Tampereen Ilves
Siis tätä ei edes tarvitse miettiä kun on kokenut kaksi maajoukkueen saavuttamaa kultamitalia, mutta seurajoukkueen kohdalla tätä ei tapahdu edes 16 vuoden välein. Koko elämän päivästä toiseen seuraat suosikkijoukkueesi pelejä ja kaikkea mitä siihen rakkaaseen joukkueeseen ja organisaatioon liittyy, itket ja naurat mukana, odotat sitä että Kanada-malja palaisi takaisin Ilveksen leiriin. Onhan se aivan eri asia kuin kerran vuodessa yksi turnaus. Hienoa se tämäkin on, mutta ne reaktiot mitä Ilveksen peleissä on pleijereissa ollut ja ne tunteet kun on tiputtu, on voitettu, oltu lähellä.. Ei, ei tää leijonahomma pääse lähellekään. Tästäkin nautin, mutta kyllä tänä keväänäkin kun kerho pistettiin lomille, oli tilanne huomattavasti tunteikkaampi ja reaktiot sen mukaiset kun nuoret pojat ovat yllättäneet kaikki ja fiilis on itselläkin sanoinkuvaamaton. Kun se pitkä odotus nyt joskus päätty, luotan siihen, niin kyllä ne juhlat kestävät varmasti aivan helvetin pitkään ja kyyneleitä ei tarvitse säästellä.