Kummittelu

[fat of the land]

Kummitusjuttuja joo, teinpä tuossa oliko se torstaiyönä sellaisen virheen että luin yövuorossa ollessani tätä ketjua ja selkeästi sai sellaisen kuumotuksen että säikähteli omaa peilikuvaansa ja tyhjien käytävien äänimaailmaa ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Ihmisen omalla mielikuvituksella on kyllä oma tapansa toimia ja ruveta selittämään käsittämätöntä aina sillä pahimmalla tavalla. Enkä nyt siis ota kantaa siihen että onko täällä kuullut tarinat totta vai ei.

Mieleeni muistui se, että tuossa taannoin duunissa visioitiin huumorilla sitä että saisiko kummitusjutun kertomisella nuorison lopettamaan huoneissaan tupakoimisen, kun siitä on kasvanut aikamoinen ongelma ja loppupeleissä aika iso turvallisuusriski.

Improvisoin siinä aikuisporukalla että kerrotaan että kohta käytöstä poistuva toimistorakennus, joka on vanhempi talo kuin nykyiset osastot on ollut aikoinaan osasto (jota se siis on ollut). Osasto on siirretty kummittelun vuoksi toimistokäyttöön, koska kukaan ei ollut uskaltanut nukkua siellä. Johtuen sellaisesta onnettomasta tapahtumasta, että nuoret olivat varoituksista huolimatta tupakoineet huoneissaan yläkerrassa ja tulipalo oli surmannut erään pojan ja yrityksistä huolimatta ovet eivät olleet auenneet, eikä ulkokautta ollut voinut pelastautua. Kummittelu ilmeni siten, että osastolla asuneet olivat kuulleet öisin sytkärin kilahtelua ja hiljaista voivottelua.

No tarinaa ei tietenkään kerrottu kenellekkään, mutta paikalla ollut työkaverini kiitteli muutama päivä sen jälkeen että "vittu, arvaa pelottaako nykyään olla yövuoroissa kun odottaa koko ajan että milloin alkaa kuulumaan sytkärin kilinää". Heh, jostain syystä itselleni tuli kylmät väreet vaikka tarina on 100% keksitty ja vielä omakeksimä.

Mutta joo, itse uskon kyllä jossain määrin kummitteluun ja jonkinlaiseen henkimaailmaan. Mutta uskon näiden tarinoiden olevan aika harvinaisia, omalle kohdalleni ei käsittääkseni ole mitään sattunut paitsi tämä.

Vuonna 1996 keväällä järjestimme muutaman kaverin kanssa alle 18-vuotiaina eräänlaisen keikkakiertueen jossain huumevalistus hengessä. Että raahattiin jotain koulubändiä ja ammattitason av-vehkeitä Hangosta poriin, sieltä ouluun, sieltä jyväskylään, tampereelle, lahteen ja hyvinkäälle viikossa. Mukana oli muutamia 18-vuotiaita ja vähän yli ja yksi ajoi bussia. Oli muistaakseni maaliskuun alku.

Ensimmäisenä yönä matkalla hangosta poriin ajeltiin joskus yöllä, kellon ollessa kutakuinkin 3-4 yöllä ja suurimman osan porukasta ollessa hereillä tapahtui niin, että tien täytti kunnon hernerokkasumu. Sellainen sumu, että kuski joutui hiljentämään bussin menoa käytännössä kävelyvauhtiin. Radiosta soi kasetilta Sir Elwoodin hiljaisten värien kappale jossa lauletaan "jumala rankaisee helsinkiä tänä yönä", lähes samaan aikaan kun vauhtia hidastettiin sammui radio kenenkään siihen koskematta ja taukoa kesti puolisen minuuttia ja radio meni ihan samalla tapaa päälle kuin oli mennyt pois päältä kenenkään siihen koskematta. Muutama sekunti sen jälkeen sumu loppui.

Ja me nuoret ja nuoret aikuiset oltiin helvetin kuumoittuneita asiasta. Mukana oli muuten nykyään kohtuullisen menestynyt toimittaja/julkisuuden henkilö ja erään kotimaisen jossain määrin menestyneen yhtyeen basisti ja molemmat todistivat tämän tapahtuman. Ja tietysti kaikki muut paikalla olleet, vaikkei siitä ole vuosiin puhuttu.

