

Fanittamisella tarkoitin sitä, että me täällä olemme faneja,
koska jos emme olisi emme täällä kesän kynnyksellä kirjoittelisi,,,

Tosiasiahan nimenomaan on se, että suomi on aivan huippumaa jääkiekossa. Se on viimeiset parikytvuotta olut aivan kärkiporukoiden joukossa. Mutta tällä ja muualla suomalaisten keskuudessa selitetään ”ylisuorittamisella” ja ja tappiota sillä, ettei suomen kuulutkan voittaa, koska se on paperilla heikompi (heh joukkuepelin kyseessä ollessa tämän mittaaminen etukäteen on tunnetusti aika vaikeata ilman actual pelaamista, mutta kyllähän meillä kriteereitä riittää, kuten NHL pistepörssi, NHL palkkataulukko, MM mitalit kautta-aikain, Pelaajapalkkiot Ruotsissa ja Venäjällä, jne. jne.).

Kaikki tämä on etukäteistä varautumista siihen, että tappio tulee. Sitä sitä harrastaa jopa me, HC faniyhteisö, joka ollee poikkileikkaus meistä suomalaisista. Sitä se on se maajoukkuekin, ja sielläkin alitajunnassa ehkä sitten on se ”me ollaan ylisuoritettu” tms. ajatus, koska onnistuminen siinä ratkaisevassa hetkessä ontuu. Ei uskota että oikeasti ollaan juurikin niin hyviä kuin tulokset osittavat.

Kyllä… pelaajien taitotaso, junnujen kehitys, maalintekijöiden puute… syitä on useita. Mutta jos nyt tätä tänvuotistaKIN finaalia katsoit, niin missä se ongelma oli? Se oli juurikin sinä, mitä Ville Peltonen sanoi… Ei olut henkisesti valmiita peliin. Ei oltu riittävän rohkeita. Oltiin liian varovaisia jne. Kaikki henkisen puolen asioita. JOS Suomi olisi pelannut alusta asti samaa kiekkoa, jota se pelasi toisen erän lopusta ottelun loppuun, me olisimme mestareita tässä ja nyt, kännissä toista päivää putkeen.

Mutta me emme ole, koska suomalaisen joukkueen pää ei ollut edelleenkään valmis silloin kuin pistäisi olla. Yksilölajien puolelta pitäisi jotain ammentaa, vaikka nyt siltä Eviltältä. Kysyisivät edes että miten hän henkisesti valmentautunut. Se henkinen valmentautumien EI tarkoita ottelun aikana valmentajan pitämää ”juhlalista puhetta” se tarkoittaa yksilötasolla vuosien ajan tapahtuvaa itseensä uskomisen prosessia. Siinä olemme muita jäljessä. Siinä se ero tällä kertaa näkyi.

Onneksi meillä on parempi itsetunto kuin vaikka Tanskalla.

mm. Jalkapallon EM ja useita Jalkapallo MM edustuksia. Heikommalla materiaalilla kuin Brasilia? Meidän laji suomessa on kuitenkin Jääkiekko, ja vertailu tehtäköön lajin ”sisällä”

Mullakin on mielipiteet, ja toi on mun mielipide. Olen iloinen että Suomi ylisuorittaa koska se vaihtoehto on alisuorittaminen.

Ja tämä tekee susta aika tyypillisen suomalaisen. Vähättelet saavutuksia. ME ollaan nyt maailman toiseksi PARAS jääkiekkojoukkue. Selittele sä mitä haluat

Oman tasonsa kutsuminen ylisuorittamiseksi on heikkoa itsetuntoa... ja sitä meillä riittää jaettavaksi asti.

 

[Isaksson]

Hä? Toimii totta kai.

Kysymys on todennäköisyyksistä,
Ranger

Vaikka olisi heittänyt 10 kertaa peräkkäin klaavan, seuraavalla heitolla todennäköisyys kruunaan on edelleen tasan 50%. Sinun logiikallasi sen ilmeisesti on paljon enemmän vai ?

