Kumpi on sinulle tärkeämpää: seurajoukkueesi vai maajoukkueen menestys?

[pöljä]

Jos kerron että olen selvinnyt kaksien viime mömmönkisojen lähetyksistä niinkin hyvin että jos yhden erän olen yhteensä katsonut pelejä niin taidan jopa liioitella. Ja nekin minuutit varmaankin jotain Italian pelejä. Maajoukkue ei kiinnosta sitten yhtään. Eikä kotimainen hoki muutenkaan. Jos Ilves ei pelaa niin pelatkoot muut rauhassa.

 

[tahtookirjoittaa]

MM-kisojen suhteen ei ole mitään epäselvyyttä: Tepsin menestys menee kirkkaasti maajoukkueen MM-kisamenestyksen edelle.

Olympialaiset NHL-pelaajilla tähditettynä onkin sitten toinen asia. Olisihan olympiakulta kyllä mahottoman komea juttu parhaiden pelaajien ollessa turnauksessa mukana, sen turnauksen arvostus kun on P-Amerikassakin kohdillaan. Mutta en siltikään tiedä, antaisiko olympiakulta samanlaisia kiksejä kuin Tepsin mestaruus vuosi sitten. Seurajoukkuekannatuksessa on paljon sellaista, mitä maajoukkuekannatuksessa ei ole: henkilökohtaisuus, kuittailut annettuna ja vastaanotettuna muiden joukkueiden kannattajien kanssa, koko pitkä kausi joukkueen seuraamista niin hyvässä kuin vähemmän hyvässä (jälkimmäinen päti tällä kaudella) jne.

Sanotaan vaikka, että historian ensimmäinen olympiakulta parhailla pelaajilla nousisi Tepsin mestaruuden rinnalle, ehkä jopa vähän edellekin.

 

[Paul Kemp]

Varmaan se Islandersin menestyminen tai menestymättömyys painaa kaikista eniten kiekkoa seurattaessa. Kotokylän SaPKo tulee melkein tasoissa kakkosena ja leijonat jossain hyvin, hyvin, hyvin kaukana perässä.

Maajoukkueturnauksissa en viitsi mitenkään kiihkeästi ottaa puolia ja tunnustaa väriä. Ne menevät yleensä semmoisina loppukevään hömppäviihteinä, joista yleensä jaksan ajatuksella katsella vain pudotuspelit. Plussaa toki on, jos turnauksen voittaja ei ole Venäjä tai Tshekki.

 

[Iggy12]

Liigajoukkue. KalPaan ja muihin NHL-joukkueisiin kiintyy, kun niitä seuraa koko kauden ajan aktiivisesti. Maajoukkue-pelit ovat hyvää viihdettä kauden päätteeksi, mutta ei Suomen putoaminen puolivälierissä niin pahalta tunnu kuin seurajoukkueen.

 

[teemu73]

Liigajoukkue. Mikään muu ei merkitse mitään. Toki noita MM- ja Olympiakisoja on sinänsä erittäin mukava seurata.

 

[Vanhapuuma]

Vastasin vittuillessani väärin.

Ööö, tämä oli lyhykäisyydessään hämmentävä, joten pakko kysyä. Vastasitko siis päinvastaisesti eli "väärin" kuin olisit muuten äänestänyt, jos olisit äänestänyt tosissasi, vai äänestitkö väärin kuin olit aikonut vittuillaksesi?

 

[Fordél]

Maajoukkue on kuitenkin se kovin taso, joten sen menestyminen on tärkeämpää kuin seurajoukkueen. MM-kulta toisi suomalaiselle kiekkoilulle ja omalle kaveripiirillenni enemmän kollektiivista iloa kuin Ilveksen Liigamestaruus tai KooKoon Mestismestaruus. Jaettu ilo on parempi ilo. Silti näistä ei onneksi tarvitse tehdä vastakkainasettelua kun eivät sulje toisiaan pois.