 

[lake79]

Ei helvetti. Suoraan X-Filesistä tuo tarina fat of the landilta. Tuli siis ihan suoraan mieleen parin eri tarinan yhdistelmä (toinen oli se missä sillä sumulla oli ne hyökkäävät kasvot sitä jotain autoa kohti ja toinen nyt aikas monikin tapahtuma, mm. se yksi jossa Mulder ja Scully ajavat pimeällä tiellä autolla ja yht´äkkiä valot, auto ja radio vaan sammuvat, tarkkaan en muista näkyikö siinä jotain, vai lähtikö auto sitten vaan käyntiin hetken päästä).

Itsekin näitä juttuja luin pimeällä ennen nukkumaan menemistä ja meikän ylivilkkaalla mielikuvituksella se ei aina ole hyvä asia. Sen yön nukuin superturvallisesti valo eteisessä. :)

 

[dorka]

Itsekin näitä juttuja luin pimeällä ennen nukkumaan menemistä ja meikän ylivilkkaalla mielikuvituksella se ei aina ole hyvä asia.

Meikä ainakin harrastaa tätä aina vähän väliä. Pakko lukea jotain todella creepyä ja kuumottavaa tavaraa, mutta en ymmärrä miksi teen sitä. Siis, sehän on vittu maailman idioottimaisinta hommaa heti homoilun jälkeen. Niissä fiiliksissä ei meinaa saada millään unta, mutta jos kuitenkin onnistut nukahtamaan, niin unihalvaus ei olisi kovin kummoinen yllätys.

Ehkä mä olen vain tyhmä.

 

[Jack Daniel's]

Tää on nykyään mun suosikkiketju tällä palstalla. Todella kuumottavia tarinoita, erityismaininnat TahtoMaalin ja FASlapsen mörkötarinoille. Itse laitoin toisella lukemakerralla taustalle soimaan tämän(linkki vie youtubeen). Pääsi vielä paremmin tunnelmaan. ;) Olisi "mukava" kohdata tuollainen parimetrinen musta olento esim. lenkkipolulla...

Kuten muutama edellinenkin kirjoittaja, myös itse usein ajaudun tämän ketjun pariin nimenomaan iltaisin/öisin ennen nukkumaanmenoa. Hullua, kenties tyhmääkin, mutta onhan se nyt ihan erilaista lukea juttuja paranormaaleista kokemuksista pimeän aikaan kuin keskellä kirkasta päivää.

 

[kalkkifredi]

Aikuisiän kynnyksellä vietin pari kesää enoni talossa Ruotsissa. Mun eno teki kesät duunia poissa kotoa, joten sain olla siellä yksin ja tästä syystä sinne aina meninkin.

Siinä talossa oli aina sellainen ihmeellinen preesensin fiba. Vaikka siellä oli yksin, niin tuntui silti siltä, että siellä olisi ollut joku toinenkin. Välillä oven joku sarana narahti ja välillä yläkerrasta kuului liikkumisen kaltaista lattian töminää alakertaan. Se oli kuitenkin suht.vanha talo, joten kuittasin nämä äänet tämän faktan piikkiin.

Yhden illan muistan, kun katselin siellä ollessani TV:stä jalkapallon em-kisoja ja sen ottelun jälkeen telkkarista tuli joku dokkari jalkapallohuliganismista, joka oli tarkoitus katsoa. Päätin siinä matsin jälkeen mennä röökille, kun odottelin sen dokkarin alkua ja jätin TV:n päälle. Kun olin avaamassa kuistin ovea, kuulin ylhäältä muutaman voimakkaan lattian iskun - ihan kuin siellä olisi joku lähtenyt juoksemaan.

Kuistilla tupakkia poltellessa hiljaisena kesäyönä kuulin selvästi talon seinän takaa taas uudelleen niitä askelia, jotka tällä kertaa kuulostivat siltä kuin joku olisi astellut talon portaita alas. Silloin aloin jo vähän tuumia, että mitäs helvettiä tämä nyt on ja katsoin kuistin oven ikkunasta sisälle, mutta eihän siellä mitään näkynyt.

Sisälle palatessani huomasin, että telkkarista ei kuulu ääntä ja olohuoneeseen mennessäni näin sen ruudun pimeänä, mutta siitä heijastui keskeltä sellainen haalea valo. Tässä kohtaa alkoi jo ihan oikeasti säväyttämään. Lähdin kiertämään asuntoa ja olin ihan varma, että sinne on joku tunkeutunut ja valmistauduin jo mielessäni kaikenlaisiin skenaarioihin, mutta kämppä oli täysin hiljainen ja tyhjä, kuten sen kuuluikin olla.