 

[ranger]

Vaikka olisi heittänyt 10 kertaa peräkkäin klaavan, seuraavalla heitolla todennäköisyys kruunaan on edelleen tasan 50%. Sinun logiikallasi sen ilmeisesti on paljon enemmän vai ?

Heittäydyitkö tahallaan tyhmäksi vai lopetitko lukemisen samaan kohtaan, johon katkaisit lainaamisen?

Kirjoitin:

Kysymys on todennäköisyyksistä, jotka ovat vain muuttuneet joukkueiden ja vastustajien mukaan (ja vieläpä yleensä Suomelle edullisemmaksi kuin heittämäni 25-75), ja olisi ollut ennakkoon todennäköisempää, että Suomi voittaa yhdeksästä finaalista enemmän kuin yhden kuin että ei voita, vaikka Suomi onkin/olisikin ollut altavastaaja jokaisessa erikseen ja erilaisin prosentein. Tietenkään edelliset tappiot eivät vaikuta seuraavan finaalin voittotodennäköisyyteen (paitsi korkeintaan henkisellä puolella), mutta omalla kohdallani kysymys olikin vain siitä, onko 1-8 heikko saldo vai ei.

Ranger

 

[Panzerfaust]

Tosiasiahan nimenomaan on se, että suomi on aivan huippumaa jääkiekossa.

Tosiasia on se, että Suomella on vähemmän huippupelaajia(pl. maalivahdit) kuin muilla huippumailla. Jos tätä ei käsitä, niin kandee pysyä pois näistä ketjuista syitä etsimästä.

Kaikki tämä on etukäteistä varautumista siihen, että tappio tulee. Sitä sitä harrastaa jopa me, HC faniyhteisö, joka ollee poikkileikkaus meistä suomalaisista.

Höpö, höpö. Tuollaiset varautumiset ovat omassa päässäsi. Pelaajat yrittävät sata lasissa ja uskovat itseensä. Kaltaiseni tosiasiat tunnustavatkin fanittavat Suomea sata lasissa. Pelejä vain ei ratkaista viimekädessä uskomisilla, ei varsinkaan fanien uskomisilla, vaan paremmlla jääkiekollisilla kyvyillä ja ominaisuuksilla.

Edelleen. Suomi tulee kaikesta huolimatta voittamaan vielä mestaruuksia, varsinkin siksi, koska arvoturnaukset pelataan paras yhdestä systeemillä.

 

[Panzerfaust]

Jep. Lotossakaan ei kukaan koskaan voita, koska jokainen arvonta on oma tapahtumansa, ja veikkaaja on aina onnistumisen suhteen selkeä altavastaaja.

Vertaile nyt vaan niitä finaaliparien materiaaleja, äläkä saivartele siellä.

 

[ranger]

Vertaile nyt vaan niitä finaaliparien materiaaleja, äläkä saivartele siellä.

No johan nyt on.

Niin kuin yritin jo kertoa, tottahan toki Suomi on ollut yleensä altavastaaja, monesti jopa selkeä sellainen. Mutta olisi silti ollut ennakkoon todennäköisempää, että Suomen saldo yhdeksän arvokisafinaalin jälkeen on enemmän kuin yksi voitto kuin että ei ole - ja yksin altavastaaja-aseman taakse ei näin monen yrityksen jälkeen voida mennä, vaikka toki olet oikeassa siinä, että se on suurin yksittäinen syy.


Olisikohan aihe jo pässinlihaa, ei ainakaan tällaisen vääntämisen arvoista.



Ranger

 

[Tarinankertoja]

Tosiasia on se, että Suomella on vähemmän huippupelaajia(pl. maalivahdit) kuin muilla huippumailla. Jos tätä ei käsitä, niin kandee pysyä pois näistä ketjuista syitä etsimästä..

Jos ei tiedä, että jääkiekko on 22 pelaajan joukkuepeli, jossa joukkuetaktiikalla ja joukkueen henkilökemioilla on suuri merkitys, niin kandee pysyä pois näistä ketjuista syitä etsimästä.

