Kumpi on sinulle tärkeämpää: seurajoukkueesi vai maajoukkueen menestys?

[Lynx canadensis]

Mitä noita mestaruuksia arvottamaan, kun sitä menestystä ei ihan liikaa ikinä ole saanut maistaa. No, mutta kyllähän seurajoukkueen mestaruus ajaa helposti edelle yhdeksän pelin keväthöntsyistä. Parhaiden mukana ollessa voitettu maajoukkueturnaus sitten taas kyllä menisi varmaankin edelle.

Olympiakulta > Ilveksen mestaruus > MM-kulta

 

[Myyrä]

Lukko-faneilta, jotka vastasivat seurajoukkue, on kysyttävä että onko SM-pronssi parempi kuin MM-kulta? Ei sitä pronssiakaan teille ole hetkeen suotu..

Ilman muuta on, ei kahta sanaa. Vaikka en pronssiottelusta ollut juuri kiinnostunut eikä se siinä vaiheessa miltään tuntunut, niin tässä vaiheessa sitä osaa jo hiukan arvostaakin. MM-kulta taas ei juuri hetkauttanut finaalin jälkeen, eikä tilanne ole muuttunut.

 

[Andji]

Ilman muuta on, ei kahta sanaa.

Näin se on tässäkin osoitteessa. Lukon pronssi sai minut kyyneliin, MM-kulta aiheutti "good for them" -reaktion. Yllätyin tavallaan, olin aiemmin luullut maajoukkueen merkitsevän minulle enemmän.

 

[Roku]

Normaalisti seurajoukkueen menestys on tärkeämpää. Mutta koska MM-joukkueessa oli kaksi entistä (ja toivon mukaan myös tulevaa) Lukon pelaajaa tärkeissä rooleissa, niin nostan MM-kullan kyllä SM-pronssin ohitse.

 

[Andrei]

Kyllä tämä uusin maailmanmestaruus on minulle kovempi juttu kuin JYPin SM-kulta 2009. Maajoukkueella on kuitenkin niin monta katkeraa tappiota puolivälierissä, välierissä ja finaaleissa että tämä tuntui vaan niin saatanan hyvältä.

Lisäksi se että tämä on koko Suomen juttu, JYPin mestaruus lämmittää lähinnä meitä Keski-Suomen kaurahattuja.

Tuo JYPin voitto tuli vähän kuin puskista kumminkin, eikä ollut mitään 83 hävittyä finaalia alla.

edit. Lisättäköön vielä semmoinen "kuriositeetti" että takaperoisesti ajateltuna minkään jääkiekko-ottelun häviäminen ei ole koskaan vituttanut yhtä rankasti kuin tänä vuonna tuo toinen välierä Bluesia vastaan. Jotenkin se vain vitutti rankasti enemmän kuin esim. Torino, joka lähinnä masensi.

 

[Harald73]

Seurajoukkue on numero 1 ja onhan se vanhempi kuin Suomi, joten senkin puolesta järjestys on oikea. Toisaalta onhan se niinkin, että maa voi vaihtua, mutta seurajoukkue ei koskaan!

 

[Götze]

Kyllä mulla maajoukkue menee edelle. Täytyy kyllä myöntää, että kun HPK voitti edelliskaudella sen viidennen välierän jatkoajalla Kuopiossa, ei luultavasti ole koskaan vituttanut tappio niin paljon. Mutta silti, maajoukkueen mestaruus on koko Suomen juttu, enkä usko että KalPan mestaruus saisi Kuopiota niin sekaisin kuin mitä se oli 15.5.

 

[Freya]

Kyllä tämä uusin maailmanmestaruus on minulle kovempi juttu kuin JYPin SM-kulta 2009. Maajoukkueella on kuitenkin niin monta katkeraa tappiota puolivälierissä, välierissä ja finaaleissa että tämä tuntui vaan niin saatanan hyvältä.

Kyllä on maajoukkueen pelejä katsellessa tullut käytyä läpi niin monta eri tunnetilaa että ne voittaa sm-liigan pelien tunnetilat, ihan satanolla. Siksipä maajoukkueen menestyminen on itselleni tärkeämpää. En muista että Tepsin pelejä seuratessa olisi ikinä tapahtunut samanlaisia reaktioita, kuin silloin kun on ihan huumassa tuijottanut jotain MM- välieriä tai finaaleja.
Toki, maajoukkueessa pelaa myös omia suosikkipelaajiani, mikä nostaa niiden matsien arvoa entisestään. Lopputuloksesta huolimatta.

Kaikenkaikkiaan sm-liiga on aina niin sm-liiga ( puhumattakaan muista),ja vaikka Tepsin mestaruus oli todella hieno juttu, niin ehkä tässä on myös siitä kysymys että koen olevani ennenkaikkea ylpeä suomalainen. On niin hienoa kun koko Suomi saa yhdessä juhlistaa voittoja. Kyllä jonkun Venäjän ja Ruotsin voittaminen on paljon makeampaa, kuin voittaa joku sm- liigan seura.

että maa voi vaihtua, mutta seurajoukkue ei koskaan!