Lopulta menin laittamaan telkkarin uudelleen päälle ja aloin kyseenalaistamaan omaa mieltäni, kunnes tämä sama episodi tapahtui uudelleen - tällä kertaa niin, että olin itse sisällä. Se telkkari saamui uudelleen muutama tunti edellisestä siten, että istuin sitä katsomassa. Tätä episodia edelsi taas yläkerran naukuvat saranat ja lähestyvät askeleet, jotka tällä kertaa kuului paljon hiljaisempana kuin aiemmin. Ei tullut tuona yönä paljoa nukuttua.

Seuraavana päivänä sain vielä tietää naapurilta, että talon edellinen omistaja oli tappanut itsensä sinne taloon, joka tietysti itsessään lisäsi bensaa liekkeihin kummittelun suhteen.

Noita vastaavia ääniä ja ilmiöitä siinä kämpässä tapahtui myös ton kerran jälkeen, mutta toi on jäänyt päällimmäisenä mieleen, koska se oli näistä kokemuksista se kuumottavin. Luultavasti jos jaksaisi etsiä ja pohtia, tälle kaikelle löytyisi joku ihan järjelläkin selitettävä tapahtumasuhdanne.

 

[Temptation]

Itelle tuli kans mieleen pari mielenkiintoista keissiä näitä lukiessa.

Tämä tapahtui muutama vuosi sitten: vaarini oli kuollut ja myöhemmin jo hautajaisten jälkeen illalla tutkiskelin mummolasta löytynyttä valokuva-albumia. Siinä sitten valokuvia selatessa yllättäen silmiini osui yksi hieman omituinen kuva, jossa vaarini seisoo tikkailla ja korjaa mökkimme kattoa. Etualalla näkyy pihaa ja jotain mummoni istutuksia, mutta koko kuvan kruunaa keskellä oleva kaivettu kuoppa (sellainen sopiva 2x1m) jollekin tuleville istutuksille. Tässä on mielenkiintoista se, että kuvassa on päiväys, joka yllätysyllätys on tasan vuosi ennen vaarini kuolemaa. Pistää hieman miettimään, onko kaikki käsikirjoitettu etukäteen :D? Kohtalo ja sitä rataa...

Toinen, hieman karmivampi tapahtuma sijoittuu mökille. Sattui käymään niin, että vanhemmat ja veli lähtivät kaupunkiin hoitamaan jotain asioita ja sanoivat viipyvänsä yön yli, ja minä sitten jäin mökille mummoni kanssa. Talossa oli myös kaksi kotieläintä, meidän koira ja mummoni kissa. Noh, ilta alkoi hämärtyä ja mummo meni sitten jossakin vaiheessa nukkumaan, kun taas meikäläinen jatkoi jonkun hyvän elokuvan katselua, joka oli tottakai mallia jännitys/kauhu. Tunnelma oli näin ollen jo valmiiksi hyvällä mallilla. Eli kattelin elokuvaa, kun yhtäkkiä vieressä makailut koira ja jossain ikkunalaudalla istunut kissa havahtuivat johonkin. En huomioinut tätä aluksi kuin sivusilmällä, mutta kohta koira alkoi jo murisemaan jotakin ja kissakin jatkoi tuijottelua samaan suuntaan. Mielenkiintoista tässä oli se, että eläimet eivät suinkaan katsoneet ovelle/ikkunaan päin, vaan tietystikin juuri siihen seinään/kulmaan, jossa ikkunoita ei ollutkaan. Tälläisiä tapahtumia on sattunut myös myöhemmin pari kertaa, mutta tämä jäi parhaiten mieleen, koska olin yksin ja pelotti aivan saatanasti. Tiedä sitten mistä johtuu, mutta mm. kissathan ovat hyvin vanhoja eläimiä ja eläimet muutenkin aistivat joitakin asioita paljon tarkemmin kuin ihminen.

 

[Palstalegenda]

Näin Herramme Jeesuksen Kristuksen kalmasta heräämisen muistopäivänä katselin YouTubesta Aavedatan Näsilinnan tutkimuksen. Ehkäpä vissiin mielenkiintoisin tämän alan tutkimus, jonka olen nähnyt. Tiedäpä näistä sitten, vaan tämmöistä tällä kertaa.

