Kumpi on sinulle tärkeämpää: seurajoukkueesi vai maajoukkueen menestys?

[Pavlovin Koira]

Ja nyt puhutaan siis Suomesta. Mulle liigajoukkueen fanittaminen on totisempaa puuhaa, MM-skabojen seuraaminen viihdettä. Bluesin mestaruus olisi multiorgasmi, Suomen MM-kulta tosi jees. Jos Blues perseilee vituttaa, jos maajoukkue perseilee totean että "no niin, tää on taas tätä" ja unohdan se nopeasti.

 

[L4E]

Liigajoukkueen ehdottomasti. Maajoukkue tulee sitten hyvänä kakkosena perästä.

 

[Jomppa_Koo]

Kevään MM-kisoja tässä jo odotellaan...

 

[Dev]

Kyllä se on liigajoukkue. Sitä seurataan joka vuosi se 6-7 kuukautta ja kyllä se vaan on niin mahtavaa, kun tulee onnistumisia. MM-kisat on ihan jees ja niin edelleen, mutta eihän nuo nyt suoraan sanoen sytytä edes kunnolla. Voisi olla eriasia, jos pelattaisiin vaikka joka toinen vuosi ja parhailla miehistöillä. Tosin eipä silloinkaan nousisi liigajoukkueen edelle. HIFK on ja tulee aina olemaan numero yksi. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.

 

[HLe]

Liigajoukkueen.

Urheilullisesti pidän jääkiekon MM-kultaa vain hieman salibandyn MM-kultaa kovempana saavutuksena. Olympialaiset ja World Cup sitten erikseen.

 

[verikuut]

Vastasin vittuillessani väärin.

 

[aquanqua]

Seurajoukkueen menestys totta kai.

 

[Deko]

Liigajoukkueen ehdottomasti. Olisi ällöttävää juhlia maailmanmestaruutta näiden kerran kymmenessä vuodessa lätkää seuraavien junttien kanssa

 

[Quethas]

Maajoukkue on toki iso juttu ja olisin innoissani mikäli Suomi voittaisi kultaa MM-kisoissa, olympialaisissa tai edes nuorten MM-kisoissa. Mutta kyllä sen oman liigajoukkueen menestys vielä suurempaa intoa tuottaa.

 

[Rocco]

Maajoukkue menee tietyllä tavalla edelle kun pelataan Olympialaisia tai World Cupia (eli silloin kun oikeasti parhaat ovat mukana). MM-kisoja en jaksa edes seurata, enkä niistä jaksa pahemmin edes kiinnostua. Eli oman joukkueen menestys menee MM-kisojen ohi kevyesti, puhumattakaan joistakin höpöhöpö-EHT:sta.

Ja äänestyksen tekijälle ihan vihjeenä: Suomessa pelataan muuallakin jääkiekkoa kuin maajoukkueissa ja Liigassa...

 

[Tuusa]

En äänestä, mutta vastaan Mestis-joukkueen, Jukureiden.

 

[scholl]

Liigajoukkueen tietysti. Maajoukkuehommissa ei ole periaatteessa väliä voittaako mm-kisat Ruotsi vai Kanada, Suomen menestykseen ei usko erkkikään. Ainoastaan slobojengien kuten Venäjän ja Tsekkien menestys vituttaa.

 

[mikko600]

Meikäläinen on Blues-kannattaja. Eli tämä on selvä.

 

[kiwipilot]

Liigamestaruus menee ykköseksi vaikka samalla viivalla olisi olympiakulta tai World Cupin voitto.

 

[BigRedBob]

Seurajoukkue 100-0.

 

[sampio]

Mulla ei ole varsinaista fanitettavaa liigassa, vaikka Jypin nykyinen meno lämmittääkin syvästi. Jypin mestaruus on hieno asia, mutta periaatteessa en maata myisi, vaikka ne turpaan ottaisikin finaaleissa. Tai muussa vaiheessa. Suomen MM-finaalitappio syö aina hetken aikaa, samoin joku välierätappio, tai tiukka neljännesvälierätappio. Riippuu vähän jengistäkin. Jollekin veteraanille sen mestaruuden aina tietysti soisi. Mutta olympiakulta menee aivan ehdottomasti kärkeen, kaikilla mittareilla ja kaikista lajeista. En ole viekäkään toipunut Torinon finaalista, enkä voi ymmärtää porukkaa, joka jonkun kyläjengin mestaruuden ottaisi mieluummin kuin olympiakullan.

 

[Noosebleed 68686]

Seurajoukkue tietysti, koska se on niin paljon henkilökohtaisempi asia. Kai tällä tavalla ajattelee jääkiekkopalstalla lähestulkoon jokainen.

