Kunnallisvaaliteeman ratoksi pieni pika-analyysini Turun kunnallispoliittisesta tilanteesta ja puolueista. Näin yleisesti ottaen on huomioitava paikalliset sidonnaisuudet, kytkökset ja syvä korruptio... anteeksi, "maan tapa". Turussahan tämä on saanut muuta maata suuremmat puitteet ja Turun Tauti on jo käsite.
Turun Taudin ja Turun politiikan sisäsiittoisuuden ja staattisuuden takana on ns. aseveliakseli, Turussa vuosikymmeniä vaikuttanut Kokoomuksen ja SDP:n S/M-henkinen top-bottom -suhde. Nämä kaksi puoluetta ovat jakaneet vallan, johtopaikat ja erilaiset palkintovirat keskenään ja joiden päätökset määräytyvät sen mukaan, mitä kourallinen em. puolueiden nokkamiehiä keskenään sopii kulissien takana ja miten paikallisen liike-elämän isot kihot haluavat asioita toteutettavan. Paikallinen
Aamuset-lehti teki kyselyn, ja valtuutetut itsekin olivat sitä mieltä, että "valta on Turussa keskittynyt hyvin harvalukuiselle eliitille, klikille, jonka muodostavat keskeiset kokoomuksen ja demarien edustajat." Tähän klikkiin kuuluvat mm. demarien Jarmo Rosenlöf ja Kokoomuksen Juhani Leppä, aikoinaan rikollisena tuomittu Turun entinen kaupunginjohtaja.
On ihan turha kenenkään äänestää Turussa Kokoomusta tai SDP:tä, jos haluaa Turun Taudin yhtään hälvenevän. Turunkin edellisissä kunnallisvaaleissa enemmistö SDP:n ehdokkaista vastusti etukäteen toriparkkihanketta, ja moni sai ääniä sillä perusteella. Ja katso! Vaalien jälkeen tapahtui raamatullinen ihme, eli kollektiivinen takinkääntö ja toriparkkihankkeen tukeminen.
Nykyään tähän porukkaan on änkenyt Turun Vihreät, joka on myöskin valmis ihan mihin tahansa saadakseen valtaa. Vihreät esiintyy kovin mielellään jonkinlaisena pehmeiden arvojen puolestapuhujana, mutta tämähän on puhdasta kusetusta, kuten kuka tahansa puolueen todellisia toimia seuraava voi helposti havaita. Turussakin Vihreät äänesti mm. kahden asukkaille erittäin tärkeän lähikirjaston lopettamisesta yhdessä demarien ja Kokoomuksen kanssa. Kokoomukselta moista linjausta odottaakin, mutta tuollaisen päätöksen jälkeen voi pyyhkiä persettä sekä Vihreiden että demarien lupauksien ja linjauksien kanssa. Kaikenlaiseen pakkosyöttöön (kirjaimellisesti) kuten koululaisten pakottamiseen pakolliseen kasvisruokapäivään Vihreillä kyllä riittää intoa, mutta samoilta koululaisilta, vanhuksilta, lapsiperheiltä ja työttömiltä viedään viimeisetkin kulttuuri- ja sivistyspalvelut. No, onneksi he itse saavat sitten kallispalkkaisia palkintovirkoja ja pestejä.
RKP on Turussakin RKP, eli valmis ihan mihin tahansa, kunhan ylimitoitetusta kaksikielisyydestä saadaan vieläkin ylimitoitetumpaa ja raskasta kaupungin hallintoa saadaan paisutettua vielä raskaammaksi laittamalla joka pikkuasiaan myös ruotsinkielinen virkamies tai välijohtaja. Suomenkielisten edut ovatkin sivuseikka. Mukana Stefan Wallin, joka ei ainakaan Turun seudun asioita pätkääkään edistä ministerin virassaan.Åbon asioita ehkä.
Kepulla on Turussa marginaalinen rooli, ja sen takia Turun Keskusta onkin muun maan kepulaisia harmittomampi. He voivat vastustaa typeriä päätöksiä vapaammin, mutta kunnon oppositioksi heistä ei ole.
Vasemmistoliitto on Turussa ainoa vasemmistopuolue, ja ainoa, joka vastustaa järkyttävän huonoja päätöksiä ahkerasti. He kun eivät kuulu saunailtojen sisäpiiriin eivätkä lautakuntien munientervausporukoihin (tästä aiheesta enemmän vaikkapa Jouko Ahosen dokumentissa Taistelu Turusta, jossa vanhoja arvotaloja surutta purkaneet ex-päättäjät muistelevat, kuinka saaristoreissuilla tervattiin munat ja sovittiin asioista). Vasemmistoliiton ongelmana on edelleen se sama kuin valtakunnallisestikin, eli perinteiset telakkamiehet ynnä muut työtätekevät pienipalkkaiset peruskansalaiset ovat nykyisin puolueessa vähemmistönä. Enemmän kehiin huoltomiehiä, levyseppiä ja toimistotyöläisiä kuin universaaleja maailmanparantajia.
Kristilliset ovat Turussa suht näkymätön ja kuulumaton porukka, edustajia onkin vain kaksi. Perussuomalaisia valittiin kaksi, mutta toinen loikkasi takinkääntäjänä Kokoomukseen ennen ensimmäistäkään valtuuston kokousta. Ainoa edustaja eli kansanedustaja Maria Lohela ei ymmärrettävästi ehdi tai pysty kauheasti vaikuttamaan valtuustossa, mutta toivottavasti kunnallisvaalien 2012 jälkeen turkulaisten perussuomalaisten valtuutettujen määrä on huomattavasti suurempi kuin yksi.
Sitten on toki Olavi Mäenpää, yksinäinen ritari taistelussa turmelusta, valtuuston korruptiota ja kaupungin etujen vastaisia linjauksia vastaan. Olkku on monta hämärää keplotteluasiaa ottanutkin esille ja toiminut pitkään eräänlaisena antivaltuutettuna, joka on pitänyt osaa valtuutetuista varpaillaan ja lisännyt omalla tavallaan avoimuutta - kaikkia asioita ei voi pitää samalla tavoin salassa, sillä valtuutettuna Mäenpää pääsee paremmin asioihin käsiksi ja voi julkistaa epämiellyttäviä totuuksia. Mäenpää ei ole varsinaisesti tiimipelaaja, sillä tuskin kukaan on pysynyt enää perillä siitä, kuinka monen eri puolueen, ryhmän tai muun porukan nimissä Olkku on edustanut, ja yleensä Mäenpää on aina yksin. Mäenpää on ollut aikaisemmin eräänlainen protestivaihtoehto, jonka kannatus saattaa nyt laskea perussuomalaisten nousun myötä, mutta itse toivon, että Olavin valtuustoura jatkuu. Kyllä yksi "vallan vahtikoira" on aina tarpeellinen valtuustossa kuin valtuustossa.