 

[KuumaaKamaa]

Keskiviikkona olimme menossa paikalliseen Amarilloon viettämään iltaa. Olimme alottelemassa kaverillamme ja otin viinapulloni esiin, jätin sen kaverini tietokonepöydälle ja lähdimme saunaan. Saunasta tultuamme ihmettelimme yhteen ääneen, että mihin ihmeeseen tuo kyseinen viinapullo kerkesi oikein kadota. Sitä ei yksinkertaisesti löytynyt enää mistään. Noh, joimme sitten muuta viinaa, mutta jäi hieman kaivertamaan, kun kyseessä oli kuitenkin Kreikasta saakka tuotu uuzo(miten lie kirjoitetaankaan) pullo.

Olin jo siinä uskossa, että pullo on lopullisesti kadonnut. Mutta tänään aamulla pullo kuitenkin löytyi jostain kumman syystä omasta repustani, joka ei edes ollut minulla mukana kaverillani. Repusta, joka oli mukana salilla eilen ja voin lyödä pääni pantiksi, että eilen pullo ei siellä ollut. Tänään se kuitenkin oli jotenkin sinne ilmestynyt, vaikka reppu oli täysin samoilla sijoillaan kuin eilen treenin jäljiltä.

Todellakin jotain outoa tässä haisee, mutta ei todellakaan hajua, että mitä. Joku on todella hyvä trollaamaan tai sitten joku tuntematon ei halua, että juon alkoholia.

 

[Mälkiä]

Tiedän, että tämä viesti voisi kuulua johonkin toiseenkin ketjuun, mutta laitetaan nyt tänne.

Olen vuosia sitten kokenut ihan kunnon unihalvauksen, jossa heräsin keskellä yötä enkä voinut liikkua. Kummallisia hahmoja pyöri huoneessa ja kuului erikoisia ääniä. Lisäksi oli sellainen olo, että vieressäni olisi ollut minä hetkenä hyvänsä räjähtävä ydinpommi. Kamala kokemus, jonka ei vaan halua toistuvan koskaan enää.

Nyt olen törmännyt sellaiseen ongelmaan, että herään usein aamuisin naama huoneeseen (ei seinään) päin, ja sen jälkeen jatkan unia. Monesti tästä seuraa se, että herään uudelleen, mutta tällä kertaa en pystykään liikkumaan, ja koen todella hämäriä hallusinaatioita.

Tänään aamulla torkutin puhelintani toistuvasti. Sitten herään ihan tietoisena kaikesta, ja huomaan, että puhelin on kädessäni. Avaan silmiä enemmän, ja kaikki näyttää normaalilta. Alkaa kuulua naksahtelevaa ääntä, joka lähestyy ja voimistuu. En säikähdä ollenkaan, vaan mietin mikä ihme tuo ääni on, koska tunnen olevani ihan hereillä. Jokin vastaa tähän: "Se on paniikkiääni". Tässä vaiheessa tajuan olevani täysin halvaantunut, ja tajuan laittaa silmät kiinni vittumaisten hallusinaatioitten varalta. Tunnen, kun jokin painautuu pikkuhiljaa kylkeäni ja kättäni vasten. Tiedostaen, että huutamisen yrittäminen on turhaa (sillä vaikka yrittäisi huutaa täysillä, saa aikaan vain ynähtelyä, ja se vain lisää paniikkia), alan liikutella vasenta kättäni, joka alkaa hiljakseen vapautua enemmän ja enemmän. Lopulta saan itseni hereille.

Massiivisia kylmiä väreitä aiheuttaa jälkeenpäin. Hyi vittu sentään, se naksahtelukin. Hyviä unia vaan, Rimpula.

 

[dorka]

Tekstiä...

Unille taitaa tosiaan olla oma ketju, mutta kyllähän unihalvaukset ovat osa kummittelua, sen verran päräyttäviä ne hallusinaatiot ovat.