 

[Rautapohkeet]

Tippa tulisi varmasti linssiin niin Suomen voittaessa maailmanmestaruuden kuin Jokerien viedessä Suomen mestaruuden. Valinta näiden kahden välillä on vaikea, mutta valitsen Jokerien menestyksen. Sitä kuitenkin seuraa koko vuoden ja jakaa joukkueen menestyksen ja pettymyksen hetket.

 

[Hande75]

Se vähän riippuu tilanteesta ja mitä tarkoitetaan menestyksellä. Jos Jokerit menee jatkoon puolivälieristä tällä kaudella, niin se "riittää", jos Suomi voittaa keväällä maailmanmestaruuden. Mutta jos Suomi saisi vain välierä paikan, Jokerit saisi voittaa mestarruuden. Tämähän on jossiittelua vain.

Toisekseen Liverpoolin Valioliiga -mestaruus menee Argentiinan maailmanmestaruuden edelle. Tämä ohi aiheen.

 

[Johto]

Ehdottomasti Lukon menestys ajaa kaikkien maajoukkuepelien ylle. Maajoukkueen pelejä on mukava seurata ja toivoa menestystä, mutta ei niistä saatavaa fiilistä voi millään tasolla alkuunkaan rinnastaa Lukon pelien mukanaan tuomiin vitutuksen ja onnen tunteisiin.

 

[Randy Marsh]

Maajoukkue ei ole herättänyt minkäänlaisia tunteita suuntaan eikä toiseen enää moneen vuoteen. MM-kisoja ja olympialaisia tulee kyllä katsottua, mutta silloin lähinnä toivoo urakan päättyvän siihen puolivälierään.

Vastaukseni siis ehdottomasti liigajoukkueen eli Jokipoikien.

 

[Sinister]

Ehdottomasti maajoukkueen, mikäli puhutaan olympialaisista. Jääkiekon olympiavoittoa parempaa fiilistä en voi urheilun saralta kuvitella. MM-kultakin olisi hieno juttu, mutta arvostaisin Ilveksen mestaruuden korkeammalle.

 

[ernestipotsi]

Maajoukkuekisat ovat kuin NHL:n All-Stars matsit. Maailman parhaat pelaajat höntsäilevät eikä voitto/tappio tunnu miltään. Ihan kiva katsella, kunhan HIFK:n pelaajat eivät siellä loukkaannu.

Mutta mitään maajoukkueturnausta ei voi ikinä verrata tämänkeväiseen HIFK-Jokerit varttifinaalisarjaan

 

[Kilvenkantaja]

Tällä hetkellä KalPa menee kirkkaasti maajoukkueen edelle. Johtuu osittain siitä, että maajoukkueessa pyörii tällä hetkellä vähän liikaa sellaisia pelaajia, joihin ei ole oikein minkäänlaista suhdetta. Ei ole historiaa, ei mitään. Olympialaisissa (Torino, Vancouver) oli mukana sellaisia pelaajia, joiden ura loppuu piakkoin ja jotenkin ainakin minulla oli koko kisojen ajan tunnetta mukana enemmän kuin koskaan ennen. MM-kisat tuntuu vähän valjuilta näiden kaksien kisojen jälkeen. Silti sitä aina innostuu ennen MM-kisoja ja katsoo lopulta niitä pelejä peukut pystyssä. Mutta MM-kulta on tällä hetkellä yhtä kaukana kuin Mestis-joukkueen liiganousu. Olympiakulta olisi kokonaan eri juttu. Jos Suomi joskus sen urotyön tekee, niin kyllä se ohittaisi jo KalPan mestaruudenkin. (Jos meillä olisi sellainen.) Olympiavoitto on niin iso ja upea juttu, että pelkkä sen ajatteleminen nostaa pulssia.

