Tässä aikanaan kaverini isoisä kuoli yöllä sydänkohtaukseen. Samaan aikaan kotonaan kaverini oli herännyt, kaverin isä oli herännyt omassa kodissaan ja kaverin mummu oli myös herännyt. Kaikki olivat jostain mystisestä syystä heränneet samaan aikaan ahdistuneena ja olleet hereillä kun isoisä kuoli. Kello oli 4 yöllä ja kaikki heräsivät ilman herätyskelloa.
Aika lailla sama homma itselläni. Isoisäni kuoli seitsemän vuotta sitten. Heräsin aamulla noin puoli kuuden aikaan, vaikka herätyskello oli laitettu soimaan vasta seitsämäksi. Menin keittiöön ja huomasin, että myös isäni oli herännyt samaan aikaan. Hänellä työt alkoivat vasta kahdeksalta, minulla oli tentti tuona aamuna. Kysyin miksi hän oli hereillä, ja vastaus oli että jokin outo tunne ja huono olo oli tullut. Itsellä oli myös vähän samanlainen olo. Sitten yhtäkkiä puhelin soi, ja sanoin isälleni että "pappa". Isäni katsoi minua ja oli selvästi samaa mieltä. Noh, sitten kun näin kyyneleen, asia vahvistui. Myös pikkuveljeni oli tullut vakavailmeisenä keittiöön. Isoisäni kello oli myös pysähtynyt tuona aamuyönä ja se piti käyttää korjattavana, että se saatiin taas toimimaan. Nykyään kello on minulla muistona. Kyllähän nämä tällaiset asiat laittavat aina miettimään ja ihmettelemään. Isoisälläni ei myöskään ollut mitään sellaista tautia, että kuolemaa olisi voitu odottaa lähiaikoina, joten vaikea tuota minkään ennakoinninkaan piikkiin on laittaa.
Myös pari muuta todella outoa sattumusta tulee mieleeni heti, kun aletaan näitä kummallisuuksia miettimään. Yksi juttu tapahtui ollessani 10-vuotias. Olimme veljeni kanssa kahdestaan kotona päiväsaikaan, kun isä oli töissä. Olimme keittiössä syömässä, kun puhelin (lankapuhelin) alkoi soimaan. Lähdin vastaamaan, mutta kun saavuin olohuoneeseen (jossa puhelin sijaitsee), se lakkasi soimasta. Menin takaisin keittiöön ja puhelin alkoi taas soimaan, joten ryntäsin juoksujalkaa takaisin vastaamaan. Puhelin lakkasi taas soimasta heti kun olin olohuoneessa. Pikkuveljeni luuli aluksi, että kyseessä on joku minun jekkuni ja nauroi, mutta kun sama toistui noin kymmenen kertaa ja molemmat juoksimme keittiön ja olohuoneen väliä, alkoi meitä jonkin verran pelottaa ja tilanne tuntui äärimmäisen epätodelliselta. Mietin jopa että sen oli pakko olla jotain unta, mutta kyllä se totta oli. Lopulta päätimme jäädä olohuoneeseen puhelimen viereen odottamaan. Odotimme noin varttitunnin, mutta mitään puheluita ei enää kuulunut. Lopulta katsoin puhelinta lähemmin ja huomasin että se ei ole edes kunnolla paikallaan. Tuossa lankapuhelinmallissa sen olisi tullut olla kunnolla kiinni telineessä, että puhelin olisi voinut edes soida. Tämä teki tilanteesta entistäkin erikoisemman. Talomme oli kohtuu pieni kolmio, ja olisimme kyllä huomanneet jos siellä meidän lisäksemme olisi joku muukin ollut. Tuona aikana ei myöskään ollut kännyköitä oikeastaan kenelläkään. Lopulta laitoin puhelimen oikein paikoilleen, eikä tämä tapahtuma enää koskaan toistunut. Jokin aika sitten kysyin veljeltäni muistaako hän kyseisen tapauksen, ja sanoi kyllä muistavansa elävästi (vaikka oli tuolloin vain 6-vuotias). Edelleen ihmetyttää... Jos tähän haluaisi tuoda vielä jotain kauhuelokuvamaisia piirteitä, niin n. 50 metrin päässä asunnostamme sijaitsi vanha pakanoiden kiviröykkiöhauta :D Tietysti me silloin penikoina heti ajattelimme, että joku henki siellä meille soittelee. Pohdimme myös, että puhelimessa on joku vika, mutta kyllä tuo hieman erikoiselta vialta kuulostaa...
Kolmas tapaus tapahtui muutama vuosi sitten. Kylmä syksyinen yö (kuulostaa muuten hyvältä), ja olimme kaverini kanssa lähdössä autolla porukoitteni talolta jonnekin. Ulkona oli pimeää ja pari miinusastetta. Käännyimme pihalta tielle, kun yhtäkkiä puskasta juoksee helvetinmoista vauhtia tielle tyttö. Tytöllä on päällä vain valkoinen kesämekko, jalat ja kädet täysin paljaat ja hänellä on mustat hiukset. Kasvoista ei saa kunnolla selvää ja juoksuvauhti on todella kova. Tyttö siis menee välähdyksenä tien yli, kohti takapihaamme. Kun hän on ylittänyt tien, emme kuitenkaan näe häntä enää missään, vaikka näkymä on täysin selvä ja esteetön. Tyttö vain katoaa. Näky on todella absurdi tuohon aikaan yöstä ja noin kylmällä ilmalla. Kumpikaan meistä ei ollut missään aineissa, alkoholin tai muunkaan vaikutuksen alaisena ja näimme saman asian. Tuli siinä sitten sellainen "mitä helvettiä nyt taas"-fiilis. Kaverini taisi todeta jotain: "mikä vitun vampyyri siinä meni". Kuumottavaa oli sitten mennä takaisin kämpille ja tutkia pihapiiriä, mutta eipä "tyttöä" ole tämän jälkeen näkynyt.
On myös muutama muu outo tapahtuma vuosien varrelta mielessä, mutta en nyt tällä kertaa jaksa niistä kaikista kirjoittaa. Yllättävän paljon ihmiset kohtaavat tällaisia selittämättömiä tapahtumia ja eihän tässä voi kuin olla avoin lähes kaikenlaiseille selityksille ja ihmetellä. Sellaista tällä kertaa.