Unihalvaukset ovat tosiaan melko vekkuleita. Itsekin muutaman sellaisen kokeneena tiedän kuinka ahdistava tilanne se on, hahmoja, ääniä ja yli 9000kg rinnan päällä. Kuumottavin unihalvaukseni oli kun kuulin skitsofrenikon tapaisia ääniä ja aukinaisesta ovesta näin jonkun tumman hahmon (ehkäpä se mörkö jonka kohtasin). Hahmon lähestyessä paine kasvoi rinnan päällä ja paniikki alkoi olla valmis. Ja niitä ääniä oli siis tosiaan monia, mutta paljon selvää niistä ei saanut, kuiskuttelivat vain jotain omiaan. Tuo paska kyllä ahdisti pari seuraavaa iltaa, kun oli aika käydä nukkumaan. Toivoi vain, että ei uutta samallaista tulisi.

Ainiin, riski saada unihalvaus kasvaa aika merkittävästi, jos asiaa miettii ennen nukkumaan menoa, joten hyviä unia arvon palstaveljet.

 

[Jarner]

Kummittelua ja kummittelua, mutta sattuipa viime yönä erikoinen tilanne. Ostettiin tyttärelle omalle pihalle pieni hiekkalaatikko, siis sellainen, johon saa laitettua kannen päälle. Illalla laitoin sen kannen siihen ihan kunnollisesti kiinni ja yöllä heräsin noin puoli viiden aikaan siihen kun pihalta kuului hirveä kolina. Huonounisena tietenkin heräsin tähän välittömästi ja syöksyin kattomaan ikkunasta, että onko varkaat viemässä pihalta jotain. No, tämä hiekkalaatikon kansi oli muutaman metrin päästä itse hiekkalaatikosta. Tuulta ei ollut juuri lainkaan, joten sen piikkiin ei voi laittaa. Ei voi tulla mitään muuta järkevää mieleen, kuin että joku koira olisi käynyt repimässä tuon kannen irti, mutta kun sellaista otusta ei missään edes näkynyt. Olin tosiaan tämän kolinan jälkeen tarkastamassa tilannetta alle 5 sekunnissa.

 

[Surprise Me]

Olin pikkupoikana kaverini luona kylässä ja nukuin samassa huoneessa missä kaverini ja hänen vanhempansa. Heräsin yöllä siihen, että sängyn vieressä oli uliseva hahmo joka oli kuin tupakan savua. Sillä ei ollut varsinaista hahmoa mutta kasvot olivat ihmismäiset. Muistan selvästi, että joku "ääni" olisi kuiskannut minulle, että älä pelkää, se ei voi tehdä sinulle mitään pahaa.

Tapahtuma kesti noin kymmenen minuuttia. Patjani jossa nukuin, sijaitsi kaverini ja hänen vanhempien sängyn vieressä ja he eivät heränneet. Muistan tarkkaan sen, missä asennossa he nukkuivat ja tuntui oudolta, miten sikeästi he nukkuivat eivätkä heränneet huoneessa olevaan hahmoon. Muistan tästä hetkestä kaiken vaikka tapahtumasta on kolmekymmentä vuotta.

Olen varma että se ei ollut unta. Siitä olen täysin varma. Taisin nukkua melkein teini-ikäiseksi asti huoneessa valot päällä mutta jossain vaiheessa aloin olla pelkäämättä.

 

[SgtMarkov]

10-vuotias tyttäreni tuli tovi sitten itkien huoneestaan luokseni ja kertoi "pelottavan pikkutytön" juttelevan hänen kanssaan.

Tietenkin alkuun lohduttelin mieleen ensimmäisinä tulevilla asioilla; ulkoa kantautuvat äänet, patterin vihellykset ja pulputtamiset, vesiputket tms kerrostaloasumiseen liittyvät. Tyttö kuitenkin teilasi ehdotukseni ja sanoi erottavansa patterista ja ulkoa tulevat äänet pään vierestä kuuluviin ääniin, jotka joskus kutsuvat häntä nimeltä.

Seuraavaksi yritin palata omaan lapsuuteeni, kuinka itsekin kuulin ennen nukahtamista kaikenlaisia pimeitä juttuja, ja kuinka nämä liittyvät aivorungon rentoutumiseen jne.

Ja siitä eteenpäin kuuntelinkin tytön selostusta ihokarvat pystyssä. Tätä olikin tietämättäni jatkunut jo pidemmän aikaa. Kyseessä oli kertoman mukaan noin 4 - 5-vuotias valkoiseen paitaan pukeutunut kalpea pikkutyttö, joka oli yleensä tyttäreni sängyn alla piilossa. Jutustelu ei ollut aikaisemmin häirinnyt häntä, koska oli kokenut sen olevan hyväntahtoinen.