Tottakai se lätkän olympiakultakin olisi melko kova juttu, mutta siltikään en vaihtaisi JYPin mestaruutta edes kolmeen olympiakultaan. Se vaan on niin eri asia nähdä 60+ ottelua kaudessa omalta suosikiltaan, ja toivottavasti päättää kausi mestaruuteen, kuin seurata kaksi viikkoa toinen toistaan ihmeellisempien kalansilmän valintojen pelailua.

 

[Pavlovin Koira]

Seurajoukkue tietysti, koska se on niin paljon henkilökohtaisempi asia. Kai tällä tavalla ajattelee jääkiekkopalstalla lähestulkoon jokainen.

Vähän tuollaiseen johtopäätökseen minäkin olen tullut. Kansallisten sarjojen joukkueiden (kiitoksia muistutuksesta että kiekkoa pelataan muuallakin kuin sm-liigassa) aktiivinen (tai fanaattinen) seuraaminen taitaa se joka erottaa lätkäfanin satunneisesta seuraajasta.

Ja kyllähän noille MM-kisaturisteille tulee ajoittain hymähdeltyä. Meikänkin duunipaikalta on lähdössä keväällä Bratislavaan jengiä, jotka eivät muulloin seuraa koskaan lätkää, tuskin osaavat edes sanoa nimeltä yhtään suomalaista pelaajaa - Jutila? Raipe? Kurri? Oliko niitä muitakin?

 

[Kirjoittelija]

Suomen MM-finaalitappio syö aina hetken aikaa, samoin joku välierätappio, tai tiukka neljännesvälierätappio.

Koskas Suomi on neljännesvälieriä pelannut MM-kiekossa? Itelläni ei ihan heti tule mieleen.

Itse veikkaisin, että tämä kontrasti maajoukkue- ja seurajoukkuepelien välillä on vielä suurempi Tampereella ja Helsingissä kuin muilla liigapaikkakunnilla. Kun omia peruskouluaikoja muistelee, niin kyllähän se oli vähän eri homma mennä paikallispelin jälkeen seuraavana päivänä kouluun Ipan voitettua Tapparan kuin silloin, jos porkkanat oli vieneet. Jos Suomi taas hävisi, niin eihän siitä kukaan vittuillut, joten ei se tappio samalla lailla kirpaissut. Ja vaikea mun on kuvitella, että vaikkapa jossain Raumalla kovin moni Lukon häviöstä iloitsee, eli se tappio ei ole ihan niin ikävä asia kuin vaikkapa tamperelaiselle Ipa-fanille oman suosikin häviö.

 

[sampio]

Kansallisten sarjojen joukkueiden (kiitoksia muistutuksesta että kiekkoa pelataan muuallakin kuin sm-liigassa) aktiivinen (tai fanaattinen) seuraaminen taitaa se joka erottaa lätkäfanin satunneisesta seuraajasta.

Vähän ongelmainen määrittely sikäli, että itse en ole koskaan mieltänyt itseäni suoranaisesti minkään joukkueen faniksi, mitä Suomen kansallisiin jengeihin tulee. Jypin otteita nyt nykyisen menestyksen aikana olen seuraillut tarkemmin, mutta myönnän olevani siinä mielessä gloryhuntter, että vielä muutama vuosi sitten lähinnä toivoin satunnaisia yllätyksiä, enkä sen kummemmin stressannut, vaikka pataan olisi tullut 10-0. Kun en liigapaikkakunnalta ole kotoisin, ei suurempia siteitä ole syntynyt senkään puolesta.

Lisäksi tuo määrittely ontuu, jos funtsitaan NHL-faneja. Onhan tälläkin palstalla paljon tyyppejä, joille Sm-Liiga ei paljoa merkkaa, vaan kiinnostus on keskittynyt rapakon taakse. Mullakin NHL on ykkösenä, vaikkei sieltäkään löydy mitään ehdotonta suosikkijengiä. Lätkää tulee kuitenkin seurattua kohtalaisen kattavasti, mitä nyt vain pystyy telkusta näkemään + netin koosteet.

Mun ykkönen on Leijonat, sille vain ei voi mitään. Lätkä kiinnostaa todella paljon, mutta seurasiteitä ei vain ole muodostunut, enkä osaa niitä lähteä väkisin muodostamaankaan. Leijoniin sen sijaan on voimakas tunneside. Ehkä se tulee lajin lisäksi keskimääräistä voimakkaammasta isänmaallisuudesta, tiedä häntä, vaikken leijonakoruksi itseäni tunnusta.

