Näinhän tuo voisi periaatteessa jääkiekkopelissäkin toimia. Sikäli vaan eilinen ainakin poikkeaa huumekaupasta, että huumeiden myynnissä homma perustuu siihen, että myytävä tuote on voimakkaasti koukuttava ja sillä saadaan se addiktio nopeasti syntymään. Eilisestä peliesityksestä ei ehkä voi sanoa samaa. Vaikea kuvitella, että monikaan sai sen ansiosta addiktiota tulla jatkossa säännöllisesti hallille peliä katsomaan. Voi olla että päin vastoin vanhoistakin melko säännöllisesti pelejä katsomassa käyvistä ihmisistä osa jättää jatkossa tulematta, kun myytävä tuote (peliesitys) on tällä hetkellä aika lailla heikkolaatuista.
No, siihen aikaan kun itse addiktoiduin jääkiekkoon kunnolla niin voitettiin 12 ottelua kaudessa ja seuraavilla kausilla 6 ja sitä seuraavalla 6 ottelua ja oli konkurssia ja kaikkea, mutta silti tässä sitä ollaan. Mua itseasiassa viehätti se miten taisteltiin siihen aikaan kunnolla me vs. everybody kun kaikki oli meitä selkeästi parempia ja miten uskomattoman hienoa oli kokea se tunne kun voitettiin peli!
Ihan sama miten se tapahtui, enhän mä mistään pelin nyansseista mitään silloin tajunnut vaan arvostin Jaromir Sindelin uskomatonta peliä kun se taisteli maalilla yli 60 torjunnan matseja ja Erkki Laine teki mun mielestä pisteitä joka ottelussa vaikka taisteltiin mun silmissä ihan ylivoimaisia vastustajia vastaan.
Siksi halusin alkuun olla itsekin maalivahti koska kaikki pelit joista noilla kausilla meille tuli voitto, oli melkein täysin Sindelin ansiota. Se että pääsit tuulettamaan voittoa vain noin kerran kahdeksasta pelistä oli sen tunteen arvoista.
Eihän sellainen tietenkään enää nykyään riitä, eikä saakaan riittää, mutta tämä esimerkkinä siitä miten tuote addiktoi vaikka peli olisi surkeaa valistuneiden katsojien mielestä, niin pikkupojan silmissä heräsi silti rakkaus lajia ja tätä tappiosta tappioon kulkevaa joukkuetta kohtaan, koska jokainen maali oli keräilyharvinaisuus joita piti tuulettaa kunnolla ja uskottiin aina huomiseen että kyllä se joskus lähtee rullaamaan meilläkin.