Myös nuorempi, 8-vuotias tyttäreni oli joskus mennyt isosiskonsa huoneeseen ja kysynyt, kenen kanssa tämä puhuu kun huoneessa ei näyttänyt muita olevan. Tänään oli ilmeisesti mennyt kuppi nurin, ja tämä "jokin" oli kuulemma alkanut kirkua vertahyytävästi ja pyytänyt apua tyttäreltäni.

En epäile hänen sanomisiaan, sen verran aidosti hän näytti olevan kauhuissaan. Kyseessä on täysin normaali tyttö. Koulussa ei ole vaikeuksia ja vapaalla lennetään ulkona kavereiden kanssa.

Lopulta tyydyin sanomaan, että hänellä on jokin kyky, joka on annettu vain harvoille meistä. Likka nukkuu nyt omassa sängyssään, tietenkin sanoin, että jos alkaa tuntua pahalta niin minut saa tulla herättämään. Tai vaikka nukkumaan minun ja puolisoni sänkyyn.

Mutta onhan perkele!

 

[Germanicus]

Näitä juttuja on mukava lukea, mutta tämä viimeinen veti kyllä vakavaksi.
Nuori tyttö kyseessä ja tuollaisia tapahtumia hänellä. Nuorilla ihmisillä on usein näkymättömiä (mielikuvitus) kavereita, mutta nyt ei taida olla kyse siitä. Talon tapahtumista kannattaisi ottaa selkoa. Mitens tuo tyttäresi psyykkinen puoli, onhan kaikki kondiksessa? Ei ole mitään traumoja taustalla?

 

[SgtMarkov]

Mitens tuo tyttäresi psyykkinen puoli, onhan kaikki kondiksessa? Ei ole mitään traumoja taustalla?

Psyyke on kunnossa eikä tuosta tämän aamun jutustelutuokion perusteella jäänyt mitään traumoja. Tietty mielessä kävi, että 10-vuotiaan mielikuvitus on mitä on, mutta kun tätä on tapahtunut päiväsaikaankin niin epäilen, että kyse on nyt jostain muusta.

Puolison suvun naisilla on itse asiassa ollut taipumusta samanlaiseen "näkemiseen" usean sukupolven ajan, liekö sitten periytynyt tällekin. x_X

 

[Samila]

SgtMarkovin tarina kuulostaa kyllä äärettömän kiehtovalta. Toki kun tuo mielikuvitus laukkaa kun ravihevonen, niin mielessä käy kaikenlaiset Paranormal Activity-elokuvan tyyppiset ajatukset. Jos suvussa on tapahtunut aikaisemminkin samanlaisia näkemisiä, niin ottaisin kyllä tarkemmin selvää onko yhtäläisyyksiä nähtävillä. Kuka on tuo pikkutyttö, jos hän on aikaisemmin ilmestynyt muidenkin nähtäväksi ja mitä hän haluaa? Mitä tyttäresi on jutellut hänen kanssaan?

Jos vaan SgtMarkov pystyt ja muistat, niin pidä meitä muitakin ajantasalla miten tilanne etenee.

 

[Jupe#16]

Jos puolison suvun naislla on ollut taipumusta "näkemiseen" niin silloin kannattaa ottaa asia puheeksi myös näiden naisten kanssa jos he ovat vielä elossa! Jos he eivät ole niin kannattaa haastatella näitä muita sukulaisia, jotka olivat eniten yhteyksissä näiden naisten kanssa ja kysellä vähän miten nämä "näkijät" suhtautuivat tällaiseen "lahjaan" ja miten he elivät sen kanssa.

Eräs tuttuni, joka tekee energiahoitoja sanoi, että häntä ovat myös "henget" kyselleet josko hän alkaisi tehdä enemmänkin yhteistyötä heidän kanssaan ja antaisi heidän olla konkreettisemmin yhteydessä (esim. ilmestymällä hänelle ja pyytäen apua ym.) tuttuuni mutta tuttuni on ainakin vielä kieltäytynyt sellaisesta yhteistyöstä. Tuttuni sanoi, että se on iso ja raskas polku kuljettavaksi jos siihen lähtee eikä tuntenut olevansa siihen ainakaan vielä valmis.