Höpö, höpö. Tuollaiset varautumiset ovat omassa päässäsi. Pelaajat yrittävät sata lasissa ja uskovat itseensä. Kaltaiseni tosiasiat tunnustavatkin fanittavat Suomea sata lasissa. Pelejä vain ei ratkaista viimekädessä uskomisilla, ei varsinkaan fanien uskomisilla, vaan paremmlla jääkiekollisilla kyvyillä ja ominaisuuksilla.

beeeb… wrong anserw.

Paremmalla joukkuepelaamisella. Joukkue toki kostuu yksilöistä, mutta yksikään yksilö ei ole joukkueen osasena suurempi kuin se osa joukkuetta.

Kahden tasaisen joukkueen tasaisen hyvällä hengellä ja tasaisen hyvällä taktiikalla, se yksi yksilö voi ratkaista.

käytännössä tällaista tilannetta ei ole koskaan olemassa.

Joten joukkuepeleissä menestyminen on monien asioiden summa, ja kas, tässä SUMMASSA suomi oli jälleen toinen.

Jos se oli ylisuorittamista, niin ole hyvä vaan, ja emme tällä asenteella tule mitään koskaan voittamaankaan.

Muuta sehän oli normaali suoritus, taso jolla olemme.

Ja kas, kakikki on vain voitettavaa ala ruotsalainen

(no joo enhän minä kansallistunnetta kuvittele muuttavani, tai olevani itse siitä vapaa, en todellakaan…)

Edelleen. Suomi tulee kaikesta huolimatta voittamaan vielä mestaruuksia, varsinkin siksi, koska arvoturnaukset pelataan paras yhdestä systeemillä.

ja jälleen yksi hyvä syy miksi menestymme.

Emme siksi, että olisimme hyviä, vaan siksi, että järjestelmä tukee meitä



Jumalauta että me keksitään kyllä mitä vaan nollataksemme saavutukset.


noh, anteeksi palstaveljiltä jos tuntuu henkilökohtaiselta kritiikiltä, mutta varmasti tuntuu, koska tällaisiahan me suomalaiset ollaan…

 

[Panzerfaust]

Jos ei tiedä, että jääkiekko on 22 pelaajan joukkuepeli, jossa joukkuetaktiikalla ja joukkueen henkilökemioilla on suuri merkitys, niin kandee pysyä pois näistä ketjuista syitä etsimästä.

Näin on. Itse tiedän, että kyseisillä asioilla on suuri merkitys, mutta vielä suurempi merkitys on itse työkaluilla eli pelaajilla. Siksi minun ei tarvitse mitään syitä etsiäkään, koska tiedän ne jo.

 

[Viljuri]

Edelleen. Suomi tulee kaikesta huolimatta voittamaan vielä mestaruuksia, varsinkin siksi, koska arvoturnaukset pelataan paras yhdestä systeemillä.

Hyvä esimerkki mahdollisesta pelisysteemin vaikutuksesta voittajaan olivatkin juuri nuo tuossa takavuosina käydyt tuplafinaalit Tsekkiä vastaan, jossa nykysysteemillä Suomi olisi selviytynyt voittajaksi ensimmäiseen peliin tuloksellisesti liittyneillä tekijöillä.

Mutta samaan hengenvetoon on syytä todeta, että eihän nyt pitäisi puhua arvoturnauksista lainkaan, koska parhaat pelaajat eivät lajiin itseensä liittyvistä tekijöistä johtuen ole normaalisti mukana, toisin kuin muissa joukkueurheilulajeissa, joita harjoitetaan ja harrastetaan kansainvälisessä tarkastelussa jääkiekkoa enemmän. (siis esimerkiksi krikettiä tai baseballia "harjoitetaan" jääkiekkoa enemmän, myös siis "vakavasti ottavien" maiden lukumäärän perusteella, jälkimmäisestä lajista esimerkkeinä Japani ja koko Väli- ja Keski-amerikka)

Tai jos ovat sitten mukana, niin turnauksen ajankohdan tai aikataulun vuoksi eivät "parhaat" ole vireessä (World Cup, olympialaiset) mahdollistaen liiallisen sattuman osuuden tulosten määrittymisessä.