Vaikka muuttaisin asumaan Ruotsiin tai Slovakiaan, niin en ikinä edes osaisi kannattaa mitään muuta kuin Suomea. Kyllä se suomalaisuus on niin minussa ja tulee aina olemaankin.

(// Tosin uskon myös että tämänhetken mielipiteeseeni vaikuttaa se ettei hirveästi tullut viime kaudella Tepsiä hurrailtua, mutta toki molemmissa mestaruuksissa ja menestymisissä on omat hienoutensa. )

 

[Dev]

Meitä on moneen junaan. Oikeastaan ainoa kerta kun on vituttanut Suomen maajoukkueen häviäminen ja todella paljon, oli 2006 olympialaiset ja finaali. Silloin harmitti vielä viikko kisojen jälkeenkin. Muuten Suomen mahdollisista välierä ja finaalitappioista selvitään aina sellaisella 24h:n vitutuksella ja sitten se unohtuu jo.

HIFK:n tippumiset on taas aivan eri luokkaa. Kun olet koko kauden seurannut jengin meininkiä ja nähnyt likimain jokaisen ottelun ja sitten playoffeissa lähdet laulukuoroon, niin se vitutus on niin hirveä, että se saattaa kestää aina seuraavan kauden alkuun asti. Esim viime vuoden HPK-sarjan tappiosta toipuminen kesti varmaan johonkin viime joulukuulle asti. ;)

 

[Rautapohkeet]

Tippa tulisi varmasti linssiin niin Suomen voittaessa maailmanmestaruuden kuin Jokerien viedessä Suomen mestaruuden. Valinta näiden kahden välillä on vaikea, mutta valitsen Jokerien menestyksen. Sitä kuitenkin seuraa koko vuoden ja jakaa joukkueen menestyksen ja pettymyksen hetket.

No nyt voidaan täällä käydä toteamassa, että kyllähän se tippa tuli linssiin, kun kuuli maajoukkueen voittavan maailmanmestaruuden. Aivan oikein kuuli, en nimittäin nähnyt peliä, koska oli intissä leirillä ja tietenkään televisiosta ei peliä ollut mahdollista katsella. Kyllä siellä moni muukin tippa linssissä pyöri ympyrää tajuamatta mistään mitään ja vain halaillen porukkaa. Uskomaton fiilis kaiken kaikkiaan. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että Jokerien mestaruus on se kovempi juttu.

 

[Keltainen Jaffa]

Mutta edelleen olen sitä mieltä, että Jokerien mestaruus on se kovempi juttu.

Makuasioita. Itse olen sitä mieltä, että Leijonien MM-kulta on kovempi. Vieläkin tulee sellaisia "ei vittu me ollaan maailmanmestareita" -fiiliksiä silloin tällöin. On se niin kova juttu.

Enkä usko, että mieleni muuttuisi, vaikka Jokerit voittaisivatkin mestaruuden esim. ensi kaudella.

 

[Gellner]

HIFK:n mestaruus tietenkin. Maailmanmestaruus ei juuri hetkauttanut. Tai hetkautti sen finaalin ajan ja ehkä viisi minuuttia pelin päättymisen jälkeen. Maajoukkueeseen en ainakaan itse pysty saamaan juuri minkäänlaista tunnesidettä. Pelejä ei paikanpäällä näe kuin pari, jos sitäkään eikä pelaajia tunne niin hyvin kuin seurajoukkueen pelaajia.

 

[VH87]

Nyt kun näki taas pitkästä aikaa (TV:n välityksellä tosin) oman seurajoukkueen pelejä, niin olihan tuo vitutus kova kun ensimmäisellä kierroksella lähdettiin laulukuoroon. Toki leijonien kulta oli hieno juttu, mutta iloitsin siitä ehkä sen 24h, jonka jälkeen kaikki olikin jo ohi. Tiedä sitten poteeko sitä jonkinlaista kiekkoähkyä jo huhtikuussa, mutta ei kyllä sytyttänyt nimeksikään nuo kekkerit. Viime vuosina hienointa on ollut näiden pienempien maiden nousu lähemmäs kärkeä. Seurajoukkueen menestys on mulle kymmenen kertaa tärkeämpää kuin maajoukkueen.

 

[Takkuturkki]

Tietenkin seurajoukkue on tärkeämpi. Eihän maajoukkueen merkityksestä voi puhua ollenkaan samalla tasolla. Tai no silloin kun Raipe pelasi maajoukkueessa tietysti toivoin joukkueelle voittoja, kun se oli Raipelle niin kova ja tärkeä juttu. MM-kisojen loppuottelua oli kiva olla seuraamassa Bratislavassa, mutta Ilveksen runkosarjamatsitkin kuitenkin kiinnostaa enemmän.

 

[teeveemies]

Seurajoukkue vie tämän vertailun aika ylivoimaisesti. Näin se vaan menee. SaiPaa seurataan koko kausi tiiviisti, kun taas maajoukkuetta kerran vuodessa kahden viikon ajan. Tottakai tulee katsottua kaikki mm- matsit mahdollisuuksien mukaan ja olihan se helvetin hienoa, että vihdoin ja viimein mestaruus jälleen Suomeen tuli. Kansa oli onnesta sekaisin, ja myöskin aika kännissä. Ei se väärin ole.