Kannattaisi tosiaan myös selvitellä talon historiaa onko siellä joskus tosiaan asunut tälläinen pikkutyttö minkä tyttäresi on nähnyt. Jos tyttäresi haluaa niin hän voisi kysyä tältä "hengeltä", että miten häntä voisi auttaa! Tosin se voi olla aika kova paikka riippuen minkälaista juttua sieltä tulee.

Itse en ole mikään suuri skeptikko tällaisten juttujen suhteen, joten en ottaisi tyttäresi juttua ainakaan liian kevyesti. Jos oikeasti tyttärestäsi tuntuu, että haluaisi jutella asiasta jonkun ulkopuolisen kanssa niin kyllä tuoltakin alalta löytyy varmasti ns. opastajia!

 

[Chambza]

Olin pikkupoikana kaverini luona kylässä ja nukuin samassa huoneessa missä kaverini ja hänen vanhempansa. Heräsin yöllä siihen, että sängyn vieressä oli uliseva hahmo joka oli kuin tupakan savua. ...

Olen varma että se ei ollut unta. Siitä olen täysin varma.

Tämä on kyllä liki arkkityyppinen unihalvauksen kuvaus. Pienellä prosentilla ihmisistä noita tulee useammin, osalla hyvin harvoin tai ehkä vain kerran elämässä, ja tällöin kokemus toki voi olla aika sykähdyttävä. Selitys on silti puhtaasti biologinen.

10-vuotias tyttäreni tuli tovi sitten itkien huoneestaan luokseni ja kertoi "pelottavan pikkutytön" juttelevan hänen kanssaan.

Psyyke on kunnossa eikä tuosta tämän aamun jutustelutuokion perusteella jäänyt mitään traumoja. Tietty mielessä kävi, että 10-vuotiaan mielikuvitus on mitä on, mutta kun tätä on tapahtunut päiväsaikaankin niin epäilen, että kyse on nyt jostain muusta.

Puolison suvun naisilla on itse asiassa ollut taipumusta samanlaiseen "näkemiseen" usean sukupolven ajan, liekö sitten periytynyt tällekin. x_X

Kuulostaisi tämäkin liittyvän nukahtamisen aikaisiin ilmiöihin. Sanojen (erityisesti oma nimi) tai lauseiden kuuleminen, hämärien hahmojen näkeminen jne., hyvin tyypillistä kaikkinensa. Lisäksi erityisesti lapsilla samantyyppisten unien toistuminen on tavallista.

Sitten taas päiväsaikaan koetut vastaavat selittynevät joko päiväunilla, ylivilkkaalla mielikuvituksella tai suoraan huomiohakuisuudella.

Toki tuo kommenttisi suvun naisten "näkemistaipumuksista" avaa oven sillekin spekulaatiolle, että taustalla voisi olla myös lievää taipumusta psyyken ongelmiin, jotka tosiaan usein ovat periytyviä. Tällöin tosin ongelmia varmaan olisi muutoinkin hieman enemmän ja olisit niistä perillä, joten en tähän kyllä näiden selostusten pohjalta usko.

 

[Samila]

10-vuotias tyttäreni tuli tovi sitten itkien huoneestaan luokseni ja kertoi "pelottavan pikkutytön" juttelevan hänen kanssaan....

Onko mitään uutta tietoa tullut tämän viestin jälkeen? Onko tyttäresi nähnyt vielä tätä pikkutyttöä tai onko asiasta juteltu ammattilaisen kanssa?

 

[dorka]

Onko mitään uutta tietoa tullut tämän viestin jälkeen? Onko tyttäresi nähnyt vielä tätä pikkutyttöä tai onko asiasta juteltu ammattilaisen kanssa?

Kiinnostaisi myös itseäni kuulla asiasta.

On ollut tällä viikolla oikeasti vahvasti mielessä paluu kameran kanssa tuonne mökille, jossa kohtasin tämän mörön. Tosin epäilen, että mitään tummaa hahmoa en tulisi sillä kertaa kohtaamaan. Jotakin muutakin selvitystä aiheesta olisi kiva tehdä.

 

[Aunt Wang]

Tuo mörkö on kyllä outo aihe. Luin täältä juttuja ja googlailin hieman, niin eiköhän se eksynyt saatana uniinkin. Silloin kuin möröstä uneksin, niin hahmo oli enemmänkin Harry Potterista tuttujen dementorejen näköinen, kuin klassinen muumi-mörkö.