Ja joka tapauksessa ns. arvoturnauksia on liian usein, antaen ihan yrityskertojen lukumäärään perustuvan mahdollisuuden myös muille kuin lajin taitajille mahdollisuuden menestyä tai ns. "voittaa". Ottaen vielä huomioon sen seikan, että lähes kaikki muut maat ja ao. maiden pelaajat suhtautuvat ao. turnauksiin enemmän tai vähemmän leikillisesti (eipä vuosi 2006 aiheuttanut Ruotsissa suurempaa kalabaliikkia yleisön tai pelaajien parissa), ja yleisemmältä taholta sen seikan, että jääkiekko Kanadaa ja Suomea lukuunottamatta on vain yksi pienehkö ja melko merkityksetön kilpailija uravalinnaksi tai ajanvietteeksi vakavammin otettavien valintamahdollisuuksien joukossa (lue: parhaat yksilöt, massat ja raha keskittyy johonkin hedelmällisempään puuhaan), niin aletaan lähestyä asian ydintä.

Tietyllä tavalla on yksi sama voittaako Suomi joskus tulevaisuudessa kerran tai kaksi, yrittäähän voi joka vuosi, koska ja kun kerran ei edes maan sisäisen ylivoimaisen ykköslajin asemasta saada pelaajatuotantoa vertailukelpoiseksi yhden käden sormilla laskettavien muiden kilpailijamaiden kanssa, niin kyllähän mahdollinen, mutta epätodennäköinen tuurinpoikanen siellä tai täällä asettuu oikeaan kontekstiinsa.

En siis tarkoita tätä sarkasmiksi, vaan siksi realismiksi, jonka perusteella esimerkiksi sidosryhmien olisi syytä miettiä tulevia valintojaan. Kuitenkin kulttuurin ja yleishyödyllisten pyrkimysten tukemisella on edes jokin positiivinen sisältö ihan sisäsyntyisesti, siinä missä jääkiekossa törmätään kummoloihin, sihvosiin, summasiin, autoritääriseen kulttuuriin, ihmisluonteen kauniimpaan puoleen monessa mielessä (esimerkiksi Jokerikannattajat Oulussa tämän vuoden finaaleissa) ja ylipäätään hampaiden kirskuntaan.

Käyrä on taloudellisesti alaspäin kaikkialla muualla kuin Kanadassa, siis myös Venäjällä vaikka ohi verottajan menevää rahaa siellä kiekossa pyöriikin vielä toistaiseksi. Edes turhan laaja ns. arvokisojen formaatti liiallisine osallistujamäärineen ei ole saanut juurikaan yhtään maata kiinnostumaan jääkiekosta viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen.

Voi olla tervettäkin, että se sitten sukeltaa myös täällä moninaisten ennusmerkkien viitoittamalla tavalla. Päästään sitten "leikkimään peliä" Apen malliin ja seuraamaan oikealla asenteella tehtyä jääkiekkoa Kanadasta ja osin NHL:stä vailla kotimaisia häiriötekijöitä, esimerkiksi liiallisen suomalaispelaajainvaasion muodossa.

 

[tinkezione]

What? Ihmeellistä jauhamista aivan päivänselvästä asiasta. Suomi on lähtenyt suurimpaan osaan arvokisafinaalejaan vähintäänkin hienoisesta altavastaajan asemasta. Tämän vuoden MM-finaalijoukkueiden rostereiden ja aiempien ottelujen peliesitysten perusteella Kanada oli selkeä ennakkosuosikki illan matsiin. Jos loppuminuuteilla meillä on heittää kentälle saravoita ja laamasia pelaamaan nasheja, staaleja ja muita supertähtiä vastaan, ja jos joudutaan jopa peluuttamaan Jarkko Ruutua Toni Söderholmin tilalla, niin kyllähän se paperin puolesta kertoo, missä mennään. Suomen joukkueet nyt vain onnistuvat yleensä pelaamaan turnauksissa materiaaliinsa nähden selkeästi yläkanttiin, ja tämä on taas valmennusjohdon ansiota. Kyllähän tänä vuonna MM-kulta olisi ollut melkoinen "ihme jäällä". Hyvin taisteltu hopea kuitenkin ja välierissä kaatui Venäjä!