KalPa on tullut ihan huomaamatta rinnalle ja ohi. Tätä taaperrusta on nyt katseltu suurennuslasilla syksystä 2006 ja kyllähän nämä kaksi edellistä kautta ovat lämmittäneet sydäntä. Vastaavasti otan epäonnistumiset ja tappiot hyvinkin henkilökohtaisesti. Viime keväänä painelin viimeisen HPK ottelun jälkeen nukkumaan ja kyllä siinä tuli muutama kiukun ja harmin kyynel vuodatettua. Muistan vieläkin miten hirveää se oli.

Oikeastaan KalPa ja leijonat on hyvin tasoissa, mutta annoin kuitenkin ääneni KalPalle. Tässä ollaan mukana joka päivä, ojasta allikkoon ja toisinpäin.

 

[_Kuusyks]

Ei kahta sanaa, maajoukkueen. Bluesin matseja on kiva käydä katsomassa ja TV:stä seurata, mutta onhan se fiilis aivan täysin eri luokkaa kuin Suomen matseja katsoessa. Siinä on sitä jotain kun leijonapaita puetaan päälle ja jäälle luistelee todella kovia suomalaisia nimiä. Lisäksi tärkeät maajoukkuepelit muistetaan vielä kymmenien vuosien päästä. Toki joitakin SM-liigankin otteluita, mutta aivan eri mittakaavassa kuitenkin.

Sijoittaisin EHT ottelut siihen Bluesin runkosarjaotteluiden ja playoffien väliin tärkeydessä. MM- ja olympiakisat painii sitten omassa kastissaan.

Käyn kuitenkin noin 10 kertaa vuodessa katsomassa paikan päältä Bluesin otteluita ja TV:stä katson URHO:lta lähes kaikki matsit. Kyllä kotimainen kovatasoinen jääkiekko saa tunteet kohoamaan, varsinkin mieleen on jäänyt kun muutama vuosi sitten Blues pelasi HIFK:n ja Jokerit pihalle ja itse olin kaikkia kamppailuja katsomassa. Varsinkin tunnelma oli korkealla kun finaaliin mentiin ja rantapallot täyttivät jään.

Edit:

Maajoukkuekisat ovat kuin NHL:n All-Stars matsit. Maailman parhaat pelaajat höntsäilevät eikä voitto/tappio tunnu miltään. Ihan kiva katsella, kunhan HIFK:n pelaajat eivät siellä loukkaannu.

Tämmösiä mielipiteitä en ymmärrä. Tämä oli ehkä provo, mutta ihan yleisesti näin monesti ajatellaan. Kyllä siellä täysillä vedetään ja voitto merkitsee todella paljon, kuten olemme voitonjuhlista nähneet. Ehkä sitten tommosilla kommenteilla halutaan osoittaa sitä omaa hardcore fanitusta omaa joukkuetta kohtaan, en tiedä.

 

[Moto]

Nyt kun pääsi neljän viikon sisään maistelemaan molempien mestaruuksia, on harvinaisen helppo vastata, että liigajoukkueen. Toki myös maailmanmestaruus maistui hyvältä, sitä en kiistä.

Torinon aikoihin ajattelin, että olympiakulta voisi olla se kaikkein kovin juttu, mutta kyllä tuokin mielipide on jo murtunut. Seurajoukkue on kuitenkin se oma juttu.

 

[Peter Pocklington]

Penguins, tietenkin, vaikka Team Canadalle aina menestystä toivookin.

 

[maukka]

Liigajoukkueen mestaruus ei koskaan tuntuisi yhtä hyvältä kuin Leijonien.

 

[Luge H]

TPS:n mestaruuden varmistettuani itkin kauan. Onnesta. Olotila oli sekava. Haudan partaalta oltiin noustu hetkellisesti sinne missä oltiin vuosikymmen takaperin. Tätä seurasi pitkä, kuukausia jatkunut jatkuva juhliminen. Vedin kesään asti keittoa sen mitä koulunkäynti salli. Töitä kun ei silloin ollut. Vieläkin katselen iltaisin "Mestarit 2010"-julistetta jonka kehystin. Ja kyynel tulee yhä silmään. Leijonien mestaruus oli siisti juttu. Enimmäkseen Koivun ansiosta.
Joten ei epäilystäkään. TPS on minulle henkilökohtaisesti tärkeämpi kuin Suomen maajoukkue. On aina ollut ja tulee aina olemaan.