Outoa muuten, että syventyessään johonkin pelottavia sävyjä sisältävään asiaan, nämä samat asiat ilmaantuvat jostain alitajunnan perukoilta uniin. Mutta kuitenkin olen useampaankin otteeseen "pelotellut" itseni uneen varsin yksinkertaisillakin keinoilla ja ilman sivuvaikutuksina tulevia painajaisia. "Pelottelu" toimii siis siten, että annetaan kropalle käsky olla liikkumatta milloin mistäkin syystä. Ikkuna on auki, sieltä on luikerrellut sisälle käärme - käärme ei kuitenkaan kiinnitä sinuun mitään huomiota jos et liiku. Ja kappas, kauaa siinä ei mene kun ollaan jo unten mailla. Miten tämä ei sitten vaikuta uniin?

 

[SgtMarkov]

Onko mitään uutta tietoa tullut tämän viestin jälkeen? Onko tyttäresi nähnyt vielä tätä pikkutyttöä tai onko asiasta juteltu ammattilaisen kanssa?

Ei ole tyttöä näkynyt eikä ammattilaisten kanssa juteltu. Näin ainakin mulle on kerrottu. Olen tapahtumien jälkeen siinä huoneessa viettänyt jonkin verran aikaa enkä tosiaan saa mitään väristyksiä yms fiiliksiä, että siellä olisi jotain joka ei sinne kuuluisi. Vaimo siellä kävi tekemässä jonkunlaisen taikatempun joka varmaan osaltaan vaikutti myös asiaan.

Katsellaan mitä tapahtuu. Raportoin tänne kyllä heti tarpeen vaatiessa.

 

[Carlos]

Nonni, sitten on ensimmäinen "tuntuva" omakohtainen kokemus koettu. Olen tällä hetkellä eräässä pienessä, vanhassa ranskalaisessa kaupungissa reissussa, ja tänä aamuna herään hotellissa n. klo 5 kesken oikein makeiden unien siihen kun 3-4 ihmisen (tai sen tuntuista) kynttä raapii selkääni. Tunsin siis oikeasti että siinä oli sormet ja niiden päässä ihan normaalit, sileäpäiset kynnet. No siinä sitten huudahdin jotain ja pistin valot päälle, kiersin koko hotellihuoneen vessaa myöten, mutta mitään/ketään en löytänyt, ovet + ikkunat lukossa. Ja ei, kyseessä ei ole valveuni sillä selkääni kuumottaa siitä kohdasta edelleen, enkä itse edes ylety samaan kohtaan omilla käsilläni. Raapiminen oli siis pohjois-etelä suunnassa suunnilleen selkärankaa pitkin, vähän lapaluista alaspäin.

Nukuin parisängyn vasemmassa reunassa siten että selkäni oli käännetty reunalle päin, ja peitto oli vain vyötärölle saakka, eli selkä oli paljaana. Siinä sitten hetken hämmästeltyäni menin takaisin sänkyyn ja sammutin valot. Silloin olin näkevinäni tumman varjon liikkuvan seinää pitkin ja häviävän katonrajaan, mutta tästä en voi olla varma, saattoi myös olla mielikuvituksen tuotetta.

Enivei, huh, eipä paljon nukuttanut sen jälkeen, onneksi oli viimeinen yö ko. hotellissa. Että semmosta. I did not see this coming. Ja nyt en tiedä mitenpäin olisin.

 

[penkinlämmittäjä]

Tervetuloa kerhoon! Vieraat ihmiset usein pitävät hulluna, kun heille kertoo tarinaa kokemuksista. Joskus toivon, että kaikki ihmiset kokisivat sen vahvan kokemuksen. Toisaalta joillekin se voisi olla liikaa. Nuo kokemukset ovat oikeastaan mielenkiintoisia, mikäli ne osaa käsitellä vaarattomina. Ymmärrän toki, että koettuaan jotkut tuntevat olonsa jatkuvasti uhatuksi.

 

[A Siente]

Isäni näki aikoinaan isänsä seisovan pellon laidalla. Oli vilkuttanut ja sit lähtenyt kävelemään pois päin. Pari minuuttia myöhemmin hänet löydettiin tuvasta kuolleena. Melko karmivaltahan tuo kuulostaa, mutta toisaalta ei isäukko ala oman isäukkonsa kuolemalla vitsailemaankaan. Ei kuitenkaan ole henki palannut kummittelemaan.