 

[Greffin]

Seurajoukkue menee edelle aivan kirkkaasti. IFK:n mestaruus tuntui ja tuntuu vieläkin aivan mahtavalta.

Suomen maailmanmestaruus taas ei oikein tuntunut miltään. Siis hieno juttu, että voitto tuli, mutta ei siitä nyt mitään suurempia fiiliksiä jostain syystä saanut irti. IFK vain tuntuu jostain syystä enemmän omalta ja henkilökohtaisemmalta jutulta. Sen verran itsekäs olen, että IFK:n mestaruus olisi minulle Suomen Olympiakultaakin tärkeämpi asia. Selkeästi.

 

[KuKKaKeppi]

Ehdottomasti seurajoukkueen, koska Porissa Ässät on pyhä asia ja koko kaupunki hengittää Ässien mukana. Maajoukkue sai kyllä mestaruuden myötä hyvän meiningin kaupungille, mutta Ässät on ykkönen.

 

[SamSal]

Maajoukkue ilmanmuuta. Ei vaan löydy mitään omaa joukkuetta SM-liigasta saatika NHL:stä. No jos Salosta saadaan joukkue joskus liigaan niin sitten voi asia olla toinen.

 

[PataJaska]

Aioin näin MM-kisojen alkaessa avata aivan saman gallupin, joten olipa hyvä että tarkistin ensin..

Seurajoukkueen menestys on totta kai tuhannesti tärkeämpi asia. Vaikka toivonkin että Leijonat pärjäävät, ja pokaaleja satelee sun muuta, niin vaihtaisin koska tahansa vaikkapa viime kevään MM-kullan siihen, että Ässät esimerkiksi tänä keväänä olisi voittanut mestaruuden. Ei kysymystäkään siitä..

Sen eron huomaa ennen kaikkea tunnetasolla: jos Suomi häviää jonkun ottelun, vaikka sitten pudotuspeli vaiheessa ja turnaus päättyy, niin nykyään suunnilleen kohautan olkiani: "sellaista se hoki on". Mutta kun Ässät häviää vaikka vain yksittäisen runkosarjaottelun, niin sen sekunnin-pari tuntuu oikeasti pahalta..

EDIT: halusin nyt siis vain sanoa mielipiteeni enkä turhaan avata uutta samanlaista galluppia, vaikka tämä äänestys näemmä olikin jo suljettu..

 

[Evil]

Ei viime keväänä HIFK:n mestaruuden jälkeen tuntunut höntsämaailmanmestaruus enää miltään.

 

[sonnychiba]

Sm-liiga ja oma seura on tärkeintä. Eli Padan menestystä odotellessa...Sekin, että Pata pelaa ja pääsee kattoo pelejä on hiton hienoa. Katotaan nää mm-kisat nyt sitte seuraavaa kautta odotellessa.

 

[Vanhapuuma]

Kyllähän täällä enemmistön kanssa samaa mieltä ollaan. Olihan MM-kulta hieno juttu ja tulihan sitäkin vähän juhlittua, mutta kyllä JYPin mestaruudet (aaaaa, ihana monikko!) ovat niitä juttuja, joista nauttii ylivoimaisesti eniten. Ei kahta sanaa.

Maajoukkueeseen ei kuitenkaan ehdi oikein muutamassa viikossa niin hyvin tutustua, kun taas JYPiä tulee seurattua nykyään melkein kaikki runkosarjan pelit + pleijarit (eli semmoiset 70 ottelua, kun kaikkia ei päässyt katsomaan), niin onhan siinä vähän erilainen tunnesidos. Olisin vaihtanut milloin tahansa viime vuoden MM-kullan JYPin kolmanteen mestaruuteen (aaaaa, vieläkin, monikko).

 

[-Niks-]

Maajoukkue on itselle se tärkein, ollut aina ja tulee aina olemaan.

Olen juntti ylpeydellä.

 

[Zous]

Tottakai seurajoukkueen. Siinä on kuitenkin ihan eri meininki, kun pelataan pitkä kausi ja pudotuspelit, kuin joku lyhyt turnaus. Toki muutenkin seurajoukkueen menestys on parempi juttu. Toki itse en edes varsinaisesti kannata Suomea. Toki toivon hyviä pelejä ja että menee pitkälle, mutta jotenkin pienestä pitäen oon tykänny Kanadasta ja sen tavasta pelaa lätkää ja sitä oon aina kannustanut. Jonkun mielestä se voi olla outoa, mutta näin se vaan omalla kohdalla menee. Kaikesta huolimatta seurajoukkueelle toivoo aina enemmän menestystä.

 

[kaizu]

Mielummin IFK:n voitto ensimmäisestä puolivälierä-pelistä, kuin Suomen voitto MM-finaalista. Mieluiten tietenkin molemmat, mutta jos valita pitää niin seurajoukkue tulee kilometrien verran edellä.