Olympialaiset ovat meikäläisen kliimaksi tunnetasolla. MM-lätkä tuo parhaimmillaan hienoja kokemuksia, mutta kyllä olympialaisten fiilis on omaa luokkaansa. Kuten edellä mainitsin, vieläkin ottaa päähän Torinon finaali. Vancouverin välierät meni mököttämällä, ja siitä sitten hieno nousu pronssille. Salt Lake ilman Koivua, missä menee Suomi-kiekko? Nagano. Calgary ja ikimuistoinen Blomqvistin tuuletus. Uhh, pitäisi varmaan tehdä joku fiilistelyvideo noista hetkistä.

Koskas Suomi on neljännesvälieriä pelannut MM-kiekossa? Itelläni ei ihan heti tule mieleen.

Meni neljännesfinaalit ja puolivälierät sekaisin.

 

[Pavlovin Koira]

Lisäksi tuo määrittely ontuu, jos funtsitaan NHL-faneja. Onhan tälläkin palstalla paljon tyyppejä, joille Sm-Liiga ei paljoa merkkaa, vaan kiinnostus on keskittynyt rapakon taakse.

No, onhan ulkomaiset sarjatkin kansallisia vaikka änärissä onkin mukana kahden maan jengejä. Sehän se vasta HC-fanittamista onkin jos seuraa tarkkaan ulkomaisia sarjoja, vieläpä jos seurannassa olisi joku änäriä vähemmän seksikäs sarja kuten Elitserien tai Saksan DEL-liiga.

 

[KiVi]

SaiPan mestaruus olisi aivan käsittämättömän iso asia. Maajoukkue ei voi mitenkään saavuttaa samanlaista asemaa mielessäni kuin SaiPa.

Naskalina tosin monet MM-kisat päättyivät kädet nyrkissä ja kyynel silmässä (parhaiten mielessä Sokolovin huikea peli ja rankkaritappio Venäjälle välierissä 2002). Hiljalleen aloin turtua tuskan tunteeseen, eikä olympiafinaalin häviäminen tai sen jälkeisten kisojen konttaukset ole saaneet aikaan enää hymähdystä kummempaa. Osittain tähän on syynä se, että maajoukkuekilpailut kumpuavat nationalismista, joka on typerä aate. Osittain maajoukkueen glooriaa on laskenut kasvanut NHL:n seuraamiseni - viime kisojen aikaan NHL:n pudotuspelit ajoivat jo Suomen pelin katsomisen ohitse. Tapahtuman nimi on "maailmanmestaruuskilpailut" ja silti parhaat pelaajat pelaavat samaan aikaan toisaalla. Lisäksi MM-kisojen järjestäminen joka vuosi on omiaan laskemaan kiinnostusta niitä kohtaan.

EHT-turnauksista en katso edes tuloksia, koska niissä on vielä vähemmän panosta kuin MM-kisoissa.

Edit: Kaamea virhe huomattu, kiitos Sampion lainauksen.

 

[sampio]

Osittain tähän on syynä se, että maajoukkuekilpailut kumpuavat nationalismista, mikä on typerä aate.

Nationalismi ei ole varsinaisesti aate, eikä se ole oikeissa mittasuhteissaan ollenkaan typerää. Kyllä tietty yhteisöllisyys on ihan tervettä kansakuntienkin tasolla. Kyseessä ei tarvitse olla mikään muukalaiskammoinen nappiverkkarisovellus nationalismista.

 

[KiVi]

...

Mitä nationalismi on, ellei aate? 1700-1800 -luvuilla vallanpitäjien piti keksiä uusia juonia valtansa oikeutukseksi rahvaan penätessä oikeuksiaan ja siihen sopivat mainiosti sadut kansallishengestä ja muut nationalistiset ajatukset, joissa uhka nähdään oman yhteisön ulkopuolella. Valtioiden rajat selvitetään sotimalla tai suhmuroinnilla ja yhtäkkiä puolet heimosta onkin toisessa valtiossa, koska viivottimessa ei ole mutkia. [Hiukan yksinkertaistettuna ;)] Sillä tiellä ollaan yhä, vaikka pahimmat ongelmat ovat globaaleja (ruoan ja puhtaan veden riittävyys, ilmasto, räjähdysmäinen väestönkasvu, sodat). Mitä itseisarvoa on kansallisvaltioilla?

Pitäisiköhän tätä keskustelua muuten jatkaa jossakin toisessa ketjussa?

 

[sampio]

Nationalismia ei ole tähän mennessä kyennyt määrittelemään tarkasti kukaan, joten tuskin sitä kannattaa yrittää tehdä tässäkään yhteydessä, mutta lyhykäisesti se on jonkin sortin ideakokonaisuus yhteisöllisyydestä ja tietyn ihmisryhmän yhteinen muisti, ei mikään vuonna x keksitty aate, kuten vaikkapa sosialismi.

Oli miten oli, terveen yhteisöllisyyden ilmentäjänä maajoukkueille on paikkansa mitä suuremmissa määrin. Olympialaislätkä on näistä itselleni se isoin juttu.