 

[Streider]

Tampereen Ilves

Siis tätä ei edes tarvitse miettiä kun on kokenut kaksi maajoukkueen saavuttamaa kultamitalia, mutta seurajoukkueen kohdalla tätä ei tapahdu edes 16 vuoden välein. Koko elämän päivästä toiseen seuraat suosikkijoukkueesi pelejä ja kaikkea mitä siihen rakkaaseen joukkueeseen ja organisaatioon liittyy, itket ja naurat mukana, odotat sitä että Kanada-malja palaisi takaisin Ilveksen leiriin. Onhan se aivan eri asia kuin kerran vuodessa yksi turnaus. Hienoa se tämäkin on, mutta ne reaktiot mitä Ilveksen peleissä on pleijereissa ollut ja ne tunteet kun on tiputtu, on voitettu, oltu lähellä.. Ei, ei tää leijonahomma pääse lähellekään. Tästäkin nautin, mutta kyllä tänä keväänäkin kun kerho pistettiin lomille, oli tilanne huomattavasti tunteikkaampi ja reaktiot sen mukaiset kun nuoret pojat ovat yllättäneet kaikki ja fiilis on itselläkin sanoinkuvaamaton. Kun se pitkä odotus nyt joskus päätty, luotan siihen, niin kyllä ne juhlat kestävät varmasti aivan helvetin pitkään ja kyyneleitä ei tarvitse säästellä.

 

[Datsun]

Seurajoukkueen, ilman muuta! MM-kulta oli totta kai hieno juttu, mutta ei mun olisi tullut mieleenkään lähteä Kauppatorille saamaan paniikkikohtausta tuommoisessa ihmismäärässä.

Vaan jos Lukko joskus voittaisi jotain, voisin lähteä vaikka uimaan Ganaliin. Varmaan tosiaan pitäisi matkustaa Raumalle juhlimaan, koska täällä Helsingissä juhlat voisivat olla aika pliisut. Kaksin jonkun perunakauppiaan kanssa kauppatorilla, woohoo!

 

[benicio]

Vaikea sanoa, kun ei sitä menestystä ole seurajoukkueelle pahemmin tullut...

Kaikkien aikojen kovin kiekkovitutus tuli kuitenkin Torinosta, ehkä TPS-sarjat 90-luvulla olivat lähellä vastaavaa. Lähes samalla tavalla edelleen harmittaa, miksi Koivun mailan piti katketa, kuin miksei Maukka voinut kolmella nollaa vastaan tilanteessa syöttää, perkele.
Mutta on se sanottava, että kyllä mä Lukon mestaruudesta olisin valmis antamaan vaikka omavalintaisen ruumiinosan. Siis jos sillä varmistaisin Lukon mestaruuden, mutta kukaan muu ei tietäisi sen olevan siitä kiiinni. Maajoukkueellehan sitä menestystä on jo tullut (juu hulppeasti).

edit: jännää muuten, että sama kaveri, joka oli tepsissä pahin perkele, oli Torinossa taas oman puolen kapteeni.

 

[Saint]

Äänestys on näköjään jo päättynyt, mutta seurajoukkueen tietenkin. Tämä kevät vain vahvisti asiaa.

 

[Ralph]

Lukko

Lukko-faneilta, jotka vastasivat seurajoukkue, on kysyttävä että onko SM-pronssi parempi kuin MM-kulta? Ei sitä pronssiakaan teille ole hetkeen suotu..

 

[benicio]

Lukko-faneilta, jotka vastasivat seurajoukkue, on kysyttävä että onko SM-pronssi parempi kuin MM-kulta? Ei sitä pronssiakaan teille ole hetkeen suotu..

Ei ole, ei lähelläkään. Mutta kyllä SM-pronssi MM-pronssin voittaa.