Ok, uskotaan, että tamperelaisia ei mikään kiinnosta, eikä halliin tule kukaan, joten leikitään, että tämä tilanne olisi jossain muualla. Eilen tuli Yle FST5 kanavalta tunnin dokumentti klo 21-22 Donetskin futisjengistä Ukrainasta. Sen oli tehnyt saksalainen tyyppi ZDF:lle ja lopputeksteistä näki, että Ylekin oli ollut siinä hankkeessa mukana, mikä on hyvää panostamista Ylen puolesta, koska juuri tuontyyppiset ohjelmat ovat mielenkiintoisia.
Joka tapauksessa tämä saksalainen seurasi kahta Donetskin fania Sashaa, joka oli ollut 40 vuotta duunissa hiilikaivoksessa ja yhä teki siellä töitä ja Koljaa, joka oli 28 vuotias kaupunginvaltuutettu, sinisen puolueen ja sitä kautta myös seuran omistavan oligargin lähipiiriä asuen luxuskämpässä etc. Molemmat kävivät matseissa säännöllisesti, koska se Shaktah joukkuehan on historialtaan hiilikaivoksen joukkue ja Sasha oli ollut niitä pelejä katsomassa sen 40 vuotta ollen intohimoinen kannattaja. Koljaa taas futis ei juuri kiinnostanut ja hän kertoi, ettei juurikaan lajia ymmärrä, mutta oli siellä aitiossa, koska se on tärkeätä, koska laji ja seura on kaupunkilaisille tärkeä. Se oli mielenkiintoista seurata sitä touhua päätyen aina UEFA-cupin voittoon, uuden stadionin avajaisiin, jonne tuli Beyoncé, jolle oli maksettu 7 miljoonaa dollaria esiintymisestä ja mestaruusjuhliin Leninin aukiolla, jonne pelaajat tulivat hiilikaivoskypärät päässään. Joka hetki seuran omistava oligarkki ja sitten tämä sinisen puolueen puheenjohtaja (nykyinen presidentti) pitivät puheita ja mieletön ilotulitus oli jokaisen voiton kunniaksi.
Sasha matkusti peleihin jopa 40 tuntia bussilla kun taas Kolja lensi business classissa jne. Erot olivat siis suuria, mutta koko ohjelman pointti on se, että onpa se tausta mikä tahansa ja syy käydä peleissä mikä tahansa niin jos seuralla on joku historia, joku tarina, joka tekee siitä seurasta merkittävän sillä paikkakunnalla tai alueella niin niistä otteluista on mahdollista tehdä sellaisia tapauksia, missä on yksinkertaisesti pakko olla paikalla. Jos kaupungeilla, työpaikoilla, kouluissa jne. puhutaan lähes vain otteluista niin silloin lajia seuraamatonkin menee peliin. Suomessa on erittäin suuresti epäonnistuttu siinä, ettei jääkiekossa ole niin tapahtunut. Vain ajoittain viime keväänä oli tilanne, jossa IFK ja Jokerit olivat kaikkien huulilla, mutta sitten IFK:n mestaruuden jälkeen se laimeni kesällä ihan kokonaan taas veke. Nyt lätkästä ei puhu enää kukaan. Tampereella on ihan sama juttu, se intohimo on veke. Eikä se johdu pelkästä menestyksestä tai menestyksemättömyydestä, vaan siitä, ettei ole tehtyä kaikkea sen eteen, että ihmiset kävisivät niissä otteluissa. Heille ei ole yritetty myydä sitä, että siellä on hyvä meno, siellä on kaverit ja tuttavat etc. Toki Nordis ja Hakametsä ovat liian kivikautisia halleja, jotta ihmiset lähtisivät juttuun mukaan, mutta Jaffala ei ole.